koulujuttuja



Tänään olen puuhaillut seuraavaa: liimailin perhosen pyllyjä paikoilleen.  Piipahdin nääs miehen kanssa kurkkaamassa minkälaista irtaimistoa Alavieskan vanhalta ala-asteelta myydään pois, ja olihan siellä monenlaista.  Harmi vaan, että kaapit joita ensisijaisesti menin saalistamaan oli jo myyty.  Eipä se mitään.  (Mies joi kaksi kuppia kahvia ihan rauhassa ennen kuin lähdettiin).   Sellasta sattuu.  (Oliko pakko saada kaks kuppia?)  Eniten jäi kaivelemaan sellainen puinen kepin nenässä oleva sydänmalli josta sai nostettua osia pois, tiiättehän? Se oli kertakaikkiaan hieno, mutta kuului isoon pakettikauppaan eikä ollut erikseen myytävänä.  En tiennyt tarvitsevani puista sydäntä, mutta nyt asiasta on tehty muistiinpano aivonmutkaan.

Löysin kuitenkin perhosia, joiden hauraat pyllyt irtosivat kotimatkalla.  Ei se mitään, semmosta sattuu.  Minä liimasin pyllyt, putsasin koteloiden lasit ja liimasin sitten kotelotkin vähän paremmin kasaan.  Löysin myös Afrikan ja Etelä-Amerikan, lintukirjan, maalaustelineen ja semmoisen ison liitutauluharpin.  En minä tiedä mitä sillä teen, mutta on se hieno.  Lapsena tykkäsin hirveesti kun pääsin liitutaululle piirtelemään isoja ympyröitä.  Nykyään niillä on videotykit ja ties mitkä laitteistot... pääseeköhän meidän lapset itseasiassa koskaan piirtelemään isoja ympyröitä?  No nyt muuten pääsee!

Niin ja sitten päätin, että voin ehkä  kuitenkin vielä hetken käyttää niitä sukkia:

Sieltä leijailee sydämiä ihan ilman photoshoppia!

Kommentit

  1. Oijoi, nuo koulujen vanhat irtaimistot olisivat sellaisia aarreaittoja ja nyt ottaa kyllä sydämestä tuo sydänmalli, jonka missasit. Se olisi ollut niin hieno! Mutta hyvältä kuulostavat nuo tekemäsi löydötkin. Millainen oli muuten hintataso, lähtikö tavaraa kovin edullisesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sieppaa vähän sydämestä, ja paikan päällä polkaisin vähän muilta salaa jalkaakin kun jotain meni vähän nenän edestä, mutta tyytyväisenä kuitenkin tulin kotiin! Hintataso oli minusta ihan järkevä: esim. täyspuiset vitriinikaapit oli satasen kappaleelta, pulpetit (sellaiset 80-lukuiset) lähti vitosella ja vanhat opetustaulut oli kympin kappale. Työkalukaappi olis ollut ihan kiva, jotenkin symppiksiä ne lasten tuherrukset ovissa :)

      Puusydän kuului semmoiseen ihan valtaisaan vitriinikompleksiin, josta mielenkiintoisine sisältöineen oli tarjottu tähän mennessä 300€. Myydään kuulemma huutokaupassa sitten kesäkuun alussa pois.

      Poista
  2. No voihan, vaan tavaraahan se vaan on, tapaan itseäni lohdutella, jos joku löytö menee sivu suun, vaikka usein näistä esineistä jää joku pakotus mieleen kytemään. Anoppikin kertoi että vanhan kyläkoulun huutokaupasta oli saanut muutamilla euroilla vanhoja opetustauluja, vaan eipä tiennyt minun sellaisia hinkuvan, krääh.
    Tuo perhosten takamusten liimailu kuulosti sympaattiselta ja tämä oli muutenkin ihanasti kirjoitettu postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, kaikkea kivaa tavaraa ei ole pakko saada itselle, mitä siitäkin nyt tulis :D

      Suunnittelin juuri, että pitäisi varmaan varata kirppispöytä ja hankkiutua osasta omaa kamaa eroon...

      Poista
  3. Voi oot päässyt oikeiden aarteiden äärelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin pääsin, ja kovin komea oli itse koulukin!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit