10

 

Jo kymmenes päivä!  Joulukuu se on harmaa ja märkäkin joulukuu.  Vaikka pakko puoliääneen tunnustaa: ei tunnu ihan yhtä ihmeelliseltä kuin lumivalkoinen nenänpäätä pureva pikkupakkas-joulukuu.  On koitettu feikata tuota lumipuolta leikkaamalla lumihiutaleita yms, mutta ei se ihan sama ole.   Onneksi tulee pimeä aikaisin, ulos katsoessa lumen puutetta ei edes huomaa! Jei.
                 
                     Muita hyviä puolia lumettomuudessa:
                       - lapset pääsee pyörällä kouluun
                       - ei tarvitse rapata auton ikkunoita
                       - kesälenkkareilla voi juosta liukastumatta

Koiranpötkylä on mennyt kasvamaan melkein huomaamatta.  Ei ole enää ihan pieni, vaikkei kyllä isokaan.  Osaa jo monenlaista, kuten esimerkiksi järsiä kenkää jos ei muuten saa huomiota. Käy hakemassa toki sen kengän ihan omistajan nenän alle, että viesti menee varmasti perille.  Ja meneehän se, eikä ehdi kenkäkään kärsiä.  Osaa myös painia kissojen kanssa, jotka jostain syystä nauttivat matseista vaikka mouruamisen tasosta voisi päätellä muuta.   

Kaikki muukin soljuu tavalliseen tapaan, mutta blogia ei tule päivitettyä kun ainainen harmaus ja hämäryys tekee kuvista puuroa niin kuin näkyy.  Vai kuvaajako sen tekee?  Tai kamera? Onneksi koira on söpö vähän puuroisenakin, siksipä kuvasin sitä.

PS:  Sain karaokelaitteet!  Vähän ihmettelin, että miksi nyt eikä jouluna, mutta mies perusteli, että nyt kun olen sairaslomalla (kyllä, edelleen), mulla on hyvin aikaa täällä kaikessa rauhassa*  lauleskella. No ehkä tämä on joulurauhan kannalta hyvä näin, maltan sitten olla pyhinä vähän hiljempaa.  Hah.  Harjoittelen jonkun oikein komean biisin (Fairytale of New Yorkin, tietenkin)  ja esitän sen sitten pukille!

* (Lue: mies ei ole paikalla kärsimässä)