Tavoitevihko



Kaikki alkaa vihkosta.  

Ei mistä tahansa vihkosta, vaan tavoitevihkosta.  Tavoitevihko ostetaan kun on keksitty joku asia jonka tekemisessä ja dokumentoinnissa voi hyödyntää vihkoa. Oman vihkokokemukseni perusteella tähän käy periaatteessa ihan mikä tahansa asia.  Minulla on ollut vihko neulontamallien piirtämistä varten, toinen lasten lausahdusten muistiin kirjoittamista varten.  Sitten on ollut tietenkin kasa piirtelyvihkoja, ideoiden keräilyvihkoja ja runovihkoja sekä pari reseptivihkoa.  Joskus on ollut vihkoja ihan vain siksi, että ne on olleet kivan näköisiä, mutta ne eivät olekaan olleet tavoitevihkoja.

Kolmetoistavuotiaana minulla oli vihko, joka oli omistettu seuraavalle asialle: ihastuksen kohteen nimikirjaimille.  Sen sivun ruutuihin kirjoitin uudestaan ja uudestaan eri väreillä "MK" niin, että nimikirjainruuduista muodostui kivoja kuvioita kuten sydämmiä taikka sitten isommassa koossa ämmiä ja kookirjaimia. Sekään vihko ei tosin ollut tavoitevihko, kunhan tarjosi alustan jolle ihastustaan purkaa.  (Tässä kohtaa täytyy jälleen kerran kiittää maailmankaikkeutta siitä, että internet keksittiin vasta teinivuosieni jälkeen:   k i i t o s ).

Takaisin tavoitevihkoon. Se on vähän kuin tavoitefarkut: itselle annettu lupaus siitä, että jotain mahtavaa tapahtuu ja jokin elämässä muuttuu. Että esimerkiksi mahtuisi niihin farkkuihin tai että vihko täyttyisi fantastisilla asioilla. Aina näin ei käy, mutta onnistuminenkin on mahdollista, joskin itselleni on vähän epäselvää mikä järki tai sen puute tätäkin asiaa määrää. Lasten lausahduksia tallensin alle kymmenen sivun verran, mutta sen sijaan niitä himskatin nimikirjaimia rustasin kyllä ihan koko vihkon täyteen.

Uusi kultakantinen vihko on omistettu pöytälaatikkoideoiden käyttöönotolle, eli kaikenlaisten tarinanalkujen kehittelylle ja lempeälle kasvuun houkuttelulle. Siirsin opiskelujen jatkon ensi syksyyn, ja ennen sitä aion saada tehtyä tarina-asioita vaikka ja kuinka.

Mikä tässä nyt virallisesti ja sopivan epämääräisesti tietoon saatettakoon.

Myös bogin olen päättänyt herättää henkiin.  Nykyisestä pari postausta vuodessa -tahdista onkin helppo lähteä parantamaan!

Kauheesti kaikkea tavoiteltavaa.  Jumppakin alkaa huomenna, mutta jostain syystä se ei herätä ihan niin suurta innostusta.  Pitäisköhän hommata jumppavihko?

Kommentit

  1. Voi kuule, tuota minäkin olen kiittänyt...onneksi ei ollut intternettiä minunkaan nuoruudessa..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ihan liikaa kaikkea kamalaa netissä, saatiin kaveriporukassa paljon hyviä ideoita...

      Poista
  2. Jumppavihko! Mikä loistava idea! Olen vähän (paljon) heikkona vihkoihin ja muistikirjoihin. Jumppaan en niinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika! :D Mutta nyt laitoin jumpat samaiseen tavoitevihkoon, ehkä mun kannattaa
      laittaa oma terveyskin sinne kultaisiin kansiin (näin yhden urheilukerran jälkeisen ylpeyden voimin totean tässä näin)...

      Poista
  3. Josu lähti Helsinkiin koulutukseen ja käskin tuoda mulle tuliaisiksi vihkoja :D
    Eikä mulla ole edes tavoitteita, mutta tavoitevihko kuulostaa silti kivalta.

    Olenkohan mä koskaan nähnyt sun MS-vihkoa?
    Jos ois ollu netti, oisitkohan tehny nettisivut, M ja S -kirjaimista? Siellä olisi ehkä ollut jopa joku animoitu banneri, kuten lieskoja (rakkauden).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä se MK - huom kOOO - vihko oli vielä joku vuosi (ehkä kymmenen) sitten
      tallessa! En tiedä onko enää. Mulla on vintillä se päiväkirjalaatikko, mutta sen avaaminen on aina kokopäivähomma kun juuttuu lukemaan ja nauramaan itsellensä. Olen tosi hyvää viihdettä kyllä!

      Meillä olis varmasti ollut jotkut kaveriporukan sivut ja kaikki snapchatit ja periscopet ja mitkä ikinä kovassa käytössä. Ja pojille olisi ihastusta vihjailtu muutenkin kuin sitomalla niiden naulakossa roikkuvien takkien hihoja solmuille (rakkauden). :D :D :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit