tiistai 15. huhtikuuta 2014

Suosituksia

 Myös on hyvä: ripustaa ikkunaan kristallipallo, kastella kukkiansa hyvin (hups), istuttaa kärhöjä ja Prinssi Caspian taas vaan siksi kun hänestä niin tykkään ja hän ymmärtää tuon överin päälle.


Maijja se otti ja haastoi jakamaan suosituksia, mietin vähän ja näitä nyt ainakin suosittelen:

- Toimintaterapiaa.  Suunnittele, sahaa, sirkkelöi, maalaa, tapetoi, naulaa, pakkeloi, piirrä, ompele, virkkaa ja kudo.  Jätä kesken tai muuta suunnitelmia lennosta jos siltä tuntuu.  Pidä aikataulu väljänä ja muista hyvät kahvitauot jos maltat semmoisia pitää.

- Akkujen lataamista.  Kuulemma urheilustakin saa energiaa, ja saahan siitä, mutta mitä tekee kännykkä kun virta on loppu?  Ei se lenkille lähde. Mene siis sinne mihin aurinko paistaa ja lataudu.  Pistä silmät kiinni tai katsele taivasta.  Älä hirveesti pohdiskele.  Jatka.

-  Vedä överit.  Ole epäylevä ja katso lempparisarjaa kymmenen jaksoa putkeen.  Lohtusarja toimii kuin vauvalla tutti ja tasoittaa hermot, hauska sarjakaveri naurattaa ja Sherlockia pitää katsoa koska Martin Freeman ja Benedict Cumberbatch.  (Kiitos Gilmoren tytöt, Modern Family ja, niin, Sherlock).

- Puhalla saippuakuplia auton ikkunasta, työpaikan kahvitauolla ja  laiturilla.  Tuli mieleen: kesällä pitkän automatkan kesken voisi pitää kuplienpuhallustauon. Note to self: pidä hanskalokerossa saippuakuplapurkkeja valmiina.

- Kirjoita muistiin asioita, koska muuten unohdat ihan mahtavia juttuja. Esimerkiksi: "Ensin ihmisetkin oli nuijapäitä, mutta sitten ne kasvoi aikuisiksi ja joistakin tuli sammakoita."  

Omia suosituksiaan jakamaan haastan  Helin, auringonkerääjän, SuperSannan ja Piipadoon tytöt.

perjantai 11. huhtikuuta 2014



äiti remppaa vessaa, tytär taloa jänikselle.
 
Taas on palloja ilmassa niin paljon etten millään kerkeä ottamaan koppeja.  Niinpä taktiikka on sama vanha: antaa niiden leijua, tipahtelevat sitten kun keksin missä järjestyksessä annan sen tapahtua.  Pienempiä pallosia on kaikenlaiset pitäis tehdä -hommat, esimerkiksi pönttöuunien uusiminen. Sininen uuni  tiputti viime hiilloksen päälle kokonaisen tiilen, ei enää selkeämmin voi ilmoittaa että mä kuulkaa luovutan, korjatkaa pliis.  Sitten mietiskelen  portaiden ja terassin tekemistä, lähinnä sitä, että kun rahaa on oikeastaan yhden toteuttamiseen, niin millä saisi ne kaikki.  Tein loton.

Mietin kesälomaa, mihin kohtaan se tulee ja onnistuuko samaan kohtaan miehen lomapätkän kanssa.  Osallistuin facebookissa kyykkyhaasteeseen.  Yhtään kyykkyä en tehnyt.   Salikortti on uusimatta, lenkkarit ja juoksutakki on päällä kauppareissuilla.  Ei se kyllä nyt just mitään, mulla on vähän muuta. 

Saispa  vakituisen työn.  Pääsispä jänis jo kesäasuntoonsa, se alkaa jo mökkihöperöitymään näin sisäkauden lopulla.  Pitäis soitella siitä puheterapiasta, ostaa pojalle takki, tuhat pientä juttua.  Niin pieniä ettei niistä normaalisti mitään kehittäisi, mutta nyt on vähän vaikea keskittyä koska

Mies sai uutisia: työpaikka pistää lapun luukulle ensi vuonna.  Tätä isointa palloa minä nyt leijutan kaikista ankarimmin. 

Niin että aloitin sen vessaremontin, opin käyttämään naulapyssyä (tai siis viimeistelynaulainta, mikä ei kuulosta yhtään niin vaikuttavalta, joten sanon että naulapyssyä), sain irrotettua lavuaarin ja laitettua sen takaisin paikoilleenkin.  Tällä hetkellä puntaroin josko ihan oikeasti alkaisin vääntämään allaskaappia vai kelpuuttaisinko siistit avohyllyt.  Erona olisi huikea säästö hermojen kulutuksessa, mikä kyllä kuulostaa järkevältä, hermoille on nyt käyttöä muuallakin. Tosta vaan päätin, etten käytäkään sitä Elloksen laattatapettia, kuvio tuntuikin pikkuvessaan liian isolta. Niin että maalasin, ja tuli oikein nätti.  Rauhallisempi ja siisti.  Pääsi spontaani siunaus maksupäätteen äärellä, kun ostin neljä puista kattolistaa: kuuskymppiä!  Kuuskymppisiä mä täällä tuhlailen vessaremppaan kun elanto on vaakalaudalla.  Gaaddämmit.

