24.3.2015

Voi sitä Emmaa

 Emma lokakuussa

Voi meidän pikkusta Emmaa.  Tuollainen ihana pötkylä se oli lokakuussa meille tullessaan. Pötköteltiin olkkarin lattialla, jolla oli koko ajan patja ihan sitä varten valmiudessa.  Kun toisella oli niin lyhyet tassut ettei niillä minnekään sohvalle hypännyt, niin me ihmiset sitten laskeuduttiin lattian tasolle.


 Emma maaliskuussa

 ... Ja nyt se on tuommoinen ihan v a l t a v a  peto.   No joo.  Mutta on se kasvanut.  Turkki on pidentynyt ja selän musta raita on haalennut pois.  Lemppariasennot on edelleen samat, vievät vaan pikkasen enemmän tilaa.  Lyhyillä jaloilla pääsee hyppäämään suoraan vaikka ruokapöydälle, mikä on kiellettyä ja Emma tietenkin tämän hyvin tietää. Siksipä pöytähyppelyt yritetään tehdä ihan salaa -siinä onnistumatta. Eilen aamulla nappasin ketaleen kesken pahanteon kun koiran pää oli niin syvällä kaakaopurkissa ettei se kuullut kun lähestyin.  Selvisi samalla sitten sekin miksi O'boyta yhtäkkiä rupesi kulumaan niin kauheita määriä (ei vissiin suklaapitoisuus ole kovin korkee kun nakkipedolla ei oireita ole huomattu).   

Kaakaon lisäksi maistuu kaikenlainen pikkupurtava.  Esimerkiksi kengät.  Niitä on kiva asetella esille myös tuohon työpöydän viereen lattialle mielenosoitustarkoituksessa.  Tämä puuha suoritetaan ihan vähin ääniin huomiota herättämättä, sitten jäädään siihen kenkien lähistölle hiljaa tuijottamaan, ja kun emäntä kääntyy niin katse sanoo että nih, näin monet kengät toin ja vähän tuosta järsin.  Kerkeisitkö nyt millään vähän rapsuttamaan, mitä? 

Lisäksi kasvava koira tykkää kävyistä, tiskiharjasta, löylyharjasta, pyykkipojista, pompuloista, kissoista, punaisesta täkistä, sukista ja hanskoista. Kaikesta mistä hampailla saa otteen.  Myös yhdestä kohdasta keittiön lattiassa.  Virallinen lempilelu on tuo kuvassa näkyvä vinkunalle, jollaisen Emma sai joulupukilta.  Tosin jouduttiin ostamaan jo uusi kun se ensimmäinen unohtui mummulaan.


Mattoja ei saada vieläkään lattiaan, jostain luin että narttukoirat saa lopullisen pidätyskyvyn vasta ensimmäisen juoksun jälkeen.  Nykyiselläänkin menee jo aika hyvin, mutta silloin tällöin sattuu vahinko.  Ja jos lattialla on vaikka pyyhe niin  Emma tähtää sen päälle.  On sillä tavalla hyvin tarkka koira.

Ylipäätään sanoisin, että ihan perus koiramenoa.  Just hyvä.

 just chew it.

12 kommenttia:

  1. Ihana Emma. Ja riiviö. Miten nuokin ajat unohtaa (ja antaa anteeksi). Miten monta sataa kenkää meilläkin on syöty parittomaksi ja miten monta sataa ihan mitä vaan tavaraa. Välillä vieläkin sattuu viisi vuotiaalle Pöpille vahinko, että hammas käy jossain.

    Mutta eniten huvitti toi aiempi Aku Ankka-paniikkihäiriö. Olisko jostain vertaistukiryhmästä apua omaisille? itse neuroosille tuskin mitään mahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun niitä positiivisia juttuja on kuitenkin enemmän kuin syötyjä lenkkareita... Täytyy vaan tehdä lisää hyllyjä mihin kengät nostaa.

      Tänään tulikin se uus Ankkis, en muistanut laittaa taskuun!

      Poista
  2. Ihana pötkelö on vieläkin!

    Meidän pikkuterrieri narttu ei oppinut täysin sisäsiistiksi koskaan, sellaiset kerran-pari kuussa lirahtaa yöllä pissi mattoon -aina siihen samaan ja onneksi helposti pestävään. Nano on nyt siis yhdeksän. Mut ei se haittaa, muuten on maailman ihanin pikkuärrieri! Iso terrieri uros ei taas tekisi koskaan ikimaailmassa mitään sisälle, en tiedä montako päivää pidättäisi jos ei kukaan päästäisi ulos...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on nyt enempi pitkula kuin pötkylä :D

      Emmalla on joku juttu yläkertaan, sinne on ovi aina kiinni ettei se syö legoja, mutta jos joskus pääsee livahtamaan niin kostoksi pissaa vaikka sänkyyn! Ja silloin tietää, että varsinainen hätä ei varmasti ole ollut... Onneksi näin on käynyt vain pari kertaa.

      Poista
  3. Aika monet sotkut on saanut noiden kattien takia siivota, mutta silti en luopuisi. Tai ainakin lottovoiton verran pitäis maksaa, jotta harkitsisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja miten aina karvanlähtöaikaan edellisen koirankin kohdalla mietin että olispa ihanaa kun ei olis näitä karvoja, muttei sitten kuitenkaan ilman koiraa tahdo olla. Että kelpaa ne karvatkin kun niiden kanssa tulee paljon muuta kivaa!

      Poista
  4. Oi oi, kyllä se koirakuume vaan jyllää, vaikka tiedostan nämä "varjopuoletkin". Lapsuudessa mulla oli koira, jonka yllätin kerran mutustamasta viikkorahaani, kympin seteliä, myös huulirasva kelpasi ja porkkanat se kaivoi suoraan penkistä ja söi. Onneksi koirilla on verenpainetta laskeva vaikutus noin yleisesti, kun saattaa se verenpaine aina välillä noustakin aikamoisesti, kun huomaa, mitä tuohoja ne on saaneet aikaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän Nellikin (edellinen koira) tykkäsi porkkanoista!

      Kyllä se lemmikkien rauhoittava vaikutuskin on tullut monesti testattua, ja ollut välillä vähän koetuksella :D

      Poista
  5. Ihana <3 Niin rapsutettavan näköinen noissa kuvissa. Terveisin nimimerkki karsean koirakuumeen omaaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihana :) Ja hyvin rapsuteltava... Jaksamista koirakuumeeseen, siihenhän on vain yksi hoito ;D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...