23.2.2015

Kartalla

Etsi kartalta kaksi saksaa, yksi Jugoslavia, Tsekkoslovakia ja Neuvostoliitto.

Hurraa, lamaantunut flunssaviikko on viimein ohi!  Täydet seitsemän päivää meni tekemättä oikein mitään.  Luin ja katsoin Netflixiä.  Niistin.   Viikon teemoina olivat toisen maailmansodan ihmiskohtalot, Paistetut vihreät tomaatit (kirjaversio), Breaking Bad ja New Girl.  Ja maantieto.

Tiiättekö missä on Parikkala?  No se on tuolla suunnilleen Tampereen ärrän kohdalla, 60 kilsaa Savonlinnasta kaakkoon, melkein Neuvostoliitossa asti.  Kannattaa tsekata googlesta jos haluaa tarkempaa tai ajantasaisempaa infoa, niin minäkin tein.  Yritin kuvitella millaista olisi siirtyä täältä Pohjois-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan ja siinä kuvitellessa tsekkasin millaisia koteja sieltä päin löytyy. Löytyy monenlaisia.  Ja vaikka ehdin jo miettiä, ettei olisi ollenkaan hassumpaa viettää kesät veneessä Saimaan laineilla, niin oli toisaalta ihan kiva kun mies kertoi, että työpaikka ehkä sittenkin järjestyy täältä omalta seudulta eikä kotia tarvi vaihtaa. 

Vähän kyllä jäin miettimään sitä saimaanlainekesä -asiaa...  Kerran olen Saimaalla käynyt, kummisedän kanssa tehtiin semmoinen pieni turistiristeily Lappeenrannassa joskus vuonna -88 ehkä.  Oli tosi kaunista, ja siellä laivalla oli mies jolla oli salkku ja siellä salkussa voipaperiin pakattuna makkaraleipää.  Katselin ylemmältä kannelta kun mies söi niitä virallisia eväitä ja minusta se mies oli ihan yhden oopperalaulajan näköinen.  Sillä oli valkoinen tukka ja parta. 

Nyt jos lähtisin Saimaalle niin lähtisin omalla puisella kalastuspaatilla (muista hankkia kalastuspaatti).  Aurinko paistais ja syötäis  eväitä ja kalastettais ja kuunneltais haitarimusiikkia. Olis mukavaa.  Mutta että tuo kotipaikan vaihtaminen on kyllä ihan toinen juttu se.

6 kommenttia:

  1. Minulla on kanssa yhtä antiikkinen pallo :)
    Kyllähän se Parikkala kuulostaa ihan jees -paikalta, kesäinen Saimaa jo kertakaikkiaan fantastiselta. Itselleni iloinen itä-Suomi on vieras paikka. Jos puhutaan itä-Suomesta ylipäänsä (Parikkalaan en ota kantaa, koska en tiedä siitä mitään!) mieleeni tulee NIGHTWISH, sudet ja kalakukko, tuossa järkässä nimenomaan. Imatra on itäisin paikka, missä olen ollut jos ei nyt ihan siis Neuvostoliittoa lasketa - siellä olen ollut silloin kun se tunnettiin Venäjänä :D
    Eteläinen-Pohjanmaa onkin sitten jo ihan eri juttu, sieltä on mies.

    VastaaPoista
  2. Minun itä-Suomi tietous on myös ihan mitä sattuu. Jostain syystä tulee mieleen Seppo Hovi ja kultainen harmonikka -kisat, vaikkei ne kai asiaan mitenkään liity (?)

    Eli jos kesällä mennään Saimaalle, niin sehän on näillä tiedoilla verrattavissa ulkomaanmatkaan!

    Nämä Pohjanmaat on tuttu juttu, minunkin mies on sieltä Etelä-Pohjanmaalta (joskin tavattiin toisemme Helsingissä).

    VastaaPoista
  3. Parikkalan asema on junasta käsin tuttu. Helsingistä tullessa siitä on enää 140 km kotiin.
    Länsi-Suomi on mulle samalla tavalla tuntematonta seutua. Suomessa tämä sivusuuntaan kulkeminen kun on tehty niin hankalaksi ilman omaa autoa. Kiva olisi lukea sinun huomioita iloisesta Itä-Suomesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jo ehdotin miehelle kesäreissua eksoottiseen Itä-Suomeen, sieltä voisi sitten raportoida kaikkea jännittävää :)

      Poista
  4. Kartat ja niiden tutkiminen on mukavaa hupia. Yhdessä vaiheessa (minä joka en pelaa mitään tietsikkapelejä) olin koukussa sellaiseen peliin missä piti sijoittaa kaupunkeja kartalle. Oli ainakin Eurooppa- ja Amerikka -versiot. Mikähän peli se oli...
    Paistetut vihreät tomaatit on varmaan edelleenkin yksi top 10 filmeistä mun listalla. Enpäs ole tullut ajatelleeksi että sen saisi kirjanakin. Hyvä vinkki kesälomalukemiseksi. Siis jos kirjan jostain (kirjastosta) löytäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tuommonen peli olis äkkiseltään aika haastava, ei ole tullut kouluaikojen jälkeen karttoja kovin tarkkaan katseltua!

      Paistetut vihreät tomaatit on mun lempparileffa, semmoinen jonka voi katsoa aina (mutta ei ole pakko, koska sen osaa kyllä ulkoakin).
      Kirja oli jännästi erilainen, polveilevampi. Elokuvan juonirakenne on ehkä toimivampi, mutta olisin toivonut että siinäkin Idgie ja Ruth olisi kuvattu avoimesti pariskunnaksi eikä jätetty sitä hentoisen vihjailun varaan. Muutakin eroa juonessa kyllä oli, että kannattaa lukea toinen versio tarinasta :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...