Ajoittaista ahdistumisoireilua ilmenee, mutta  tasoitan oloa parhaani mukaan.  Sirkkelöin ja paukauttelen sillä naulapyssyllä.  Suosittelen.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kultarinta

Vanha oppikirja valistaa.

Jos kaikki kirjat olisivat sellaisia kuin Kultarinta, en tekisi muuta kuin lukisin. 

Kultarinta kertoo kutistuvasta metsästä, joka tilaisuuden tullen valtaa tilan ihmiseltä takaisin kerta toisensa jälkeen. Ihmisistä jotka ymmärtävät sitä ja ihmisistä jotka haluavat hyötyä siitä. Isästä ja tyttärestä, jotka eivät ole ihan varmoja mistä ihminen alkaa ja mihin metsä loppuu.  Siitä miten pois raivataan joskus metsän lisäksi myös ne ihmiset, jotka tuntuvat olevan tiellä, väärässä paikassa, väärää mieltä, tunnustavat väärää väriä.  Järjestelmällisesti, järkeen ja parempaan tietoon vedoten ihmiset kaatuvat yhtä helposti kuin puut. 

Kultarinta kertoo myös ajasta, rakkauden voimasta, luonnonvoimista, elämästä.  Siitä, että elämä on kaikkialla eikä pysähdy ihmisen nahan ulkopuolelle. Siitä, kuinka aina ei tarvitse tehdä suuria liikkeitä voidakseen sanoa kokeneensa paljon.  Joskus riittää kun pysähtyy ja näkee ympärilleen. Kirjan pääosassa ovat maa, metsät ja kaikki niiden asukkaat, eikä näitä kolmea voi erottaa toisistaan.

Ainoa vaikeus lukiessa oli päättää edetäkö säästellen vai ahmien, päädyin molempiin.  Luin ensimmäiset luvut pienissä erissä ja jäin välillä ajatuksissa viipyilemään sivujen väliin, mutta loppukirja oli pakko lukea kerralla.  Kytömäen tyyli kirjoittaa on kertakaikkiaan ihastuttava, siinä ei ole mitään ylimääräistä, ei tyylikikkailuja eikä laveita taustoituksia historian tapahtumille.  Tärkein on tarina, joka etenee luontevasti ja kiirehtimättä ilman osoittelevia rajoja.  Oikeassa elämässä pelkään metsää, asia jota tämän kirjan jälkeen on melkein pakko yrittää korjata, mutta lukiessa elin metsän mukana, tallustelin arastelematta karhun perässä ja pakahduin matkalla monta kertaa.  

"Hän astuu sammalmättäältä veteen ja komentaa pennun selkäänsä. Se 
pelkää ja uikuttaa. Ruovikon korret suhisevat ja väistyvät liukkaasti. 
Pentu huohottaa ja pitää niskavilloista kiinni.  
  Jäätävä vesi ulottuu pian rintakehään. Pentu vinkaisee, kun laine 
läikähtää sen tassuille.  Ruovikon harvetessa hän varoittaa: nyt kastut. 
Pentu pidättää henkeään, hän ponnistaa pohjasta ja antatuu veden 
varaan. Muutaman kauhaisun päässä vedestä kohoaa laakea kivi. He 
pääsevät kuiville ja ravistelevat pisarat turkista.
  Aurinko on laskemassa. Hän tuijottaa merta. Muutama matala saari 
väreilee taivaanrannassa.
  He ovat tavoittaneet maailman äären. Eikä sen takana ole mitään."

torstai 3. huhtikuuta 2014

Pään tuuletus







Välillä, niin kuin nyt just tämän viikon kaltaisina aikoina, on ihan pakko vähän tuulettaa päätä.  Tänään se onnistui seuraavanlaisella reseptillä:  tapetointia, laminaatin laittoa, kävelyretki joen vartta pitkin, lenkkarien hakureissu ja roskaruokaa päälle.  Kotona vielä siivous.   Nyt on kroppa sopivasti piipussa ja mieli paljon parempi. 

Sieltä joelta lähdettiin siskon kanssa katsomaan joutsenia, joita ei löydetty  (ihan kaukaa nähtiin kaksi matkalla jonnekin).  Sen sijaan nähtiin telkkäpariskunta, kurkittiin jään alle ja löydettiin suojaisia lämpimiä istuskelupaikkoja joihin ei maltettu jäädä istumaan.  Sisko löysi vanhan puisen katiskamerkin (?)  ja ison simpukan, joka hampaanjäljistä päätellen on päässyt saukon juhla-ateriaksi. No ei me ite niitä hampaanjälkiä huomattu, isä hoksas.  Hirveen kiva päivä, sanoisin että ysi miikka.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Nellille


Silloin kun taloa etsittiin, piirtelin muutamia haaveilukuvia tulevasta kodista.  Tässä näkyy leikkihuonetta, mutta tärkein juttu on vanha ikkuna, syreenipuska sen takana ja meidän Nelli siinä maisemaa ihailemassa.  Aika lailla kaikki toteutui, Nellikin pääsi keittiön penkiltä katselemaan pihalle.  Sitten tuli vanhuus, eikä se enää päässyt penkille hyppäämään, mutta sai mukavan rauhallisen lekottelupaikan eteisestä. Siellä siihen meinasi kompastua vähän väliä, vaikka yleensä muistikin askeliaan varoa.  


