Kirje


No hei, 
Mitä kuuluu? Mulle kuuluu ihan hyvää, paitsi välillä kyllä jotenkin ahistaa.  On ollut yksinäistä tässä hetkittäin, kun muu lauma lähtee jonnekin ja minä jään itsekseni kotimieheksi.  Se on aika tylsää.  Ei ole ketään kenen kanssa riehua, kissatkin huitelee missä niitä huvittaa ja teistä kaksijalkaisista en tiedä mitä hommaatte, luultavasti pidätte hauskaa jossain ja jahtaatte asioita ilman minua.

Joskus otan nokoset, mutta eihän sitä nyt tuntitolkulla jaksa torkkua.  Sitten saatan ratsata ruokapöydän - toisinaan kaakaopurkki on jätetty auki, kiitos siitä!  Tykkään katsella ikkunoista ja haukkua ulkona liikkuville asioille, mutta ne ei koskaan hauku takaisin, mikä on tylsää, ja kun kotonakaan ei ole ketään joka haukkuisi minulle, tylsyys käy sietämättömäksi.  Silloin menen lattialle makaamaan ja huokailen dramaattisesti, mutta se ei ole kovin tyydyttävää kun ketään ei ole näkemässä protestia. Toisinaan (no, aika usein) olen reipas ja keksin itselleni jotain tekemistä, mutta siihen ei yleensä olla kauhean tyytyväisiä. 

Olisi kiva käydä oikein pitkillä lenkeillä ja juosta kaiken mahdollisen perässä.  Esimerkiksi koko päivän ajan.  Välillä voitaisiin pysähtyä järsimään jotain tai syömään eväitä. Yleensä löydän kyllä kivoja makupaloja ojanpenkoilta, mutta ne pitää syödä nopeasti ettei kukaan ehdi kieltää.  (Tiesittekö, että on epäterveellistä ahmia ruokaansa?  Kyllähän niistä maha menee ruikulille, mutta olen sillä tavalla herkkä myös vatsaltani, en voi sille mitään). Sitten mielellään juostaisiin taas.  Kotona voisin vielä vetää pienet hepulit ja juoksuttaa kissoja. Se on kivaa. Kokeilisitte joskus!

Sekin vie kovasti voimia, että välillä on ihan kamalan tylsää ja sitten seuraavassa hetkessä maailman jännintä.  Herkkäluonteinen otus menee sellaisesta hämilleen.  Semmoinen hämmennys on ihan pakko purkaa johonkin, olen huomannut.  Siksi kirjoitan tämän kirjeen, että tietäisitte että on hankalaa olla minä.  


- Emma


PS: Koska en osaa oikeasti kirjoittaa, söin ne kengät.


ja tämän munaleikkurin:



Ja ne lenkkarit, ja ne lenkkarit jotka ostit niiden tilalle, ja ne kolmet crocsit, tennarit, niiden tilalle ostetut tennarit, ballerinat, ne toiset ballerinat, ai niin ja ne varvastossut, ja niiden tilalle ostetut varvastossut.. ja muistatkos nämä: 


PPS:  Lopuksi haluaisin muistuttaa, että olen ihana. Lisäksi, tiesit kyllä tämän minun järsimistarpeeni alusta asti, ja pidit sitä suloisena,  mot


Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Ihana on. Ja ärsyttävä ja rasittavakin toisinaan. Ensi kesän kenkähankintalista kasvaa... :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Joo, täytyy ostaa lukollinen kenkäkaappi niin voi keskittyä ihaniin puoliin :)

      Poista
  3. Heh, saattaisi meidänkin penneli olla samanlainen, ellei sen yksinolotilaa rajattaisi niin, ettei se pääse oikein tuhoamaan mitään :D Paitsi eteisen mattoja ja ovilistoja... Ja onneksi tuo otus rakastaa nukkumista; ei jää paljoa aikaa tuhota mitään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy ottaa lisärajoitukset harkintaan, nyt on tilanne vähän rauhoittunut kun tehtiin lasten kanssa sopimus kunnon lenkeistä ja on koitettu vähän keskittyä koiran kanssa peuhaamiseen enemmän :)

      Mutta eihän sitä koskaan tiiä mistä tuommoinen herkkis ottaa nokkiinsa seuraavaksi ja syö taas kengät ;)

      Poista
  4. On ihana, mutta en epäile ärsyttävyyttäkään ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit