8.12.2015

The Big Sleep

Kapteenin lokikirja, viikko 34.

Väsyttää.  Ihan. Kaiken. Aikaa.  Ensimmäisen kerran se iskee noin varttia vaille kymmenen aamulla: tunne, että on pakko vähän nukkua.  Yritän vastustaa. Aika usein onnistun, koska joku roti sentään pitää olla.   Haahuilen, kirjoitan, istun ja makaan.  En tee.  Jos tiputan jotain lattialle, en nosta sitä vaan puntaroin.  Kuinka paljon tarvitsen tuota?  Voiskohan pyytää jotain muuta nostamaan sitä?  Jos tilanne ei ole kiireellinen, annan olla.   Helpointa on tiputtaa jotain syötävää, silloin koira hoitaa asian niin ettei minun tarvitse ottaa vastuuta.

Iltapäivä on pahin, ja alkuilta. Siinä puoli neljästä puoli seitsemään.  Väsymys yltyy armottomaksi.  Silmät ei meinaa pysyä auki ja pää painaa.  Onneksi mies vaihtoi vessaan vahingossa ylikirkkaan lampun, se piristää.  Sattumoisin vekaran pää painaa rakkoa sen verran tomerasti, että pissalla pitää käydä usein.  Jei. Silti simahdan liian monena iltana ennen kuin ehdin rekisteröidä koko asiaa.

Makoillessa ehtii suunnitella esimerkiksi näitä remontteja.  Katsella reikiä ja repeämiä olkkarin tapetissa tai jos on aktiivisemmalla päällä, selailla pinterestissä sisustuskuvia ja joulukuvia.  Olis kiva vähän laittaa paikkoja, mutta kun ei jaksa.

Tuplasin rauta-annoksen viikko sitten, vatsa ei tykkää mutta voi olla, että eilen havaitsin hienoisen eron vireystilassa. Kehuin illalla miehelle, etten ollut nukkunut yhtään nokosia ja sain kuulla, että näytinkin ihan siltä.  (Miehet.  Ei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa).

Supistaa välillä niin että hengitys vähän salpautuu, siispä pysyn makuulla.  Maha tekee näyttäviä aaltoliikkeita ahkerimmin ilta kymmenestä puolilleöin.  Ihan kiva päivärytmi vaavilla.  Yöunet on katkonaisia, koska pitää nousta välillä pissalle ja myös kyljen kääntäminen vaatii irtautumisen syvästä unesta.  Pitää nostaa tyynyt toiselle puolelle ensin, että saa itsensä aseteltua.  Sitten voikin miettiä, että kannattaisko käydä saman tien siellä pissalla ettei tarvi  herätä erikseen sitä varten...

Raskaus.  Jos ei mahassa olisi vauvaa, niin ihan syvältähän tämä olis.

That being said, tänään aion seuraavaa:  pakkeloin yhtä seinää, ihan varovasti.
Testaan maalisävyä jos löydän purkin. 

James-setä auttaa: biisi

 Edit:  Löysin maalipurkin ja sudin testin seinään.  Istahdin nojatuoliin arvioimaan sävyä ja heräsin tuntia myöhemmin. Huoh.  Ajattelin ehtiä kauppaan ennen seuraavaa nukahdusta, pitäkää peukkuja.
 

13 kommenttia:

  1. Äh, eipä kuulosta kivalta. Tsemppiä!!
    Täällä rv 33 (juu, en ole blogin puolella asiasta "ehtinyt" tiedottelemaan ;) Että tiedoksi vain, jos joku sattuu täältä nyt asian bongaamaan... ;D))) Mulla on vielä hirvee draivi päällä (lähinnä pakon sanelemana) ja viikonloppuna maalasin uuden makuuhuoneen seinät ja eilen lattian. Mutta pakkohan se on myöntää, että ei tässä ihan täysillä mennä - ruumiillisesti, saatika henkisesti ;) Toivotaan, että kroppa kestää jouluun asti. Sitten rauhotun.
    Koitahan pärjäillä siellä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, onnea!! :) Saapa nähdä kumpaan kotiin vauva ehtii ensin, jännää!

      On tämä ihan naurettavaa, tämmöinen nukahtelu. Mutta pitää vaan mennä oman jaksamisen mukaan...
      Draivia löytyy, mutta nokoset ehtii aina ensin :D

      Edellisen raskauden kohdalla - josta siis on jo 8 vuotta, oltiin juuri ostettu tämä talo ja koko lokakuun jaksoin iloisesti heilua remppahommissa. Neiti syntyi siten marraskuun viimeinen päivä, että kerkesin kyllä levätäkin...

      Nyt nämä seinät ja vähän muukin kaipaisi jo päivitystä, vaan ei ihan nyt irtoa samanlaista energiaa ja on tuo joulukin tulossa :)

      Poista
    2. No kiitti! :)
      Aika jännä tuo nukahtelu, mutta torku vaan, jos/kun siltä tuntuu. Ja pakkohan se on, jos tuntuu!! =)
      Meilläkin silloin reilu kolme vuotta sitten, kun esikoinen syntyi, oli juuri tehty kaupat tästä asemasta ja viimeisilläni maalasin kattoja, revin muovimattoja ym. Synnärillä olin, kun muuttopäivä koitti ja isäntä joutui muuttamaan yksin :) Lapsi syntyi niin kaaoksen keskelle kuin vain voi... Nyt on torppa ehkä kivemmassa kuosissa ja tuntuu, ettei itsekään enää kykenisi edellisenkaltaiseen suoritukseen. Rauhoittuminen voi olla tällä kertaa siis aika hyvä ratkaisu. Otetaan rauhallisesti ja antaa joulun tulla, kun on tullakseen - ilman sen kummempaa stressiä ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Se on jo melko pumpsea, kissa mahtuu kerälle sen päälle :)

      Poista
  3. Tsemppiä sinne! Minulla kahden ensimmäisen lapsen raskaudessa oli kamala väsymys, mutta vain alkuvaiheessa. Kolmannella kerralla jatkui läpi raskauden ja paljastuikin sitten kilpirauhasen vajaatoiminnaksi. Eli sekin kannattaa tsekata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googlailin asiaa, ja kohtalotovereita näyttäisi löytyvän - sen sijaan nuo kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ei tunnu passaavan muuten kuin väsymyksen osalta... Onneksi!

      Itselläkin aiemmissa ollut väsymys siinä alkuvaiheen jälkeen ja loppuvaiheessa ollut aika aikaansaava olo!

      Poista
  4. No jooh, onhan tuo kyllä. Huh. Tulee ihan omat kokemukset mieleen, vaikka siitä alkaa olla jo kaksi vuotta, kun noilla viikoilla olin. Lepää silloin kun siltä tuntuu! Ei muuta neuvoa. ;) Ja hyvää loppuraskautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, lepäilen! Vaikka samalla ärsyttää kun haluaisin kyllä tehdäkin vaikka mitä :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...