Siihen minä tässä yritän päästä, että rakasta karvakasaa ei enää ole.   Asiaan osattiin tietysti varautua, kun kaveri oli jo 16 vuotias, mutta...   No, ikävähän tässä on.   Ja edelleen eteisessä avataan ovet varovasti, ettei vahingossa tönäistä nukkuvaa koiraa.  Ja vaikka näin tämän oli mentävä niin pala on kurkussa.  


Mutta kiitos, Nelli, että pesit lasten korvientaustat kun ne oli pieniä, kiitos niistä märistä koiranpusuista ja päikkäriseurasta siellä Pähkinärinteen sohvalla.   Se ei ollut niin hauskaa kun vedit minut jäniksen perässä nokkospusikon läpi, mutta onhan sille jälkikäteen kyllä naureskeltu monet kerrat.   Pistähän juoksuksi siellä jossain nyt kun tassut ei ole enää kankeat.  Olit hyvä kaveri.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

♥ leikkimökki

hetekat on vielä pinossa, mutta muuten mökkikausi on korkattu.

Vuoden ensimmäinen pitkä päivä, semmoinen jona tulee tehtyä monta eri juttua.  Talvikausi on omalla tavallaan ihana ja kaunis, mutta kyllä meidän porukka alkaa touhukkaaksi vasta valon voimalla.   Hoksattiin yhtäkkiä kuopuksen kanssa, että nythän on jo vallan mainiot leikkimökkeilykelit ja pistettiin hihat heilumaan.  Lakaistiin vähän lattiaa, haettiin villasukat jalkoihin, ruuvattiin seinään hyllyjä ja naulakot ja sitten aseteltiin vintiltä löytyneet kipot ja kupit paikoilleen.  Tiskatahan ne vielä pitäis, mutta se on sitten toisen päivän homma.   Parasta olis jos malttaa odottaa niin kauan, että voi lotrata pihalla.  Tätä menoa sekin päivä on ihan nurkan takana.  

Siinä vaiheessa kun naapurista tuli leikkikaveri paikalle väistyin kohteliaasti takavasemmalle.  Löysin navetan päädystä lämpimän paikan ja istuin siellä ilman takkia kissan ja kirjan kanssa.  Oli aika bueno. 

torstai 27. maaliskuuta 2014

Vintin siivous Top5



 Ylläytyksiä ullakolta.

5. Siistimpi vintti
- Onhan se nyt tosi jees, että on saatu taas turhaa roinaa pois ja laatikot on nätisti pinossa.  Hyvä minä.

4. Löydöt
- Kolme vanhaa puista housuhenkaria: siis just tällasia mä kaipasin, vaikken tiennyt sitä vielä. Heti koekäyttöön.

3. Lasten askartelut
-  Pääsiäis-, joulu-, muuten vaan- ja sitä sun tätä -askarteluja.  Symppiksiä ja pienin sormin aherrettuja. Pidetään tallessa. Myöskin: lasten pienet vaatteet, erityisesti kengät.  Snif.

2. Luopumisen opettelu
- Joo ei näitä c-kasetteja kyllä enää säilötä.  Eiku hei,mitäs täällä on? Led Zeppelin, East 17, Eagles, Depeche Mode ja Metallica sulassa sovussa siinä!  Voi että mitä kaikkee mahtavaa, ja sitten jotain miehen outoja Anthraxeja ja tanssimusaa.   Ainakin yksi kasetti löytyi molempien kokoelmista: Public Enemy (?).  Oukkidoukki.  Eikun siis word. Jou. Fait tö pauör.

1.  Vanhat päiväkirjat
-  Huutonaurua!  Onko mulla tosiaan ollut noin ankeeta?  Ja hauskaa?  Ja taas ankeeta?  
"Sielu riekaleina"   Hahahahah.  Kuka on tämä ihana "Kepa", en muista yhtään tämmöistä heppua?  Aijaa, se onkin tuo mun mieheni, teki hirveen suuren salamavaikutuksen 20 -vuotiaaseen Tiinaan, mutta nimeä en ilmeisesti ihan eka tapaamisella oppinut. Kiitos, 17 vuotta nuorempi minä, teit tästä vintin siivoushommasta ihan hauskaa!

Projekti on loppusiivousta vaille valmis, mutta c-kasetit on varmaan pakko hyvästellä yksitellen.  Aion paneutua asiaan tänään teekupillisen kera.  Kaikenkaikkiaan onnistunut siivous, ja vaikka päiväkirjan lukeminen vähän söi tehoja, niin oli se kyllä sen arvoista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...