13.3.2013

Pieni kauneuspostaus


Tämä menee aika pitkästi ohi  mukavuusalueeltani, mutta menköön.  Mulla on nimittäin kolme niin timanttista tuotetta käytössä, että on ihan pakko mainostaa (omaan piikkiin). Joten tässä valtaisan epäperusteellinen ja ensimmäinen kauneuspostaus ikinä tässä blogissa. linkit vievät virallisiin tietoihin, muuten jaan ihan vaan  omia kokemuksiani ja niihin kannattaa suhtautua niin kuin nyt kannattaa suhtautua kauneusneuvoihin naiselta, joka just pesi koiransa LV:n hilseshampoolla. 

Ensinnäkin, Pai Rosehip Biogregenerate Fruit & Seed Oil. Tai se pieni purkki, joka teki kaikki kasvovoiteet kaapissani tarpeettomiksi.  Se on luomua, siinä on pipetti ja se sai alati temppuilevan ihoni pehmeäksi kuin persikka.  Ei kiristä, ei kuivu, ei tukkeudu, ei aiheuta mitään ongelmia, mikä on i h  a n a a.   Kemiasta en ihan hirveästi ymmärrä, mutta käyttökokemuksen perusteella tämä tekee ihon onnelliseksi, tosi onnelliseksi. Ja tuo pikku purkki kestää luultavasti pari vuotta.

Dr Hauschkan Savinaamio , purkkiin pitäisi lisätä teksti fun for  the whole family. Lapset saattaa aluksi pelätä,  mutta se on sen arvoista.  On kiva päästä läträämään mudalla ja samalla kun sotket naamasi, sulla on ihan täydellinen syy olla tekemättä mitään muuta.   Siinä kun istut ja odotat, että mutakerros rauhoittaa ihohuokosesi, voit  halutessasi treenata pokerinaamaa katsomalla sitcomeja telkkarista ja yrittämällä olla nauramatta, ettei kuivuva muta lohkeile.  Ei oo ihan helppoa.   Joo ja siis tämäkin kama _toimii_  ja on riittoisaa.  Tuo pakkaus on ollut käytössä vuoden verran kerran, pari kuussa ja vielä sitä on jäljellä. 

Dermosilin Argan Oil  hiusten hoitoaine,  joo, hiusten raidoittaminen saattaa tuntua hyvältä idealta, mutta bonuksena sitä saa päähänsä jotain mikä olisi ok heinäseipäälle nostettuna.  Näin kävi mulle, eikä mikään hoitoaine kyennyt tilannetta siloittelemaan.  Joka ilta suihkun jälkeen peilistä tuijotti tyyppi, joka pääsisi Hanoi Rocksin laulajaksi heittämällä, eikä se sitten välttämättä tunnu kivalta. Minkä  Michael Monroe kantaa rautaiseen tyyliin, ei välttämättä omaan päähän sovi.  Kokeilin kyllä kampaamotuotteita ja ties mitä, mutta vasta tämä aine tehosi, joten uskallan suositella kaikille jotka kärsii zombitukasta. Ja jos tukkasi on vaan pikkasen kuiva, niin tämä on taatusti liian tujua tavaraa ja tekee sen lättänäksi. 

Sitten päästään kaunuspostauksen osaan 2, Otsikoidaan se vaikka että:
Näppyjä P**kele - aina ei ihmeaineet auta.

Mulla on sillä tavalla erittäin herkkä iho, että se reagoi sisäisiin asioihin valonnopeudella.  Ei niinkään syötyyn ruokaan, mutta stressi, se kun iskee niin tapahtuu kaikenlaista ikävää, mikä kumoaa hetkessä kaiken mitä nuo ihanat purnukat  voi saada aikaan. Havainnollistetaan ennen-jälkeen kuvaparilla.  Ensimmäisessä hengailen hyvillä mielin, katselen talitinttejä ja luultavasti hyräilen jotain kivaa laulunpätkää samalla kun aurinko lämmittää terveenpunaisia poskiani.  Toisessa kuvassa mulla on jotain mielenpäällä.  Tällaiseen reaktioon ei päästä millään pikkuasioilla, mutta ihmisten väliset painostavat ilmatilat, niillä saa satavarmasti meikäläisen stressitason hälytystilaan. Ole siinä sitten.


Onneksi tähänkin on lääke, ja itseasiassa suosittelen käyttämään sitä mieluummin ennen kuin stressi pääsee syntymään.  Juttu on ihan yksinkertainen: jos jokin asia vaivaa, niin puhukaa.  Avaa suu ja sano.  Eikä sitten mitään sormen heristelyä ja syyttelyä, vaan jotain rakentavampaa kiitos.  Ei tarvi sitten katsoa kenenkään stressinäppyjä ja mustia silmänalusia kotona tai työpaikalla. Puhuminen, ihmiset, tekee hyvää iholle ja sydämelle.

Ei mulla sitten muuta näihin kauneusasioihin.  Voikaa hyvin ja nätisti!

8 kommenttia:

  1. Kiitos mainiosta kauneuspostauksesta! Mä olen kans NIIN ei kauneusihminen, mitä lienee se tarkoittaakaan. MUTTA kun luen tällaisen kirjoittamasi postauksen, onhan mun pakko tutkia lisää?
    Terveiset siis lumisateesta. En muista tarkalleen, olenko tänne kommentoinut aiemmin, lukemassa olen kyllä käynyt! HELLO siis!

    VastaaPoista
  2. Hah, kiitos taas nauruista - poikaseni Hermannikin tuossa kyselee, että mille sä naurat, ja jos se kuulee jotain ympärillätapahtuvaa pelatessaan elektroniikkapeliä niin voit uskoa, että naurua tuli siis ihan ääneen :D. Ja oot sä ihan nätti tolla näppynaamallakin!

    VastaaPoista
  3. "Ihan oot ittes näkönen!" ;)

    Minä sain tänään kaverilta jonkun hyvän kuorinta-aineen (jämät) testattavaksi. Jos ei mun teinifinnit vieläkään katoa mihinkään, niin ehkäpä raaskisin testata jotain näistä. :)

    VastaaPoista
  4. anni, mua kauneus kiinnostaa kyllä sinänsä, mutta en hirveesti päivittäin jaksa sen eteen nähdä vaivaa...

    Välillä on silti ihan kiva innostua!

    Kaardemumma, naururypytkin on kauniita, joten tavallaan sait ilmaisen kasvohoidon tässä samalla, jes!

    Maija, haha :) Jos joskus selviää yhteystiedot geenipankkiin, niin mä voisin kyllä antaa pois tämän stressinäppygeenin. Ottaisin tilalle vaikkapa kitaransoittogeenin tai matikkapäägeenin. Paljon enemmän iloa olis niistä!

    Tuu tänne niin pidetään mutanaamiopäivä!

    VastaaPoista
  5. Hei mulla on sun meikkisuti! Yhtäkkiä muistin, pitää postittaa se vaikka ennen juhannusta jos muistan :)

    VastaaPoista
  6. No siksi mä näytänkin näin kamalalta :)

    (En oo muistanut koko sutia itsekään)

    VastaaPoista
  7. Ihana kauneuspostaus :D Vaikka nuo ensimmäiset jäisivät testaamatta niin tuota viimeistä aion kokeilla, eikä käy edes lompakon päälle ;) Minunkin ikiteininäppyoirenaamani kaipaisi jotain geenivaihtoa, kitaransoittogeeni kelpaisi minullekin!

    VastaaPoista
  8. villasukka kirjahyllyssä, kukahan nämä geenit vaihtais? Vaikka geenimuuntelulla ei kauhean hyvä maine olekaan, niin vähän kutkuttaisi :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...