17.6.2015

Yök

Keittiön sohvalta voi tuijottaa joko tätä seinää tai sitten sitä toista seinää.
Jos on oikein hyvä olo, voi katsoa läppäriltä ohjelman tai lukea kirjaa.

Samaan aikaan kun elämässä tuntuu tapahtuvan hirveesti kaikkea, ei arjessa tapahdu oikein mitään. Tila nimeltä raskaus on pitänyt meikäläisen nyt jo muutaman viikon sanotaanko nyt suoraan että ihan helkkarin heikossa hapessa.   Kuvottaa, yököttää, oksettaa, huimaa, pyörryttää ja heikottaa niin ettei pahimpina päivinä kykene ylös ollenkaan. Välillä on sentään helpottanut,  ja esimerkiksi viime perjantai-iltana oli sellainen ihana kahden tunnin ikkuna jolloin oli lähes normaali olo.  Otin siitä kaiken irti syömällä kourallisen tai pari sipsiä ja katsomalla Sherlockia.  

Että haluaisinkin tässä antaa ihan ilmaisen vinkin evoluutiolle: valot päälle nyt ja joku roti tähän hommaan. Raskauspahoinvointi on niin passè, ei sillä tänä päivänä kukaan mitään tee.  Meillä on esimerkiksi melkein kaikilla mallikkaasti toimiva maksa joka suodattaa myrkyt ja sitten vielä tämmöinen kuin neuvola.  Siellä on täti, joka kertoo että älä syö listeriaa ja me totellaan.  Ei ole tarvetta oksennella pitkin päivää siltä varalta että on järsinyt jotain epäterveellistä juurta, koska me ei järsitä täällä mitään juuria (ellei ihan järjettömän paljon tee mieli), me käydään kaupassa ja ostetaan sieltä sitä mikä vähiten hyllyssä ällöttää.

Eikä meidän myöskään tarvi piileskellä luolan perällä sapelihammastiikereitä, koska nekin on hei jo kadonneet.  Ja sitäpaitsi, jos niitä olisi, niin mitenkä juokset karkuun kun pää on niin hutera että taju meinaa lähteä istuessakin?  Että nyt, pliis, riittäis jo tätä.  Sitäpaitsi olen kuullut huhuja, että kaikilla naisilla ei pahoinvointia edes ole.  Mitä se semmonen nyt sitten meinaa?   Evoluutio, älä pudota palloa nyt. 

Ehdotan, että raskauspahoinvoinnin tilalle tulee kaikille naisille tila nimeltä "elämäni kunnossa".  Semmoinen on olemassa, olen joskus lehdestä lukenut.  Kaikille varmaan passais tämmöinen järjestely?  Kiva.  Jos ei onnistu, niin miten olisi edes "tarpeeksi kunnossa, että uskaltaa lähteä kävelylle"?

Että jos kun blogissa on hiljaista niin se johtuu siitä että makaan ja kasvatan vauvaa, koitan olla pyörtymättä...  Sen sellaista. Vaavi onkin tällä hetkellä jo kahden sentin mittainen, että ei enää paljoakaan jäljellä  :)

Se on myös juhannusviikko, että jos en kykene uudelleen koneelle niin ihanaa juhannusta!

8 kommenttia:

  1. Tsempitys!

    Mutta siis selvästi oot nyt ymmärtänyt koko raskaushomman ihan väärin! Usein kuulee kailotettavan, että raskaus ei ole sairaus!! ja että raskaana ollessa voi - ja pitäis - elää just niinku normaalistikin. Että ihan hyvin voisit ryömiä töihin ja täyttää vaikka alimpia hyllyjä lattialla maaten, oksennusvatia mukana hilaten.

    (Oikeasti oon kyllä sitä mieltä, että tuo pahoinvoinnin määrä on ihan kohtuuton ja toivon että saat voida yltiöhyvin mahdollisimman pian ja pitkään.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo, mä luulen, että se on tää mun kroppa joka nyt ymmärtää jotain ihan väärin. Joku bugi jossain ohjelmoinnissa.
      Ehkä se on niin shokissa kun kuviteltiin, ettei tätä tilannetta enää tulisi kohdalle? :D

      Koulun aloittaminen tulee olemaan vähän jännää jos olo ei helpota, saan kulkea reppu ja ämpäri kourassa...

      Poista
  2. Mulla oli mennyt edellinen postaus ihan ohi. Onnea oikein kovasti!!! Me olimme viisi ja puoli vuotta sitten täsmälleen samassa yllätys-tilanteessa:) Ja myötätuntoni tämän postauksen johdosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Alkuyllätys on mennyt ohi, ja nyt tuntuu jo ihan luontevalta että perhe kasvaa!
      Sain neuvolasta ensisynnyttäjän infopaketit, vähän nauratti, mutta totesin että ei ole enää kovin
      tuoreessa muistissa nämä jutut kun pienin täyttää syksyllä jo kahdeksan :)

      Poista
  3. Oi ja voi ja kovasti empatiaa. Mä itse makailin viimeisen raskauteni (mikä tosiasia teki siitä takuuvarmasi vimeisen) suurimmalta osalta sohvalla. Jo pään nostaminen aiheutti pyörimistä ja huonovointisuutta tosi pitkälle. Ei naurattanut mainittavasti. Mä olen kans nauranut melkoisen kolkosti näillle elämänsä kunnossa -jutuille ja tyypeille, jotka vetävät triathlonin raskausaikana. Mun elimistölleni lenkki jääkaapille (plus poikkeaminen yrjömään vessassa) oli aivan riittävä annos liikuntaa.Kun ei vain pystynyt. Toivottavasti siellä alkaisi helpottaa vähitellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just tuommoinen olo tulee välillä, ei onneksi joka päivä! Ihan kamalaa kun ei pysty muuta kuin makaamaan lapamatona hiljaa paikallaan, ei edes katsomaan mitään viihdykkeeksi läppäriltä kun tulee huono olo siitäkin...

      Aiemmista raskauksista pahoinvointi ja oksentelu on kyllä erittäin tuttua, mutta tämä heikotus ja huimaus on ihan hirveää. Eilen aamulla meinasin pyörtyä vessaan ja olin ihan paniikissa, mies piteli kädestä ja minä tärisin vessan lattialla ... Tosi romanttista :D

      Poista
  4. Voi surkeus!
    Itsekkin kärsin pahoinvoinnista, eikä se ollut vaan alkupahoinvointia. Saatoin syödä ja yhtäkkiä tuli olo, että jos tämän nielen niin ylös tulee ja niin tuli jos nielaisin. Tätä jatkui monta kuukautta, kunnes neuvolassa sanotiin, että ei enää normaalia ja että pitää alkaa tutkimaan mistä johtuu...arvaa vaan oksensinko sen jälkeen...no en...nauroin, että masu pelästyi sen verran, että ei enää uskaltanut tyntää ruokaa ulos..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minulla esikoisen kohdalla oksentelu kesti 7kk, seuraavilta vähemmän. Saa nähdä miten tämän kohdalla! Toivottavasti tämä huonon voinnin tehokkuus enteilee pikaista pahoinvoinnin loppumista!

      Omituista on minusta se, että syöminen ei auta siihen heikotukseen, eikä juominen. Kaikki arvot on ihan ookoo, mutta nainen ei vaan pysy pystyssä. Ehkä mun täytyy kans pyytää jotain lääkäriä vähän uhkailemaan tutkimuksilla... :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...