Joskus tekis toisinaan sitten taas ei



Sitä saattaa vaikuttaa tekevältä ihmiseltä kun innostuu laatoittamaan pätkän keittiön seinää tosta vaan.  Sitäkin tekevämmältä jos sattuu olemaan tämmöinen blogi missä pääsee huikkaamaan kaikille että kattokaa, tein!

Mutta aina ei jaksa olla  tekevä.

Tekemiseen ryhtyminen on kiinni siitä minkä verran mikäkin tekeminen innostaa.  Pyykit on hyvä esimerkki vähemmän innostavasta hommasta, erityisesti tekemisen venymistä huomaan seuraavissa vaiheissa: 

- koneen tyhjentäminen (aina voi pyörittää uudestaan)
- kuivien pyykkien viikkaaminen (saahan niitä otettua siitä narultakin)
- viikattujen vaatteiden kaappeihin siirtäminen (lapsilta loppuu pikkarit kaapista kun ne on viikattuina korissa makkarin lattialla kolmatta päivää)

Muita venyviä hommia on imuroiminen.  Sitä oppii sietämään pölyä jos ei hirveesti huvita kaivaa imuria esille.

Samalla tavalla oppii sietämään myös rikkinäistä hanaa, ja oppii käyttämään sellaista niin näppärästi, että parin kuukauden kuluttua ei edes joka viikko enää vedet suihkua pitkin tiskipöytää.  Tällainen laiskuuden sanelema sopeutuminen on taito sinänsä, ja vaatii omanlaisensa tahtotilan.  Tai tahdottomuustilan. 

Mutta nyt haluan kertoa, että mies teki sen: asensi uuden hanan!  (Kuvassa se on vielä paketissa, että joudutte käyttämään mielikuvitusta). Uusi hana kiiltelee näyttävästi ja sitä voi käännellä suorastaan huolimattomasti, mutta enhän minä tietysti niin osaa tehdä  kun ehdin tässä kahdeksan kuukauden aikana tottua lähestymään vesihanaa varovasti ja hellin käsin.  Mutta eiköhän tähänkin taas sopeudu pikkuhiljaa.

Mitähän epäinnostavaa sitä seuraavaksi sais tehtyä? 
 

Kommentit

  1. Mulla on ollut tuo toisinaan ei koko talven, höh. Ensimmäinen talvi kun ei oo tehty mitään sisäremppaa... tai aloittelin mä yhtä huonetta, mutta siellä on nyt niin paljon purettua roinaa, etten pysty purkamaan enempää ja homma jäi siihen. Ehkä nyt kun on kevät ja kaikkee niin olisi voimaa kantaa ne hemmetin painavat lastulevyt yms. alas, peräkärryyn ja kaatikselle! Pyykinpesu on just tuollaista, miten se onkin? Ja sitten vähän ahistaa kun edellinen sukupolvi on pessyt pyykkinsä käsin ja mummolaan ei ollut edes autotietä. Voi elämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin hyvin pitkälti kyllä minullakin, esimerkiksi ne makkarin seinät pitäisi maalata, mutta se on niin ärsyttävä ajatus että ensin pitää irrotella ne sähköjohdot ja listat ja sitten on kaikki niin hankalaa...

      Meillä on tässä viikon päästä suurenmoinen mahdollisuus päästä eroon poltettavasta roskasta kun tehdään (toivottavasti) se pääsiäiskokko! Sattumoisin se syksyllä romahtanut suuri tuomikin vielä lojuu tuossa pihassa.

      Joo ja se vanhempi sukupolvi, ei passaa verrata liikaa ettei masennu :)

      Poista
    2. Mekin tehdään pääsiäiskokko sattuneesta syystä, mutta lastulevyjä siinä ei kuitenkaan polteta. "Onneksi" lauta- ja puuroskaa löytyy riittämiin :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, olemme kovin onnellisia tästä koko perhe :)

      Poista
  3. I feel you. Terveisin eräs jonka puhtaat pyykit odottavat läjässä jo kolmatta viikkoa. Ainoa hyvä puoli siinä on se, että nyt kaapeissa näyttää olevan mukavasti tyhjää tilaa :) Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tänks. Ja joo, tuo kolme päivää on vähän kaunisteltu lojumisaika. Se on _tapaus_ jos joskus laitan pyykit heti kaappiin!

      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit