Villit päivät, sekopäiset yöt


Työhuoneessa kaikki käsillä hiekkapaperista ja maalipurkeista lähtien. 
Pyykitkin odottaa kaappeihin pääsyä niin nätisti.   
Tähtivalo luo tunnelmaa.
Tää on kuulkaa ihan hyvä näin.

Tupsautti sitten pakkaskelit!   Talvitakin vetoketju menee vielä kiinni just ja just, mutta jahka talvi etenee pidemmälle on pärjättävä puunkantotakilla.  Se ei ole järin nätti, mutta tarpeeksi tilava pyöristyvälle vatsalle, joten kelpaa aivan hyvin yhden talvikauden ajan.  Kuuraisia aamuja on ollut kiva ihastella, samoin kuin niitä upeita revontulia.  Meidänkin talon ylle levisi valtava vihreä tulisiipi joka loimusi niin komeasti ettei yhtään haitannut vaikka nenä vähän meni kohmeeseen siinä taivaalle tuijotellessa.

Minulle nämä kelit passaa.  Kävin ostamassa glögiä ja ripustin tähtivalot ikkunoihin.  Loikoilin sohvalla hämärässä ja mietin muun muassa sitä, etten pääse millään tähän Konmari -villitykseen kiinni. Jossain ehdin aivan vastakin törmätä organisoinnin hehkutukseen, mutta ei iske, ei sitten yhtään. Ei minulla ole paljoakaan poisheitettävää jos kassillisesta paperitähtiäkin tulee suorastaan euforinen olo.  Joo, onhan se hyvä välillä vähän karsia turhaa rompetta, mutta sallikaa mun sanoa, että ajatuskin sukkien rullaamisesta tai paitopinojen asettelusta kyljelleen ei ole mitään muuta kuin hyvä sketsi - ja ilmeisen hyvä bisnes. Tässä talossa on hyvä jos puhtaat pyykit ehtii jossain muodossa kaappiin viikon sisällä siitä kun ne on kuivuneet telineellä. (Vieläpä paraatipaikalla työhuoneessa!)  Ollaan siis ihan rehellisesti laiskanpuoleisia, mutta tyytyväisiä.

Pakko kyllä paljastaa, että jossain kohtaa tasapaino taitaa heittää.  Sen huomaa unista.  Olen ollut jo toista viikkoa sodassa joka yö, mikä ei ihan kauhean rentouttavaa ole kuten voitte varmaan kuvitella.  Viime yö meni täysin överiksi kun luotisateen lisäksi henkeä uhkasi valtoimenaan rymistelleet dinosaurukset - tietenkin!   Heräsinkin välillä ja mietin, että nyt, Tiina, jotain rajaa.  Sitten vaivuin uneen uudestaan ja olin taas kauhusta kankeana kun teerexit hönki kasvoille ja tarkka-ampujat vaani kivenkoloissa.

Syypää sekopäisiin uniin tuskin löytyy sotkuisesta sukkalaatikosta.  Nyt on vaan niin, että tämä kroppa on aika väsynyt ja kaipaa villinä vilistävien päivien ja tekemistä odottavien koulutehtävien vastapainoksi oikein leppoisia vaakatasossa vietettyjä iltoja.  Unikaaos yrittää sanoa, että nyt lisää glögiä mukiin, jalat ylös ja kirja kouraan. Ja jos ei hienovaraiset dinosaurusviestit mene perille, kroppa järjestää pakkostopin niin kuin se teki tänä aamuna:  iskiaskivut juilivat siihen malliin pakarasta pohkeeseen, ettei oikein muuta voinut kuin kinkata sohvalle, missä lepäilin tehokkaana myttynä pari tuntia.  Teki ihan hyvää näin viikon ainoana vapaapäivänä!

Että kyllä minä tottelen kun tarpeeksi painokkaasti käsketään.  Ainakin tuolla vatsanahan alla on yksi joka pitää liikettä yllä. Vaikka minä makaisin aloillani niin maha pomppii jo melko näyttävästi vauvan potkujen mukana.  Eiköhän se riitä liikunnaksi tähän kohtaan elämää.

Seuraavaksi ohjelmassa se glögimukin täyttö ja sitten valitaan hyllystä kirja.


PS: Jos tuo KonMari on ihan outo juttu, niin lukekaa siskon viimekeväinen postaus kirjasta.   Joillekin passaa, toisille ei.

Kommentit

  1. Olen myöskin kuulostellut tuota karsintakouhkausta ja kyllä, haluan karsia tavaraa, mutta ei, en halua tehdä sitä jonkun ohjeistuksen mukaan. :D Enkä todellakaan rullailla sukkia! Etummaisia myttyjä käytetään ja pyykätään, kunnes lahoavat ja siirrytään seuraaviin myttyihin. Sukkia kun jostain syystä on siunaantunut. Vaatteet käytetään loppuun, juuri heitin 15 vuotta vanhan paidan pois, kun siinä alkoi olla aika paljon reikiä eikä se puhtaaksikaan enää ollut tullut muutamaan vuoteen. Pois karsitut tavarat odottaa vaatehuoneen ovella kasassa, josko ne joskus saisi kirpparille asti.. Ja kyllä, tuo ensimmäinen kuva on hyvä juuri noin. Onneksi tulee pimeää, niin voi laittaa tunnelmavaloja, ei ne sotkutkaan sitten näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karsintaohjeistuksissakaan ei välttämättä ole vikaa, mutta tuo KonMari menee jotenkin niin semmoisen itsensä sukimisen puolelle, että en oikein osaa asennoitua asiallisesti :)

      Meilläkin on aina laatikkopinoja vintin oven takana odottamassa, että joku jaksaisi avata sen oven ja latoa laatikot säilöön... Tällä hetkellä on myös laatikoittain vauvan vaatteita lojumassa kun ei vielä ole paikkaa mihin ne järjestäisi... Mutta kyllä ne sitten viime tipassa paikkansa löytää. Ja tilalle tulee uudet laatikkopinot...

      Poista
  2. Sää olet kyllä aika lailla viimeinen, jonka voisin kuvitellakaan innostuvan Konmarista :D
    Ei sillä, että multakaan onnistuis tuommoinen "koko talo kerralla kuntoon ja siististi rullalle" -systeemi, mutta jos jompi kumpi meistä siihen alkais niin minä. ;)

    Minä muuten kuivatan pyykit kätevästi tuossa rappusten ja takan väliin jäävässä kolossa, joka on melko lailla suoraan eteisen kohdalla. Näkee vieraatkin heti, onko pyykkiä pesty vai ei. Mutta siitä olen vähän kade, että sulla on tuossa yläkuvassa tosi siisti tuo lipaston päällinen! Meillä kasaantuu aina heti kaikki tasoille, vaikka miten motkotan ja siirtelen niitä tavaroita pois. (Perjantaina siivosin ja taas näyttää siltä, ettei kukaan ikinä mitään ole tehnyt. Paitsi sotkenut.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä sinä olet meistä kahdesta se säntillinen.

      Hei, vaan tuosta lipaston päällisestä voinkin vinkata! Salaisuus on siinä, että ei ole kertakaikkiaan yhtään tilaa pinota mitään. On kukkapurkkeja ja löytökiviä niin täynnä tuo lipaston päällinen, että pinot ei mahdul. Ne on kaikki tässä mun työpöydällä ja tuossa hyllyssä :) Mulla on tämmönen järjestelmä, katos.

      Poista
  3. Vitsin hyvä ajatus toi, että vauva liikkuu ja sä liikut sitten kanssa. Kuluttaahan se kuitenkin jonkun teorian mukaan sitten enemmän sinunkin kaloreita. Pidä toi. Kauhean vaikeaa se oleminen ja makaaminen. Eikä se vaan johdu siitä pelkästään, että on olevinaan niin tehokas tai että omatunto soimaa vaan kun heti tulee kirjaakin lukiessa tosi luova olo ja miljoona asiaa, jota haluaa toteuttaa. Ehkä vähän rauhaton olemus se on, siitä pitäisi päästä eroon. Ei tosin niin rauhaton, että menis järjestelemään tavaroita. Mä olen kyllä luonut oman KonMarini tukemaan laiskaa kodinhoitajaminääni ja tämän järjestelmän kautta olen pyrkinyt sellaiseen järjestelmään, jossa työn määrä vähennetään kaikilla vippaskonsteilla minimiin. Se alkaa sanonnasta vie mennessäs tuo tullessas ja siinä pitää olla myös hyvät delegointi- / organisointitaidot. Pitää kestää myös muiden perheenjäsenten mulkoilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kato tässä tilanteessa kääntää pienikin liike urheiluksi. Ja sitten tietysti muistaa, että jos väsyttää niin on vauvankin etu että äiti vähän lepää ;)

      Joo ja just tuo, että on rauhattomalla tavalla luova. Yhtenä iltana tässä oli pakko alkaa paperimassailemaan vaikka väsymys oli kova, koska oli vaan... pakko. Sen sijaan kotitöiden kohdalla aika harvoin tulee samanlainen pakottava tunne.

      Alakerrassa pysyy ainakin lattiatasolla asiat järjestyksessä tuon meidän koiran takia aika hyvällä tolalla (jos ei pölyä ja koirankarvoja lasketa), hauva kun järsii menemään vähän turhan tarmokkaasti kaikenlaista lattialle unohtunutta.

      Mutta katotaanko asiaa vaikka niin, että tähän ikään mennessä sitä on jo oppinut aika hyvin tietämään omat rajansa eikä pyrikään mihinkään konmarismeihin kun ei ne omalle kohdalle sovi. Kukin tyylillään ja silleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit