Tauko

Aina välillä on tauon paikka, niin kuin nyt.  Ajattelin kokeilla josko ihan oikeasti osaisin antaa itseni levätä.  En näytä olevan siinä kovin hyvä.  Laitan siis koneen kiinni, mutta palailen taas.  

Pitäkäähän huolta itsestänne!

 

Se on geeneissä

Jos muu perhe uhkaa karkkejasi, tee kuten Vilja ja pistä jemmakarkit käytetyn sukan varteen turvaan!  Tuplavarman piilon saat, kun työnnät karkkisukan vielä oikein syvälle sohvatyynyjen väliin, sinne missä ne kaikki murusetkin on.   Ei kelpaa edes äidille, MOT.

Mörkö vaatekaapissa ja muuta iltalukemista

Tapetointihomma numero kaksi onnistui sekin hienosti,  sivut on seinällä sanotaanko vaikka orgaanisesti aseteltuina, mentiin ihan fiiliksellä kun meihin iski ihan liisteriflow.  Ei tullut mieleen, että jos sivurivit polveilee, niin vatupassilla (!) suoraan asennetut hyllyt näyttää sitten vinoilta.   Ei sillä, että se kauheesti ketään täällä häiritsisi.   Huoneesta tuli semmoinen mukavan rauhallinen talvipesä, tykkäisin ottaa itsekin siellä nokoset.  Taidanpa huomenna ottaakin! Kaniterapiaa hain äsken pahimpaan väsymykseen, toimii sekin!

*Uusi Azkabanin vanki on jo tilattu, että tytön ei tarvitse seinää tavata.

Messusaalis

Tampereen käsityömessut tsekattu, paljon oli nähtävää ja paljon oli väkeäkin.  Liian vähän istumapaikkoja.  (Se yksi puolityhjä ravintola-alue oli ihan piilossa).   Muutamia ostoksiakin tein: Joutomaan kissaprintti, titimadamin peilikoru, Tuija Leinosen haltija , Pia Westerholmin upeita silityskuvia sekä yksi printti ja kivaa keltaista lankaa jostain en muista enää mistä.   Teippitarhan kojulla oli semmoinen tunku että sinni loppui ennen kuin sain saalista.  Yritin sieltä alahyllyltä kyllä sukeltaa hienoja vanhoja painokirjaimia, mutta sitten pääni joutui vähän liian läheisiin kosketuksiin kahden tuntemattoman takamuksen kanssa ja niin jäi nekin sinne. 

Kaiken kaikkiaan hauska reissu, mutta kisakunto ei ihan vielä ollut kohdillaan ja väsähdys iski iltapäivällä.  Huh.   Niin ja ikeassakin pyörähdettiin, söin puuroa ja ostin pätkän kangasta ja kynttilän.  

Lepopäivä

Kyllähän siinä niin kävi, että isosisko sai oman kirjaseinän.  Lempparipotteri liisteröitiin eilen illalla ja saatiin tiimityönä seinään kahdessa tunnissa - hyvä me tytöt!  Taas ollaan hirveän tyytyväisiä itseemme, mutta loppusilaukset jää nyt odottamaan ensi  viikkoon.  Äiti on ihan väsy ja pitää tänään lepopäivän.   

Voimia on paras kerätä, sillä huomenna on tiedossa tehopäivä Tampereen käsityömessuilla. Mun äiti tarjoaa junakyydit ja seuran.  Kyllä äidit on pop :) 

Olo on kiitollinen.  Huomenna tähän aikaan olen varmaan jo kolmatta kertaa tätikin, voi ihanuutta!

KÄÄK!

Meillä luetaan aktiivisesti Akkareita, ja parhaat taskukirjat on luettu ihan rikkiloppuun.  Osoittautuivat kelpo tapetiksi, sata kertaa hauskempaa kuin vuotien liisteröinti, joskin pikkasen aikaavievää.  Kolmen tunnin liisteröinnin ja siivousurakan kruunasi Extreme Makeover -leikki: talutettiin lapset huoneeseen silmät kiinni ja sitten kuvasin ne OOOH! -ilmeet.   Oli aika mainiot!

Onneksi lapset tekee läksynsä yleensä lattialla, huomasin nimittäin että kun tuohon tuoliin istuu niin alkaa vaistomaisesti lukea seinää. KÄÄK!

Nyt isosiskokin haluaa kirjaseinän ja sängyn ikkunan alle.  Taitaa olla kirppiskierroksen paikka, esimerkiksi tämä seinä joka löytyy Parolan aseman väen uudesta Sormustin ja sorkkarauta -kirjasta, on tosi kiva.   Vaikka on meillä jossain se koiran syömä Harry Potterikin... Rikkiluettuja taskareita tosin jäi vielä lähes matkalaukullinen, mutta tytön huoneet vaaleenpunaset seinät puuroutuisi ihan liikaa näiden kellastuneiden sarjakuvien kanssa.

Kassotaan nyt, mutta niin kuin eilenkin totesin, kyllä mulle vaan kelpaa tällainen terapia.
 

Toimintaterapiaa

Tänään on ollut erikoisen hyvä päivä.  Olen ollut sairaslomalla uupumuksen takia nyt yli kaksi viikkoa, ja vielä on tarkoitus jatkaa.   Suurin osa ajasta on vain humahtanut jonnekin sillä aikaa kun minä olen istunut sohvalla tai tässä tietokoneella tai nukkunut, mutta nyt on selvästi tapahtumassa tervetullut muutos.  

Tänään pojan huonetta siivotessa kävi vanhanaikaisesti ja jotenkin päädyin tapetoimaan.   Olisko se sitten sitä toimintaterapiaa? Tai liisteriterapiaa? Oli mitä oli, niin mulla toimii ainakin loistavasti:  annetaan jotain sopivan yksitoikkoista tekemistä käsille niin aivoilla on mahdollisuus rullata vapaalla vaihteella.  Siinä samalla ne mielen päällä pyörivät asiat  alkaa loksahdella melkein vahingossa kohdilleen.  Tai sinne päin ainakin.  Ihan parasta, ja samalla jotain mitä ei ole aikoihin tullut tarpeeksi tehtyä.  

Seinästä tuli mahtava, olo on suhteellisen mahtava ja on sellainen kutina, että tästä suunta on edelleen ylöspäin.  Ajatus siitä huojentaa ja keventää oloa tonnitolkulla.

Armoton cliffhangeri: tässä nämä ankeat ennen kuvat ja pojan nyppimät tapetit, huomenna napsin jälkeiset.

Luonnetta

Kangaskaapista löytyi ihan puolitiehen jäänyt molla, täytin sen valmiiksi ja sitten V otti kangastussit tehokäyttöön.  Ai vitsi miten oli mukava seurata sitä intoa!  Tää on sellainen erikoisupee Molla, sillä on kaks tatuointiakin: toisessä käsivarressa sydän ja toisessa tähti.  Tähtitatskan vieressä on myös haava, jota on hyvä hoitaa.   Eikä se satu kovin paljon.

Kyyneleetkin näkyy poskilla, mutta ei hätää, se itku oli vain ihan ensiksi kun sitä vähän ujostutti, mutta se löysi kyllä pian kavereita ja nyt se on kamalan iloinen.  Aamulla V väritti suun vielä isompaan hymyyn.   

 
PS:  Oikein hyvää isänpäivää!

Purkusukka

Kudoin sukan kun tuntui siltä.  Kuulosti niin kivalta, kun luin modernissa mummolassa luovuusneuleesta. Ei tullut luovuusneule, tuli purkusukka. Joka toinen raita tuli purettua kun mieli muuttui sitä mukaa kun sukka eteni.  Tuli rumia raitoja ja ihan tyhmiä raitoja. Päätin, että jos purututtaa, niin sitten puretaan.  Mutta otin terapian kannalta ja ihan hieno siitä tuli. Nyt pitäis tehdä toinen.  Mietin, teenkö samanlaisen vai muuttaisko pari juttua.  Kaikki langanpäätkin on päättelemättä, mutta mietin niitä sitten joskus toiste.  Lempikohta on tuo sukan kärki, kun se näyttää siltä kuin se olis dipattu jossain herkullisessa.  Vaikken keksikään mikä olis turkoosia ja syötävää.

Kauhean hankala ottaa kuva omasta jalasta!

Terapiaa - Therapy

Neuleet Annie Larson, Teepurkit løv

Ihan takuuvarmasti mielialani nousis kohisten kattoon jos saisin viikon löllötellä sohvalla hassussa kirjoneuleasussa ja kivassa pipossa.  Joka päivälle eri pipo! (Annie Larson itsekin kuvailee esteettistä tyyliään optimistiseksi). Täydellistä.  Villahousuterapian© ohella joisin teetä nätistä purkista monta kertaa päivässä ja aina eri makua, tietysti.   Resepti näille, kiitos!

Öö, rakas joulupukki?

*****

I'm convinced I'd start feeling a whole lot better if I could spend a week wearing funny knitted pants and a colourful hat.  A different hat every day! (Annie Larson herself describes her style as optimistic).  Perfect.  I'd reinforce the wool pant -therapy© with a selection of teas in pretty containers.  I'd drink as much as I'd like, and a different flavour every time, of course.  Where can I get my prescription?

Um... Santa?

Nyt on näin:

Haluaisin olla Anssi Kelan kaveri. Luulen, että Anssi Kela on sellainen kaveri, jonka seurassa viihtyisin ihan hyvin ja tämän asian totesin kun luin  Matkamuistoja. (Kiitos vaan siskolle taas lainasta).   Tahdon, että Anssi kuuntelee mun ongelmiani ja opettaa miten niihin voi suhtautua sillä  nyt on näin  asenteella, koska se tuntuu Anssilla olevan hanskassa.

Kirjassa Anssi Kela kertoo Anssi Kelan elämästä keikkamatkoilla ja hammaslääkärin tuolissa. Siitä miltä tuntuu kun ei ole enää niin suosittu kuin ennen, mutta enemmän kaikesta muusta.  Muusikon arjesta, johon sisältyy kirjoittamattomia sääntöjä (seisovat aplodit keikkabussissa kun tien molemmin puolin näkyy vesistöä) ja veristä kilpailua (Anssilla on hallussaan kyykkyjuoksun ennätys reitillä keittiö-ruokahuone-olohuone-eteinen-keittiö 9.51).   Siitäkin Anssi kertoo miltä tuntui pienestä Anssista kun puolukka tuijotti takaisin ja miten rokkarista tuli ensin haaveammatti ja sitten oikea ammatti. Anssi Kela on paitsi hauska, myös hurjan rauhallisesti elämään suhtautuva mies. Fiksukin vielä.  Itse olen vaan hauska ja sitäkin satunnaisesti, elämänhallinnassa olis parantamisen varaa.   Enkä osaa soittaa kitaraani, ehkä Anssi auttaisi mua siinäkin?

Matkamuistoja on mukava kirja, sellainen sympaattinen ja hyvin kirjoitettu, rehellinen ja sydämmellinen, hassu.  Onhan tätä nyt pakko suositella.