Känkkäränkkä

mur.

Ihan   k a u h e e    päivä.  En osaa mitään, kukaan muukaan ei osaa mitään. Kaikki ärsyttää ja on tyhmää tai väärän kokoista/näköistä/tuntuista/väristä.  Mitenkään ei ole hyvä eikä oikein.  Ärsyttää niin, ettei jaksa muuta kuin ajatella miten hitosti ärsyttääää, oikein pitkällä ja vänisevällä äääällä.   Eikä mikään auta paitsi aika.  Pieni osa minusta nauraa räkäisesti tälle änkyröinnille koska se tietää, että tää on tää päivä eikä huomenna enää ärsytä, ellei tapahdu jotain oikeasti ärsyttävää.   Mutta just nyt se pieni osa minusta on vaan ihan hiton ärsyttävä ja minä mulkoilen sitä kulmien alta muristen että menetkös siitä. 

Yritin kirjoittaa, ei onnistunut.  Yritin tehdä mokkapiirakan, siitä tuli mehevää ja nättiä mutta ei huvittanut syödä. Pistin aamulla sukan jalkaan ja ärsytti kun siinä on reikä, mutta en jaksanut vaihtaa ehjään koska en vaan jaksanu! On vähän hankalaa nyt tämä elämä!

Onneksi vain kerran kuussa.

Kommentit

  1. Olen hämilläni. Miten on mahdollista, ettei tee mieli syödä mokkapiirakkaa? Elämältäni on viety (piirakka)pohja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yksi sana selittää: hormonit. *kirosana*

      :D

      Poista
  2. Kirjoitin edelliseen postaukseen pitkät pätkät pohjanmaan ja karjalan eroista, mutta hävitin sen vahingossa jonnekin. Kirjoitin loppuun, että rakastan sun blogia, ja aina, kun itellä on huono päivä ja kaikki ärsyttää ja tekee mieli niuhottaa kaikesta, tuun tänne lukemaan vanhoja postauksia. Ne saa mut ajattelemaan, ettei kaiken tarvii olla niin justiinsa ja että kaikki menee omalla painollaan eteenpäin. Kiitos siis tästä blogista! Jos mie olisin sie, lukisin tätä blogia ärsytykseen, mut... En tiiä toimiiko sulle.:D

    Tän mun kommentin tarkoitus on vain kertoa, että sulla on ihan mahtava blogi ja haluisin saada edes vähän sitä elämänasennetta mitä sulla tän blogin perusteella on. En oo aikaisemmin kommentoinu, mutta nyt nää kaks viimesintä kirjoitusta ylitti mun (hyvin korkean) kommentointikynnyksen... Toivotan oikein paljon tsemppiä kuukauden pahimman päivän iltaan, i feel you!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sydän! <3 Ihan kuin tilauksesta tällainen ihana viesti, kiitos! Olen ollut omasta mielestäni niin huono koko päivän, että on käsittämättömän mukava kuulla, että joku saa positiivisia viboja täältä blogista. Jee :)

      Seuraavan kerran kun iskee ankara vitutus, niin pyydän vaan jonkun kehumaan itteäni. Tai käyn lukemassa tämän kommentin uudestaan! Itseasiassa taidan tulostaa tämän ja kehystää seinälle :D

      Minä tyttö lähden nyt hyvillä mielin nukkumaan!

      Poista
    2. Oi, kivaa että tää menee joskus toisinkin päin, eikä aina vain niin että mie saan hyvän mielen sun kirjoituksista.:) Ja nyt kun vihdoin ja viimein uskalsin jättää kommentin, niin ehkä saatan laittaa viestiä joskus toistekin. Voi vitsi, oon niin iloinen tästä kaikesta, sun blogista ja siitä että jaksoin eilen taistella tuon kommentin kanssa, sekin ehti jo pariin kertaan kadota, mutta sitkeesti vedin loppuun asti.:D Mukavaa torstaita sulle, toivottavasti tää päivä on jo parempi! <3

      Poista
    3. Mullakin on meneillään huono päivä, raskaushormonit, mutta tulinpas kanssa paremmalle tuulelle kun luin tämän Tildan kommentin :) ihanaa kun ihmiset kehuvat toisiaan ja saavat toisistaan hyviä fiiliksiä!

      Poista
    4. No näin on! Täytyy muistaa itsekin antaa kehut aina kun siltä tuntuu <3

      Poista
  3. Mä ymmärrän ihan täysin. Itse ehdin usein raivota yli puoli päivää, ennenkuin tajuan mistä on kyse. Siinä vaiheessa on usein jo kertynyt kasa anteeksipyydettäviä. Mut onneksi se menee aina ohi, ja välissä on useampi viikko :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on jännä miten tätä ei ikinä osaa ennakoida! Minä istuin aika pitkään täällä oven takana etten ärjyisi joka tömähdyksestä muulle väelle, onneksi nyt helpottaa jo ja huomenna on taas ihan eri olot
      (Onneksi nämä tuli kärsittyä tänään, sillä huomenna on tyttären synttärit..)

      :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit