Kuplassa

Ihan sama huutaako vai hymyileekö, se on silti ihana.

Ensimmäinen viikko on kulunut merkillisellä tavalla yhtäaikaa aivan verkkaisesti ja samalla niin, että aina on yhtäkkiä ilta.  Eilen aloin tuhrustamaan itkua kun mies kysyi mitä tarvii tuoda kaupasta - pientä unenpuutetta liikkeellä.  Väinö nukkuu kyllä ihan hyvin ollakseen viikon ikäinen, mutta me miehen kanssa - varsinkaan minä -  ei ehkä pärjätä enää pätkityillä unilla niin kuin ennen.  Semmoista se on. 

Ihanaa on silti vaikka välillä vähän väsyttääkin.  En osaa olla kaukana vauvasta, eikä onneksi ole tarkoituskaan. En ala nukuttamaan sitä omaan sänkyynsä ennen kuin siltä tuntuu, jos niikseen tulee niin saa nukkua sylissä vielä rippikouluiässä.  (Saatan muuttaa mieltäni jossain vaiheessa). Tämä on meidän viimeinen vauva ja tästä nautitaan nyt niin tarkkaan kuin mahdollista, koska se on jo nähty kolme kertaa miten nopeasti pikku tuhisijat kasvaa.

Ompelin sille unikaverin tässä yksi päivä, tuommoisen jääkarhun. Ajattelin perustaa blogiin erillisen DIY -arkiston, mutta ei tässä ole ehtinyt kun on pitänyt nuuhkia ja ihmetellä ja tukea toista kun kakkaaminen on ollut hankalaa.  Kaikkea semmoista tärkeämpää.  Ehtii tätä blogia säädellä sitten taas myöhemminkin, eikös niin?  Kaikenlaista muutakin ajatusta ja ideaa on päässä liikkunut, mutta annan niiden tulla ja mennä omia aikojaan, juuri nyt ei niille liikene aikaa.

Jos joku tahtoo, niin jääkarhun kaavat voi ladata itselleen.  Tämähän on niin yksinkertainen, että pienempikin ompelija osaa tehdä. Sitä varten suurensin kaavaa kuitenkin vähäsen, koska paksusta froteesta ommellessa kapeiden käsien kääntäminen voi tuntua vähän hankalalta.  

Tässä siis kaavat isompaan jääkarhuun
Ja tässä tuohon pieneen

Nyt palaan takaisin tähän meidän omaan pikku kuplaan.  Palailen kyllä bloginkin pariin paremmin sitten kun raaskin, voi olla että ihan kaikkia ei edes kiinnostaisi lukea päivittäisiä kakka-, ruokailu-, päikkäri-, ja tosi söpö ilmavaivahymy -raportteja vaikka ne minusta tällä hetkellä onkin ehkä vangitsevimpia asioita maailmassa.  :)

Mukavaa... ööö... onko se sunnuntaita? 

Kommentit

  1. On suloinen on ♥♥ ymmärrän, että saa vielä rippikouluiässä vieressäsi tutia♥♥..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, toivotaan että valmistavat siihen mennessä tarpeeksi isoja teinitutteja :D

      Poista
  2. Uijui! Me täällä kovasti rempataan, että voidaan olla sitten toukokuussa tuossa samassa kuplassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä käyttää pesänrakennusvimma hyödyksi, sitten on sitäkin kivempi leijuskella vauvahuumassa <3

      Poista
  3. Voi että sentään. Miten heistä jokainen, oma tai ei, on aina niin ihme. Pienet sormet, suu, se avuttomuuden raajatpuuduttava hellyyttävyys. Hän on täydellisen ihana. Kuplikaa onneanne kaikessa rauhassa, niin pian hän on jo taapero ja alkaa jutella sinulle. Mutta senhän sinä jo tiedät, äiti neljättä kertaa. Ihmeiden aika on juuri nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, äiti-ihminen liikuttuu. Juuri näin, iso pikkuinen ihmehän se on <3

      Poista
  4. Kyllä nyt kannattaa joka hetki imeä talteen, johan tuo Väinö näyttää viikossa muuttuneen.
    Kiitos kumminkin jääkarhun kaavoista; niistä saattaa olla iloa heinäkuun helteillä jos kaikki vaan menee hyvin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, onnea sinne heinäkuun odotukseen! <3

      Poista
  5. Kyllä, hän on ihana! Paljon onnea! Ja kiitos jääkarhunkaavoista. :)

    VastaaPoista
  6. Voi Väinö! Kyllä minä ainakin jaksan lukea vauvaraportteja! :) Minäkin haluan meille vielä tuollaisen! Meidän vauva kun täyttää pian kaksi ja isompi on kohta kuuden. Ei ne ole enää vauvoja, ei. Mutta tuosta sylissä nukuttamisesta: meillä on suosittu perhepetiä vauvojen kanssa ja mietin viimeksi tämän pienemmän kohdalla, että mitenkä se siirtyminen omaan sänkyyn sujuu, kun tyyppi ei koskaan tottunut pinnasänkyynsä ja se myytiin lopulta pois. Isoveljellä oli oikeasti aika paljonkin vaikeuksia siirtyä omaan sänkyyn ja mekin lepsuiltiin asian kanssa. No, pienellä näyttikin auttavan se, että isoveli nukkui samassa huoneessa ja hän siirtyi hienosti reilun vuoden ikäisenä ja vielä isojen lasten sänkyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu lisää vauvoja maailmaan! Siellähän olisi ihan sopivan ikäiset sisarukset odottamassa, leikkikavereita omasta takaa :)

      Perhepeti meilläkin on käytössä, nyt nukkuu puolet yöstä pinnasängyssä ja loppuyön viekussa kun äidin käsi ei mahdu sieltä pinnojen välistä auttamaan uudelleen nukahtamisessa syönnin jälkeen. Päivisin nukahtaa syliin sen takia, kun on niin mahottomasti ilmaa masussa koska hotkii ruokaa valtavat määrät...

      Isommat sisarukset on myös nukkuneet vieressä ja meidän huoneessa ihan siitäkin syystä että se on itselle helpompi. On saatu nukkua ehjiä unia. Sitten se omaan huoneeseen siirtyminen onkin ollut jo jännä ja kiva juttu kun se on tullut ajankohtaiseksi, kaksi vanhinta olivat muistaakseni 2 ja 3 kun laitettiin lastenhuone ja nukkuivat siellä yhdessä...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit