24.5.2013

Lintubongailua eli miten kirjosiepolla kävi flaksi



Navetalta kannettu heteka on osoittautunut oikein mainioksi bongailupaikaksi.  Siinä voi haistella tuomenkukkia samalla kun pitää silmällä pihan suosituinta (ja ainoaa) linnunpönttöä.

Olen makoillut tuossa aika ahkerasti ja tehnyt seuraavia huomioita:

- Kirjosiepolla on huikeat laululahjat ja horjumaton itsetunto. Se jaksaa uskoa viehätysvoimaansa vaikka kolmen päivän yhtäjaksoinen sirputus-, kujerrus-, tuituttelu- ja vislauskonsertti ei tunnu herättävän vastakaikua.  Nimesin tämän vaiheen Fabio-efektiksi.

- Kirjosiepon mielenterveydestä tai fyysisestä jaksamisesta ei tarvitse huolestua, vaikka sen ylenpalttinen laulaminen kuulostaisi vähän maaniselta.  Se on vähän niinku sen juttu.

- Kun paikalle viimein lehahtaa tyttökirjosieppo, bongari saattaa intoutua spontaaneihin hurraahuutoihin ja aistia pientä mielenliikutusta.  Tästäkään ei kannata huolestua, normaali homma. Reaktion voimakkuus saattaa vaihdella bongarin peroonasta riippuen.

- Kumppaniehdokkaan löydyttyä kirjosieppouros siirtyy Seppo -vaiheeseen.  Mahtipontinen itsensä korostaminen väistyy sympaattisemman kodinrakentajan persoonan tieltä.  "Tässä tää nyt on, tää on tällanen pönttö ja ihan kivalla paikallakin.  Tästä voi kato seurata vaikka tuon naisen käyttäytymistä tossa hetekalla, se on ihan mielenkiintosta."*

*kolmen päivän jälkeen uskon puhuvani melko sujuvaa kirjosieppoa.  Tai sitten olen saanut auringonpistoksen.  Jompikumpi.

-  Seuraa harkinta-aika, jolloin linnut pyrähtelevät pönttöön ja pois, oksalle ja taas pönttöön.  Välillä tyttö käy niin kaukana, että Seppo jo vähän huolestuu, mutta kaikki päättyy kuitenkin onnellisesti ja tällä hetkellä pariskunta remontoi uutta kotiaan rauhassa, koska bongari malttoi siirtyä sisätiloihin. 

Lisäksi talon päätyyn on palannut pääskypariskunta.  Mukavia nuo kesäasukkaat.

8 kommenttia:

  1. Kiintoisia seurattavia! Siinä aika hujahtaa mukavasti ja lintuymmärrys kasvaa.

    VastaaPoista
  2. Hyvä hyvä! :)

    Paitsi että mun täytyy näköjään kaivaa lintukirja esille, sillä olen esitellyt pojille kirjosieppona ihan erinäköisen linnun! Hupsista... :) Onneksi ne unohtaa asiat aika pian, eikä muutenkaan ole liian tarkkoja: tänään ne muisteli jotain keltatulkkua.

    (Bwahahah! Sanavahvistuksena titly but!)

    VastaaPoista
  3. miolann, no ovat todella! Ja siinä saa sitten ihan hyvällä syyllä ottaa itse ihan rennosti :)

    Maija, hmmm... Kiinnostais ihan tietää minkä näköinen se sun kirjosieppo on ;)

    (Ja kuka on nimennyt tämän KIRJOsiepoksi, kun se on kuitenkin mustavalkoinen ja naaras semmoinen ruskea?

    VastaaPoista
  4. Ihana bongaus paikka ja kerrassaan hauskat havainnot!

    VastaaPoista
  5. Ihana kun teillä on aikaa käyttää aikaa noin. Mun ipanat on liian pieniä pysyäkseen paikallaan. Mutta oomme sentään ehtineet, tai minä just ja just, panemaan merkille myös, että meidänkin pihassa pönttöilee sinitiainen ja kirjosieppo-pariskunnat. Kesä tuntuu joka kesä paremmalta!

    VastaaPoista
  6. No se nimihän tulee siitä ajasta kun ennen vanhaan kaikki oli vaan mustavalkoista, ja muutenhin vähän ankeeta. ;)

    Sitäpaitsi "lehmänkirjava" tarkoittaa mielestäni myös sellaista mustavalkoista, riittää vaan että ne värit on sopivasti sikin sokin.

    Nauttikaa kesästä! Tänne tuli kevään jälkeen syksy. Välillä jo melkein talvikin, mutta nyt on sentään palattu syksyyn... Ehkä se kesäkin sieltä vielä tänne Keski-Eurooppaan asti tulee!

    VastaaPoista
  7. Kauniita kuvia ja ihana tarina :)))

    VastaaPoista
  8. A-R, kyllä Seposta on ollut paljon iloa :)

    Kaardemumma, meillä nuo on jo sen verran isoja, että menee omissa leikeissään ja itse uskaltaa vaan olla ja möllöttää...

    Minna, no siinähän se selitys sitten olikin, onhan se uskottava :)

    On kyllä melko koleaa siellä päin...

    Sufferiina, kiitos :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...