Kahdenlainen olo



Joulujuttuja täällä puuhastellaan vähän kerrallaan.  Eilisillan ja tämän aamun olen tihrustanut lapasten kuvia ja laskenut silmukoita, aattelin alkaa tässä sitten illan päälle kutomishommiin.  Kertokaa joku miten tehdään peukalokiila? Joulukalenteripolitiikka on seuraavanlainen:  Tehdään yksi yhteinen, mulla on siihen yllärit valmiina.  Vuoropäivinä saavat avata ja sitten joulun jälkeen tai tuurilla jo siinä just ennen joulua voi sijoittaa niihin lego- poni- ynnä muihin kalentereihin kun ne saa puoleen hintaan.  Toivottavasti.  Öö, ainakin viime vuonna näytti saavan. Pienellä riskillä mennään ehkä.

Suunnittelussa piilee hauskuus, ja siinä löysin rantein fiilistelyssä. Jos keskittyy liikaa, katoaa koko juju.  Oon hamstrannut puolivahingossa kaikkea mihin voi laittaa kynttilän, lautasia, kuppeja ja jalkoja.   Vastaantottanut tonttupostissa kaikkea salaista, mikä on ollut mukavaa.

Pienen joulukivan lisäksi on kuitenkin semmoinen turhautuminen ja veetutus päällä, että tekis mieli murista.  Murisenkin, valitettavasti.   Eikä se tunnu menevän ohi, mikä on kaikista turhauttavin seikka, ja sen takia pitää murista lisää.   Sitten tuntee ittensä ihan huonoksi ihmiseksi, ja taas ottaa päähän. Hirvee kierre. Kissakin kakkasi matolle, ryökäle.  Ja tietysti siihen joku tallasi sitten päälle.  Epäreilua, mä sanon!   Väärin ja ärsyttävää!   Raah.

Otetaan siis vastaan kaikki vihjeet  millä ketutus maximus ylitetään.  Ei saa sanoa, että kyllä se siitä, koska se olis just nyt niin ärsyttävä kuulla  Vähänkö olen kyllä ihana ja valoisa ihminen.

Lopuksi haluan sanoa kissanpentuja ja muuta suloista. ♥

Kommentit

  1. Peukalonkiila on ihan helppo, siitä vain aletaan leventämään joka toisella rivillä, mielellään suunnilleen samassa paikassa. Esimerkiksi oikeaa lapasta varten yleensä ensimmäisen puikon alkupuolella, minä neulon ensin pari kolme silmukkaa tavallisesti. Sitten kun on tarpeeksi silmukoita, laitetaan ne vaikka hakaneulalle ja unohdetaan koko peukalo.

    Peukalonkiila kirjoneuleessa on jotain, mitä pyrin välttämään.

    Ketutukseen auttaa kävelylenkki! Mutta sen kuuleminen, että kävelylenkki auttaa, ei todella auta. Anteeksi.

    VastaaPoista
  2. Liina, selkeästi selitetty! Oletin, että olis jotenkin monimutkaisempi. Tosin mulla on kirjopeukalo suunnitteilla, saas nähdä miten onnistuu se...

    Ja tämä ketutus on justiinsa sitä laatua, että mikään ei mukamas auta yhtään. Ihan tyhmää.

    Se auttaa kyllä, että joku (varmaan jokainen nainen ainakin) tajuaa. Saat anteeksi :D

    VastaaPoista
  3. Kiilapeukku voi olla rauhassa yksivärinen. Kirjokiilassa voi tehdä timanttimaisen kuvan, joka alkaa yhdellä silmukalla alhaalta ja levenee sitä mukaa kuin peukkukin. Minusta Ullassa selitetään kiila hyvin: http://www.ullaneule.net/0308/artikkelit_peukalokiila.html

    VastaaPoista
  4. Hei, kiitti linkistä, tosi selkeä ohje!

    VastaaPoista
  5. Ässät auttaa ainakin mulla. Niin kuin esimerkiksi suihku, sauna ja suklaa. Taitaa niitä olla muitakin.

    VastaaPoista
  6. Jonna, suklaankulutus on huipussaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit