Zorro

Vähän alakuloinen vire tässä viikossa.  Tänään jouduttiin luopumaan toisesta kissasta kun Zorron huonon voinnin syyksi paljastui pettäneet munuaiset.  Kissan tila paheni nopsaa tahtia joulun jälkeen, eikä mitään oikein olisi ollut tehtävissä.

Zorro oli mukava kissa, seurallinen ja leppoisa.  Tykkäsi meistä ihmisistä kaveerasi toisen kissamme kanssa ja jaksoi aika hyvin tuota hömppäävää koiraakin. Löysi kyllä itselleen rauhallisen nukkumispaikan silloin kun ei jaksanut, yleensä tuosta työhuoneen hyllystä.  

Lapsille, etenkin nuorimmalle tämä oli kova pala ja asiasta on juteltu aika paljon.  Pieninkin ymmärsi lopulta, että näin on parempi. Hyvä että osasi esittää suoria kysymyksiä, kuten "Millä tavalla Zorro tapetaan?"   Enpä olisi välttämättä hoksannut tuotakaan asiaa avata, ja ties mitä olisi siinä kohtaa tyttö kuvitellut. 

Löysin blogista postauksen siitä kun Zorro tuli meille, eihän tuosta ole kuin reilu kolme vuotta vasta!  Vähän hymyilytti kun bongasin kommenteista nimen, jonka ilmoitin antavani poikalapselleni jos semmoinen vielä tulisi (mitä en uskonut).   Aika komeahan tuo olis, mutta tiiä nyt sitten onko kuitenkaan pokkaa toteuttaa uhkausta:

Tarzan Pantteri Zorro

Toisaalta olen itsekin saanut nimeni kissan mukaan, joten sikälihän tämä olisi ihan hyvä konsepti.

Leppoisia päiviä Zorrolle sinne pilven päälle, kerro kamuille terveisiä!