1.10.2013

Taivaslaulu

Meidän taivas oli tänään lakaistun näköinen.

Pauliina Rauhalan Taivaslaulu on kaunis, kipeä ja lämmin kirja.   Viljan ja Aleksin tarinan inhimillisyys on   raja-aidat ylittävää, se tulee lukijaa lähelle ja kuljettaa mukaansa matkalle jolle lähtee vastustelematta.   Kieli on paikoin hyvin runollista, kaunista ja  keinuttelevaa, mutta luonnollisen tuntuista. Lukeminen on nautinnollista. En halua puhua juonesta, takakannen teksti kertoo juuri sen verran, mitä ennen lukemista tarvitsee tietää.

Jos luulee, että kirjan pääpointti on "lestadiolaisäiti on synnytyskone", erehtyy.  (Terveisiä vaan lööppien keksijöille).  Tämä ei ole paljastuskirja, vaikka avaakin kyllä rehellisesti lestadiolaisuutta  ulkopuoliselle. Taivaslaulu kertoo arjesta, vanhemmuudesta, rakkaudesta, uskosta, vioista, lahjoista ja peloista.  Masennuksesta ja sen yli pääsemisestä.  Toisen tukemisesta ja tuetta olemisesta.    Ristiriidoista: siitä miltä tuntuu taistella rajojaan vastaan ja kuitenkin yrittää pitää kiinni tutusta, siitä mikä on ollut turvallista. 

Parasta kirjassa on... no, kaikki.  Aitous.  Se, että vaikka takakannen sulkee, tarina ei lähde pois.  Laittaisin tähän jonkun kauniin lainauksen, mutta kirja lensi käsistä suoraan seuraaviin. 





PS: Kuinka upeaa on, että tällainen kirja nousee hirvittävän suosituksi?  Niin upeaa, etten edes käsitä.  Siitäs saitte, kaiken maailman fiftyshadesit. 

7 kommenttia:

  1. Tuo kirja täytyy ehdottomasti lukea! Sille saattaa meidän kirjastossa olla suht pitkät varausjonot... Mutta luulen että kannattaa jonottaa:)

    VastaaPoista
  2. Kuvaat kirjaa hyvin. Ja olen täysin samaa mieltä P.S:sta!

    VastaaPoista
  3. Ihana kirja on. Pysäyttävä - sitä sanaa käyttäisin ensimmäisenä. Ahmin sen kahdessa illassa. Olen kirjoittamassa postausta viime aikojen hyvistä kirjoista, kerron kyllä sitten vähän eri tavalla tästä... mielenkiintoista :)

    VastaaPoista
  4. Satu, minä en voi muuta kuin suositella! Onneksi tämä on nopea lujuinen, jono etenee ehkä hyvää tahtia :)

    Maria, kiitos. Olisi ollut paljonkin sanottavaa, mutta en oikein saanut ulos... Ajattelin, että riittänee kun kirjaan fiilikset ja jätän teknisen analysoinnin muille :)

    Huomasin itse-asiassa juuri, että tekstistä on kadonnut kokonainen kappale, hups. Ehkä siinä ei sitten ollut mitään turhan olennaista kun en aiemmin huomannut:)

    MissäonKauko?-Laura, Tässä tuli päällimmäiset fiilikset. Yllättävän paljon yhtymäkohtia löysin omaan elämään, vaikka elämänkatsomus on eri.

    Lestadiolaisuus on kuitenkin tuttu juttu Pohjanmaan tytölle, että sillä tavalla suurilta yllätyksiltä vältyttiin :)

    Juuri pysäyttävä tämä kirja oli, riipaiseva. Itkin niin, että hytkyin.

    Googlailin arvosteluja muutaman, kyllä niissä olikin eroja, ainakin lehtien julkaisemissa! Kaikki kyllä olivat pitkälti samaa mieltä siitä, että kirja on hieno, mutta eroja oli siinä, mihin asiaan keskityttiin.

    Aamulehdessä ilmestyneen voisin allekirjoittaa: http://www.aamulehti.fi/Kirjat/1194837050244/artikkeli/pauliina+rauhala+taivaslaulu.html

    VastaaPoista
  5. Taivaslaulu on upea, lämmin ja ajatuksia herättävä kirja <3 Ihan harmittaa nuo lööpit, joita kirjasta on revitty. Minä luin kirjan ensisijaisesti äitiyden ja uupumisen näkökulmasta, vl-liike toi kirjaan mielenkiintoisen lisävärin, mutta paljastuskirjaa tästä ei saa tekemälläkään :)

    VastaaPoista
  6. Villasukka kirjahyllyssä, noin minäkin sen luin. Pitkään kotiäitinä olleena samaistuin hyvin paljon siihen arjen kuvaukseen, kuinka se on toisaalta hyvin arvokasta ja kaunista, mutta myös väsyttävää toisinaan.

    Ajatuksia tämä herätti niin paljon, että on vaikeaa keskittyä seuraavaan kirjaan!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...