4.6.2016

Kameran takana

 Jos olisin joutsen, niin tekisin pesän johonkin missä olisi vähän tummemman vihreä tausta niin että erottuisin dramaattisemmin sitä vasten.

Vauvan vanhemmilla on oma aika vähissä, sehän ei ole mikään salaisuus.  Oikeasti omaa aikaa ei vaan ole, eikä se ole oikeastaan yhtään kivaa.  Ehdin jo tottua siihen, että elämässä on aikaa makoilla  ja lukea kirjaa, tai  jos tahtoo aloittaa jotain projektia, siihen voi ryhtyä lähes koska vaan ja keskittyä lähes niin kauan kuin huvittaa.  Isommat lapset kun ovat jo sen verran isoja, että viihdyttävät itse itsensä tai menevät kavereiden kanssa.  Tai, mikä parasta, osallistuvat niihin projekteihin taikka lojuvat jossain lukemassa omia kirjojansa.

Vaan nyt ei ole sellaista mahdollisuutta, ja se tuntuu vaikeammalta kuin aiempina vauvavuosina.  Väinö on vain hetken pikkuinen, mikä on ajatuksena sekä helpottava että haikea.  Kovin ristiriitaista haluta samanaikaisesti tilaa omille ajatuksille ja että vauva ei kasvaisi niin nopeasti. Semmoista tämä kuitenkin on, vanhempana oleminen.  Ei ikinä liian yksinkertaista.

Ollaan kuitenkin miehen kanssa löydetty paikka, missä voi hetken olla ihan itsekseen. Semmoinen sijaitsee kameran takana. Olen aina tykännyt kuvata, mutta nyt tuntuu, että alan päästä vähän enemmän hommasta jyvälle.  Oli jo aikakin, sanois kakskymmentä vuotta sitten käymäni valokuvauskurssin ope.  Silloin olin kovin innokas ja ostin opintolainarahoilla ensimmäisen järjestelmäkamerani.  Se oli merkkiä Ricoh enkä saanut sillä kovinkaan paljon onnistuneita kuvia napsittua, mutta mukavaa oli yrittäessä.  Kävin lopulta vaihtamassa sen rahaksi Itäkeskuksen panttilainaamossa ja ostin rahalla kätevän pokkarin jossa oli tsuumi (ihan huikeeta silloin).

Kameran pitää olla semmoinen, että sen kanssa tulee juttuun.  Viime keväänä hajonneen Canonin 1100D:n tilalle hankkimani Panasonicin mikrojärkkäri oli kyllä kehunsa ansainnut, mutta minä en päässyt sen kanssa samalle aaltopituudelle lopulta ollenkaan.  Joulun alla myin sen pois ja ostin tilalle Canonin 100 deen, josta tykkään älyttömästi. Tykkään, että kuvaamiseen on hyvä näppituntuma eikä mitään tarvitse tökkiä näytön valikoista. Tiedän mistä manuaalisäädöt tehdään joten voin edes yrittää ottaa sellaisia kuvia kuin itse haluan, kameraa on mukava pidellä ja se on ihan tarpeeksi tehokas - varsinkin nyt kun tehtiin lisäsijoitus ja ostettiin pidempi putki.

Viikko onkin tässä nyt kilpaa isolla putkella tsuumailtu kotipihan tirppoja ja pörriäisiä ja oltu aivan haltioissamme siitä miten hyviä kuvia tulee.  Ei niin haittaa, että oikeasti rahat olisi voinut sijoittaa moneen moneen muuhunkin asiaan, nyt oli täsmätarve äidin ja isän arjessa jaksamisen työvälineelle. 

Toki keksittiin vähemmän olennaisiakin syitä, kuten että 
- ei olla koskaan käyty treffeillä (ei liity asiaan mitenkään, mutta...)
- ei olla koskaan käyty häämatkalla (17. hääpäivä ensi kuussa, tämä on siis niinku häälpäivälahja!  Hyvä me, koska ...)
- ei olla koskaan muistettu mitään hääpäivälahjoja hankkia
- ei se tässä konkurssissa tunnu missään (no tietenkin tuntuu!)
- sehän on kuitenkin tarjouksessa  (no tämä on sentään ihan hyvä perustelu. sataysiysi.)

Tänään mies vei minutkin kuvaamaan joutsenta josta siippa on itse räpsinyt kuvia vähän joka työmatkalla.  Väinö nukkui autossa sen aikaa kun minä hiippailin tuonne jorpakon laidalle ja koitin olla huitomatta vaikka hyttynen istahti ruokailemaan keskelle otsaa.  Ehdin ottaa aika monta ruutua ennen kuin palasin takaisin autoon.  Väinö hätkähti unesta hereille kiukkuisena ja minulle tuli paha olo niin kuin aina mutkaisilla hiekkateillä.

Mutta kyllä oli sen arvoista!

Ainakin viis minuuttia ihan vaan minä ja sulkimen ääni.

2 kommenttia:

  1. Voi niin tutunkuuloisia ristiriitaisia ajatuksia. Täällä mäkin säntäilen aamupuuron jälkeen kameran kanssa pihalle kukkia ja öttiäisiä kuvaamaan- ja oon yksin ainakin- öö, kymmenen minuuttia. Ja tuo meidän viimeisin vauva on kohta kaksi ☺ Mukavaa viikonloppua sinne ❤

    VastaaPoista
  2. Sitä on tämän oman ajan kanssa vähän kuin silloin pienenä siskojen kanssa kun piti jakaa karkit: kauhea kiire napata ne omat ennen kuin on myöhäistä! :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...