26.9.2016

Nuhasaurus



Meillä asuu nuhasaurus.

Sen nimi on Väinö, ja se on tartuttanut nuhan myös äitiinsä, joka ei tunne olevansa yhtään saurus. Tiiättekö ne pikkulasten lelut, joissa on pyöreä pohja ja sisällä jokin salaperäinen kuula, joka ei anna lelun kaatua?  Niitä, joita tuupitaan ja niistä kuuluu semmoinen kumiseva plim plom ääni kun ne kieltäytyvät kaatumasta...  No, semmoinen minä olen.  Minulla on päässä jokin sumeasti kumiseva plimplomkuula, joka estää kaatumasta vaikka tuntuu, että pitäisi.

Pieni nuhasaurus ja sumeapäinen plimplomäiti eivät ole kauhean hyvä yhdistelmä, sillä niillä on ihan eri tavat potea tautia. 

Yöllä plimplomäiti kaipaa lepoa, eikä sitä ole helppo saada kun olo on tukkoinen, kurkkuun ja korviin sattuu ja lihaksia särkee.  Äiti asettelee tyynyjä nippuun ja yrittää löytää niiden kanssa asennon, jossa keskittyy hengittelemään  ihan hiljaa ja rauhallisesti ettei alkaisi yskittää ja uni antaisi vähän armoa. Pieni nuhasaurus kaipaa myös lepoa, mutta koska silläkin on huono ja hankala olla, se ei oikein saa unta ja turhautuu ja sitten se itkee.  Se itkee myös silloin, kun on vihdoin nukahtanut, mutta äidille iskee pitelemätön yskänpuuska tai niistämistarve, joka herättää sauruksen.  Silloin voidaankin valvoa helposti ainakin tunti kun yritetään löytää uudestaan sitä asentoa, jossa nukkuminen onnistuu.  Nuhasaurus löytää sen usein äidin vatsan päältä, mihin asettuu poikittain tuhisemaan.

Äidin asento tyynypinon kanssa saattaa tällöin olla epämukava, mutta sitä on tässä äärimmäisen riskialtista lähteä säätämään.  Myöskään ei kannata hengittää, ettei ala yskittämään, ja niistäminenkin on täysin poissuljettua, sillä vessapaperirulla on tipahtanut sängyn viereen lattialle ja toisen käden peukalo on nuhasauruksen otteessa.

Joten on maattava hiljaa aloillaan, hengitettävä tasaisesti ja annettava pienen räkäpuron valua sieraimesta poskelle, sillä jos häiritset uudestaan nukahtaneen nuhasauruksen unta, saat katua.

Päivisin plimplomäiti kaipaa lepoa, mutta sitä ei ole saatavilla, sillä nuhasaurus ei tiedä, että sairaana ollessaan voi ottaa iisisti.  Se tepastelee ympäriinsä käyttäen kaikkea mahdollista kävelytukina, tanssia hytkyttää kun kuulee hyvän biisin (Pokemonin tunnari on paras), heittelee leluja ja yrittää syödä koiran ruuat.  Mutta ennen kaikkea se kiipeilee äidin päällä ja kiljahtelee sekä karjahtelee äänekkäästi, koska kovat äänet ovat nuhasauruksen mielestä mahtavia - etenkin kun niitä tuottaa itse! Flunssainen nuhasaurus ottaa vartin mittaisia tehotirsoja, joiden aikana äiti yrittää saada lepoa, mutta ei uskalla nukahtaa, koska ei ehkä jaksaisi herätä.

Kun nuhasaurus herää, se alkaa taas muina räkäliskoina hillumaan imuroimattomalla tantereella ja ottaa kaiken irti elämästä.

Kun nuhasaurus herää, äiti juo lisää kuppiin jäähtynyttä inkivääriteetä josta ei tykkää, syö sinkkiä, vitamiineja ja buranaa ja laulaa taas pokemontunnaria, koska on ihan mahtava katsella kun räkänenäinen nuhasaurus tanssia hytkyttää leveä hymy naamallansa.




23.9.2016

Tupakointi aiheuttaa

Emma se tässä vaan ihmettelee, että mihin se isäntä oikein katosi.

Mies polttaa.

Eilenkin se poltti.  On ollut puhetta, että josko ei enää polttaisi ja myöhemmin on ollut puhetta samasta aiheesta ja ihan vastikäänkin on asia noussut pinnalle.  Asia on työn alla. Näin vaimon silmin nähtynä tällä hetkellä taktiikkana näyttää olevan vahingossa lopettaminen.  Siis että polttaa, mutta jättää mahdollisuuden sille, että jonain päivänä herää eikä vahingossa muistakaan enää polttaa. 

Tupakointi aiheuttaa kaikenlaista, kuten kaikki tietävät.  Jo toissavuosikymmenellä silloin parivuotias pikkuveljeni huuteli auton ikkunasta kaupan pihalla eräälle sedälle, että "EI KANNATA POLTTAA, KUN VOI MENNÄ SAVU KEUHKOON!"  Kyllä se setä siltikin poltti, vaikka melko varmasti savua meni sinne keuhkoon.  Olen ymmärtänyt, että tämä on ikäänkuin tupakoinnin tarkoitus. Vähän outoa koko homma kun oikein miettii.

Paitsi mustuvia savukeuhkoja ja nikotiinin kyllästämiä sormenpäitä, tupakointi voi aiheuttaa mm. sen, että vaimo suorittaa budjettilaskelmia, ja ilmoittaa, että nyt pitäisi lopettaa se tupakointi tai on pakko lopettaa syöminen. (Myös olisi kiva, jos et kuolisi keuhkosyöpään).  Tämmöinen on kiusallista sekä tupakoitsijalle, että vaimolle.  Ensimmäiselle siksi, että se on ärsyttävää, ja vaimolle siksi, että tämmöinen toiminta voidaan tulkita nalkutukseksi.  No, ei haittaa.  Seuraaaksi voin siirtää nalkutukseni pohdintani piirakkakaaviomuotoon tai tehdä powerpointesityksen. Bring it on.

Jos tupakointia on harjoitellut tarpeeksi pitkään, se tarttuu lihasmuistiin.  Silloin käsi menee askille automaattisesti aina kun astuu ovesta ulos.  Tai autosta ulos, kaupasta ulos tai jos pitää laittaa tiskit,  jolloin täytyy tietenkin ensin mennä ulos ja polttaa tupakka.  Tällä kaavalla maidonhakureissu käy aika raskaasti terveyden päälle jos polttaa tupakan ensin portailla, sitten kaupan pihalla, uudestaan kun tulee ulos kaupasta ja sitten ehkä vielä kotipihalla. KÖHKÖH.

Jos yhdistää lihasmuistitupakointiin räkätautisen taaperon aiheuttaman muutaman huonosti nukutun yön, voi aiheutua tavallaan hauskojakin asioitia. Näin kävi eilen, kun keitellessäni taaperolle perunaa huomasin ulkona jotain kummallista.

Siellä pihlajan alla seisoskeli vähän kummastuneen oloisena meidän Emma.  Katseemme kohtasivat ja hän telepaattisesti tiedusteli josko osaisin sanoa missä isäntä piileksii.

Mies oli vienyt koiran tovi aiemmin pissalle, polttanut samalla tupakan ja kääntynyt sitten takaisin sisälle.  Lihasmuistista, you know.  Ja sitten kun oli se väsymyskin, ei jaksanut muistaa, että koirakin oli mukana. Lihasmuisti oli lähimuistia vahvempi.

Tässä tapauksessa lihasmuistitupakointi aiheutti koiralle pienen trauman, minkä seurauksena se tunsi sisälle päästyään yhtäaikaa suurta helpotusta ja tarvetta osoittaa mieltään. Niinpä se kävi häntä heiluen oksentamassa juuri syödyn aterian isännän eteen matolle. (Aina matolle, ei koskaan maton viereen).

Siitäs sai, mokoma tervakeuhko.

19.9.2016

Mattoja maailmalta

 Kuvat Sukhimatot

Laitan kotia puuskittaisesti. Välillä kuluu pitkiä aikoja niin, että sohva saa olla rauhassa paikoillaan ja joku seinä ehkä ilman tauluja, mutta aina lopulta se iskee: kamala tarve vähän järkätä, piristää, tehdä jotain eri lailla.  On aina yhtä palkitsevaa nähdä koti uudessa asussa, mutta on pari juttua, joiden suhteen en oikein ole koskaan tyytyväinen. Ensinnäkin verhot, joita meillä ei ole (paitsi olohuoneessa on) koska en halua, ja toiseksi matot, joita meillä ei ole tarpeeksi koska en koskaan ikinä löydä tarpeeksi kivoja, oikean kokoisia tai hyvälaatuisia.  

Mutta tokihan sellaisia on, olen nyt nähnyt kuvissa.  Saanen esitellä niistä pari?  


Miten olis paksu pumpsea huopapallomatto?  No kyllä! Meillä täällä vanhassa talossa on ihanat vanhat lautalattiat ja ihanat vanhat vetoisat nurkat, niin kyllä kuulkaa olisi talvella mukava laskea aamuisin varpaat sängyn vierelle villaisten huopapallosten päälle...  Huopa on ihana materiaali, olen ihan fani, olen jopa yhden lopputyön tehnyt huovasta.  Se oli otsikoitu lennokkaasti "Huopa ennen ja nyt", mutta siinä ei ollut sanastakaan huopapallomatoista, koska en tiennyt sellaisia olevan.  

Antakaas kun kerron. Näitä kyseisiä huopapallomattoja valmistetaan Sukhimattojen kahdella työpajalla Nepalissa. (Sana sukhi on muuten nepalia, ja tarkoittaa onnellista).  Nepalista löytyy selvästi aivan ässiä huovuttajahenkilöitä, koska pajoilla pyöritellään päivän aikana tuhansia palleroita mattoja varten. Siis tuhansia! Itse kulutin kokonaisen kurssipäivän yhden litteän seinävaatteen hieromisessa, joten ihan heti en lähtisi mattoa itse työstämään.  Miettikää mikä määrä käsityötä menee yhteen mattoon!  Itseasiassa, ei ole pakko turvautua pelkkään mielikuvitukseen, katsokaa tämä video, jossa kerrotaan huopapallomaton valmistuksesta:  (oikeasti, katsokaa. Saatoin ehkä vaipua hieman hypnoosiin tätä seuratessa)  



Nuo villavuoret, värit, näppärät kädet ja pallerokasat... Ihan silkkaa käsityöihmisen aikuisviihdettä. Tässä kohtaa haluaisin jakaa Sukhimatoille pari ilmaista (voitte toki palkita minut ruhtinaallisesti, se on ihan ok) markkinointivinkkiä:
- Huopapallomeri. (!)  Käsityömessuille. Takuulla keräisi valtavat jonot! Aion ehkä uneksiä tästä ensi yönä.
- Ilmainen ämpäri täynnä huopapalloja.  No daa.  Aina ihan hitti, koska ämpäri.  Keräisi jonoon ihan kaikki. 
- Tai ihan vaikka käsityömessuille osasto, jossa pöydällä ämpäri täynnä huopapalloja ja sinne saisi työntää kädet.  Iik! Unelmien täyttymys kaikille, jotka eivät ole kuulleet huopapallomerestä.


Sukhimattojen toimintaidea on yksinkertaisen käytännöllinen: varastoja ei ole, sillä jokainen matto tilataan asiakkaan tarpeen mukaan juuri sen kokoisena ja värisenä kuin halutaan. Tiimit käyvät töihin ja valmis matto kuljetetaan tekijänsä signeerauksella varustettuna uuteen kotiinsa.  Ostajan kannalta mukavaa on, että kun toimitaan ilman välikäsiä ja ylimääräisiä kustannuksia, jää käsityönä tehdyn maton hinta varsin kohtuulliseksi, mutta se mikä sai minut lähtemään pieneen yhteistyöhön Sukhimattojen kanssa, on työntekijöiden reilu kohtelu.  He ansaitsevat selvästi seudun keskipalkkaa enemmän, ja koska työ on joustavaa ja sitä voi osittain tehdä myös kotoa käsin, antaa se mahdollisuuden ansaita myös pienten lasten äideille.   

Kuulostaa aika hyvälle eikö? Sitten vaan valitsemaan täydellistä mattoa. Laitetaanko yksiväristä vai kirjavaa?  Toki jos ei kaipaa huopapalleroita, valinnanvaraa löytyy.  On huopalenkkimattoa, leikatusta huovasta valmistettuja mattoja, trendikkäitä Beni Ouarain -mattoja, Kelim- ja hamppumattoja, värjättyjä vintage-mattoja... Sukhimatoilla työskentelee käsityöläisiä Nepalin lisäksi myös Marokossa, Turkissa ja Intiassa!

Omaan olkkariin ottaisin Turkissa valmistetun tilkkumaton. (Sen palleromaton laittaisin ehdottomasti sängyn viereen!)  Niihin kerätään materiaaliksi vanhoja mattoja, jotka värjätään, leikataan tilkuiksi ja kootaan sitten uudelleen matoksi - jälleen asiakkaan toiveiden mukaan.  Meille tulisi siten 2x3 metriä iloisen kirjavaa tilkkumattoa, tai ehkä keltaista?  Paitsi jos päädyttäis punaiseen, vaikka sininenkin on kyllä tosi kaunis... (Värejä on valittavana neljätoista, että mietippä siinä sitten). Päällevärjätyt matot ovat upean näköisiä, ja kirjavuus olisi lapsi- ja eläinperheessä armeliasta.  Parin vuoden värien hillitsemiskauden jälkeen huomaankin kaipaavani värejä taas.  Kuinkas muutenkaan. 

Mitäs tykkäätte Sukhimatoista?

Huopapalleroiden tiimoilta on Kuplan facebookissa ja instagrammissa arvonnat käynnissä, klikkailkaapa itsenne sinne osallistumaan!

18.9.2016

Kuinka löytää se oikea

 
Vanhassa talossa asuminen on mukavaa, kun ottaa huomioon pari pikkujuttua. Ensinnäkin täytyy löytää se oikea.

Kyllä olen lukenut ihan tarpeeksi monta sisustuslehden juttua siitä miten ihmiset ajavat ihan muuten vaan sunnuntaipäivänä maantiellä ja sitten kohtalo kääntää heidän katseensa ja BÄNG sitten rakastutaan! Se tunne on sellainen, että sitä vaan tietää.  Että tämä on meidän koti.  Silloin on tosi hyvä jos rakkauden kohde on myynnissä, sillä tämä yksinkertaistaa yhteisen elämän aloittamista merkittävästi.  Jos asia on vähän epäselvä ja olet iskenyt silmäsi ihan satunnaiseen tyhjään taloon, ei se mitään, voit ryhtyä salapoliisiksi, selvittää talon omistajan ja lähestyä häntä varovasti.  Kyllä näin voi tehdä, olen lukenut Avotakasta!  Ja tehnyt perässä.  Ei ollut myytävänä se talo.

Raastavaa on, jos on tahto löytää oma rakas vanha talonrämä, mutta tarjonta on ihan vääränlaista.  Liian nuorta, liian pientä tai liian syrjäistä. Ei löydy välittäjiltä eikä sunnuntaiajelut tuota tulosta.  No ei hätää!  Silloin voi laittaa lehteen ilmoitukseen, että
"Ostetaan vanha talo, remontti ei haittaa."
Tämä on ihan ok keino saada yhteydenottoja, mutta niiden laatu on suuresti vaihtelevaa.  Meille tarjottiin esimerkiksi -82 rakennettua Jukkataloa, jonka alapohja ja lattiarakenteet olisi pitänyt uusia homeongelman takia.  Myyntimies kehaisi, että senhän voi siirtää minne haluaa kun on semmonen elementtitalo.  En tuntenut rakkauden leimahdusta kuvauksen perusteella, joten jätimme talon etsimään oikeaa kumppania.

Mutta kyllä kuulkaa samaisen ilmoituksen ansiosta löytyi juuri se oikea!  Salamarakkaus!  Talo, jonka kallellaan olevan mutterikuistin nähtyäni olin niin lääpälläni, etten voinut kuin huokailla.  Huokailin, kun katselin vintinlattian märkää länttiä. "Oi, tässä kohtaa on katto vuotanut!".  Huokailin kun katselin korkealla olevista ikkunoista ja huokailin sitä, että pihan laidalla solisi nätti puro. Se oli paksuin mahdollinen ihastumisen tunne.  Se löytyi, uskomatonta! 

Sovittiin kuitenkin, että talo käydään katsastamassa vielä uudestaan ja vähän perusteellisemmin. Eikä toiset treffit sitten päättyneetkään onnellisesti.  Jo ensimmäisellä kerralla toki oli huomattu suuriakin vikoja, mutta ihastuksen puuskassa olin ihan varma, että ne saataisin kuntoon.  Mutta listan kasvaessa ja kasvaessa kävi täysin selväksi, että ei meidän budjetilla.  Ja miten sillä eka tapaamisella ei oltu huomattu, että alkuperäiset ikkunatkin oli vaihdettu pois, tai että talon pohja oli aika epäkäytännöllinen?  Pois ajaessa oli surkea fiilis, ja myyjätkin jäivät ihmettelemään ostajien täyskäännöstä, vaikka selitimme asian kyllä.

Voi ei.  Nyt täytyisi tyytyä siihen ihan kivaan.  Taloon, jossa oli ihan hyvä henki ja käytännöllinen pohja ja sopiva hinta. Kyllähän siihen kuistille saisi ihan kivan penkin ja siihen korin villasukille.  Ei siinä kylläkään ollut mutterikuistia, vaan ihan tavallinen.  Tosin se ei ollut kallellaan lainkaan. Itseasiassa koko talo oli ryhdikäs, vaikka ikä näkyikin kauas.  Sen perustuksia ei ollut routa liikutellut eikä kellarissa kasvanut epämääräistä rihmastoa. (Sen kellari oli kuivin kellari joka ikinä on nähty).  Se ei ollut erityisen näyttävä, mutta siinä oli alkuperäiset lautalattiat, väliovet ja ikkunat.  Piirtelin pohjapiirrustuksia ja suunnitelin keittiön.  Kaikki loksahti nätisti kohdalleen.

Kyllä sen sitten ymmärsi ja tiesi.  Talosta tuli meidän koti. Tänä syksynä on asuttu ja rempattu yhdeksän vuotta, ja melkein kaikki on käyty läpi.  Talo ja me ollaan kasvettu yhteen ja totuttu toisiimme.  Se on vanha, joten  toisinaan se tarvitsee hetken aikaa totutella asioihin - esimerkiski silloin kun huoneiden asukkaat vaihtuvat, mutta tästä uudesta katostaan se oli heti selvästi ylpeä.  Syystäkin!  Kattokaa nyt miten hieno!  Piiputkin vihdoin pellitettyinä ja hatut päässä.

Pääskyjen pesäkin säilyi talon päädyssä.

Alkuperäinen pärekatto jäi uuden pelin alle suojaan viettämään eläkepäiviä ja sen päältä purettu saumapeltikatto sai äänekkäät jäähyväiset kun se kuorittiin pois.

Ens kesänä vielä kylppäri ja sitten on valmista.  Tai "valmista".  Kyllä on selvää sekä talolle että asukkaille, että valmista ei tule.

Sen oikean voi siis löytää, ja kaikkia keinoja saa käyttää, mutta ei kannata antaa liikaa painoa sille hurjalle ihastumisen tunteelle.  Kantsii vähän tutustua ennen kuin ryhtyy vuosikymmenen remppasuhteeseen, se ei nimittäin ole pelkästään ruusuista ja ihanaa.

Ihan tässä mietin, että semmonen talojen Tinder vois olla kiva, mutta siinä saattaisi sitten mennä se oikea sivu suun jos ihan vaan vahingossa ihastuisi jonkun toisen komeampaan mutterikuistiin.




PS: Se mutterikuistitalokin löysi oikeat asukkaat!  Häpi end siis kaikille osapuolille.

8.9.2016

Sisustamisen ikuinen virta


Makoillessa tulee oivallettua vaikka mitä.  Esimerkiksi eilen työhuoneen varapatjalla makoillessa oivalsin, että Väinö tarvitsee leikkihuoneen.  Samanlaisen kuin isommilla oli silloin kun olivat pieniä (kattokaa miten pieniä!).  Sattumoisin se leikkihuone oli tämä nykyinen työhuone.  Oivalsin, että ehkä Väinö tarvitsee leikkihuonetta enemmän kuin minä työhuonetta... Sama juttu silloin vuosia sitten, kun äidin ompeluhuoneesta tuli isoveljen oma huone. Nyt täytyy keksiä, mihin siirtää työpöytä, lipasto ja hyllyllinen tavaraa sekä ehkä se jättimäinen kirjahyllykin, joka just viime syksynä operoitiin olkkarista työhuoneeseen... Ja sohva.

En vielä tiiä yhtään että minne mikäkin menee, mutta sen tiiän mitä tulee tilalle: rymypatjoja, kirjoja, oranssi pinnasänkysohva (onneksi en ehtinyt hävittää sitä!) ja iso pahvilaatikko.

On sitä ennenkin leikkihuoneita tehty. 

Mites se vanha intiaanien sanonta meneekään?

Et voi astua kahdesti samaan huoneeseen, koska joku sen on laittanut taas uusiksi kuitenkin.

Ugh.
 

3.9.2016

Hanki sinäkin Retro Plus!

ReeÄnAa - kyllä aikuiset tietää, ole sinä lapsi tekemättä mitään mitä me ei olla tehty.

ReeÄnAalta huomenta!  Ihan mukavalla asialla tässä soittelen kun meillä olisi nyt tarjota ihan oma räätälöity retroliittymä kaikille teille vanhemmille, jotka olette vähän huolestuneita lasten puhelimien käytöstä!  Meidän Retro Plus -liittymä on kehitetty vastaamaan lasten tarpeita Mannerheimin vuonna 1922 teettämän tutkimuksen ja Lapsieikuulunettiin -yhdistyksen ohjeistusten perusteella. 

Pakettiin kuuluu kännykkään asennettava pyöritettävä numerolevy, joka aika mukavasti rompsottaa aina siinä sitten kun sitä pyörittää.  Nettiliittymää ei tietysti ole, eikä tekstiviestejä voi lähettää, koska meidän mielestä voi ihan hyvin lähettää ihan oikean kirjeen.  Me täällä ReeÄnAalla teemmekin yhteistyötä Postin Itellan Postin kanssa ja autamme näin laajentamaan siellä työntekijöiden toimenkuvaa nurmikonleikkuusta ja lumen luonnista postin kuljettamisen puolelle. 

Puhelimeen laitetaan totta kai myös some-esto, ettei sitten kavereiden kanssa tule liikaa seurusteltua. Kyllähän niitä näkee välitunneilla, ja kesäisin voi pitää päiväkirjaa ja sitten syksyllä voi vaihtaa omansa kaverin päiväkirjaan niin se on kiva. Toki otamme huomioon yksinäiset lapset sillä tavalla että puhelimeen tallennetaan valmiiksi numerot neiti ajalle ja sitten tällaiselle keskustelulinjalle, jossa voi ääneti kuunnella toisten hengitystä, tai jos oikein tuuri käy niin joku saattaa puhuakin! Esimerkiksi viime viikolla juuri tuntematon ääni sanoi että "onks tääl ketään? Tääl on joku, mä kuulen sun hengityksen!"  Se oli jännittävä hetki kyllä ihan kun meidän testikäyttäjä oli juuri silloin soittanut, kyllä me tuolla kahvihuoneessa asiasta niin sitten keskusteltiin!

Eikä tässä vielä kaikki, meillä on kuulkaa nyt koulujen alkamisen kunniaksi erikoistarjouksena vielä kaupan päälle oikein ihana käpylehmä diy -pakkaus, joka sisältää kävyn sekä kolme tulitikkua jaloiksi.  Sen neljännenhän lapsi voi sitten vuolla itse, me täällä ReeÄnAalla pyrimme näin tukemaan lasten oma-alotteellisuutta ja mielikuvituksen kukoistusta.

Että miltä se kuulosti, eiköhän laiteta teidänkin lapsille Retro Plussat niin ei tarvitse huolehtia, että ne puuhaisivat jotain mitä te, arvoisa vanhempi, ette päässeet lapsena kokemaan!

Tai jos teidän perheelle sopisi kuitenkin aivan tämä meidän Retro Plus Ekstra -viihdepaketti, niin siihen kuulkaa tulee sitten tämmöinen puukuorinen vastaanotin ja tulitikku jolla voi sitten napit kiilata niin että ne pysyvät alas painettuina (ja näin meidän kesken, kannattaa kyllä vahtia ettei lapset varasta tätä tikkua käpylehmällensä, nämä nykyajan penikat eivät meinaa jaksaa vuolla itse sitä puuttuvaa jalkaa).  Vastaanottimeen  on ohjelmoitu kaikki Spede Showt, Lauantaitanssit, Pikkukakkoset (70- ja 80- luvun jaksot), Veli Puolikuut, Tabut, Hymyhuulet, Soidinmenot, Toivotaan Toivotaan, Hittimittari (kello yhdeksän jälkeen) sekä aivan kaikki koskaan pidetyt Kultaisen- ja Hopeisen Harmonikan kisat!  Siitä voi sitten katsoa koko perheen kanssa kaikenlaista tervehenkistä, kehittävää ja ennen kaikkea opettavaista!  Kukapa voisi unohtaa esimerkiksi Pääsiäishanukkaan reseptiä! Ei me täällä ReeÄnAalla ainakaan. 

Jos sinäkin haluat lapsesi saavan samat tervehenkiset eväät elämään kuin itse sait, sano auts töks töks ja laula että pim pim pim pim pipimpam (tai se Akin ja Turon herkkumutteribiisi on kanssa tosi kiva), eikä mitään mitä nämä Beatat tai Herbamaret vai mitä niitä tuubittajia nyt on, sanovat ja laulavat.  Me täällä ReeÄnAa Viihteellä uskomme, että lasten parhaaksi on viihdyttyä aikuisten tekemän viihteen äärellä eikä yrittää tuottaa itse yhtään mitään.  Varsinkaan nettiin. Käpylehmä on siitä hyvä, että sitä ei voi laittaa nettiin - ainakaan Retro Plussalla.

Kaupan päälle meillä on vielä kuulkaa ihan superekstrapalkintona aito pimpparauta ja jos perheessä on poika niin kajaali, turkoosi luomiväri ja yksi korvakoru (saa valita ristin tai renkaan) tulee mukana!

Että miltä kuulostaa, eiköhän laiteta teillekin nyt liittymä tulemaan?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...