Voro


Enpä olekaan aikoihin kirjoitellut kirjoista, mutta nytpä vinkaan vähän kesälomalukemista...

Voro on vauhdikas, ja jos tähän olisi joku sopivampi sana kuin mukaansatempaava, käyttäisin sitä, mutta koska ei ole, sanon että myös mukaansatempaava seikkailu.  

- Äiti, myös semmoinen takertuva, koska tarinaan uppoaa niin ettei lukemista malta lopettaa. 
- Toi sankari oli musta tosi kiva kun se oli tommonen pieni tyttö, yleensä se sankari on joku poika. 

Niin, tarinan sankari on Lilja, sisukas ja neuvokas lapsivaras, joka haaveilee suurista vorotöistä. Tyttö suivaantuu, kun tarpeeksi suurta tehtävää ei hänelle anneta, ja päättää näyttää kykynsä varkaiden killan johtajalle omin lupinensa.  Kaikki sujuisikin mallikkaasti, ellei niin moni asia menisi pikkuisen pieleen, ja Lilja saa peräänsä vaarallista väkeä vaarantaen myös suojelijansa Seamuksen - ja ehkä koko maailman!

Voro on vastustamattoman vetävä tarina, joka meillä upposi kaikkiin, ihan niin kuin takakansi lupasikin. Minä ihastuin ensin, sitten vanhempi tytär (13v), poika (12v) ja viimeisenä Vilja 8v.  Poika kehui kirjan olevan mahtava, melkein yhtä hyvä kuin Soturikissat!  Ja se on isosti sanottu mieheltä, joka ei suurensuuri lukutoukka (valitettavasti) ole.  Mies ei Voroa vielä ehtinyt lukea, mutta olen aika varma että sekin tykkää.

Pidin ihan kamalasti piirrostyylistä, siinä oli jotain kovin tuttua, mutta en vain osa yhdistää, että miksi. Asettelu ja selkeä jako lukuihin antoivat tarinalle tilaa, harmaansävyisten ruutujen rytmissä ja sisällössä oli elokuvamainen ote, joka toimi kuin häkä. No, Janne Kukkonen onkin taustaltaan animaatio-ohjaaja, joten osaa kyllä hommansa. (Juuri muuta en miehestä selville saanutkaan kun yritin selvittää miksi piirrostyyli oli niin tutun oloinen ja hahmot samoin). Voro on Kukkosen ensimmäinen sarjakuva, varma ja vakaa.

Hahmojen ulkonäkö vie pahimman terän ällöttävyydeltä tarinan yltyessä hurmeiseksi loppua kohti, aivan kuin eeppiseltä fantasiaseikkailulta voi odottaakin. Mitään gorea sivuilla ei silti nähdä, ja kuten todettua, nämä meidän mukulat - tai minä -  eivät pitäneet tarinaa liian hurjana.  

Olen lukenut Voron nyt kahdesti, toisella kerralla oli tarkoitus vain ihastella kuvia, mutta ajauduin sitten taas vahingossa tarinan mukaan.  Tällaisia perinteisiä, hyvin toteutettuja seikkailuja ei koskaan voi olla liikaa, jos minulta kysytään. Olispa ollut Voro (tai ne Potterit!) silloin kun olin lapsi, mutta piti tyytyä Viisikkoihin ja Agatha Christien dekkareihin. Kyllä nykyajan kakaroiden kelpaa. No, on ne viisikot ja Christiet kyllä aika mahteja myös, mutta silti.
Vilja luki kirjan eilen, ja kysyi ensimmäisenä loppuun päästyään, että onhan näitä lisää?  No, ei vielä ole, Voro ilmestyi ihan vasta, mutta ehkäpä jatkoa tulee? Tulispa. Toivottavasti se jaksaa piirtää lisää, tässä on tosi monta sivua, totesi Vilja. Kukkonen kertoo tumblrissa (stalkkeri minä) olevansa uupunut Voron valmistuttua, mutta täällä siis yleisö odottaa jo kovasti lisää Liljan seikkailuja.

Lopuksi vinkkinä tekijälle: jos haluat saada murkkuikäiset kiemurtelemaan kauhusta, piirrä sivuille pusu tai kaksi.  Ne kestää kyllä monenlaiset örkit ja taistelut, mutta pussaaminen - tai edes sen suuntainen vihjailu - on niille kestämätöntä.

Vorolle nousee meiltä siis neljä peukkua!


PS: Nähtyään videon, jossa eri hahmoiksi pukeutuneen väen seassa pyörii ihka oikea Dalek, Vilja on haaveillut  osallistuvansa Traconiin .  Tähän saakka hän on suunnitellut pukeutuvansa Hildaksi, mutta nyt mieli muuttui ja Viljasta tuleekin Lilja. Kuulemma tukkaakin saa leikata, että näyttää samalta (tukkaa ei todellakaan yleensä saa leikata).  Fanityttö :)

Kommentit

  1. "Takertuva"! :D hieno kehu tyttäreltäsi kiinnostavanoloisesta sarjakuvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Vilja on ihan tosi ihastunut tähän kirjaan! Samoin minä :)

      Poista
  2. Tiesin, että tykkäisitte! :)
    Simokin tosiaan uskalsi sittenkin lukea tän loppuun ja tykkäsi, jee <3

    Minäkin toivon tälle jatkoa ja tavallaanhan voisi olettaa, että kun tällä kirjalla on tuo alaotsikko, niin ehkä se on vähän niin kuin merkki siitä että jatkoa on kenties joskus ehkä tulossa… ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä tosi hyvä!
      Samaa päättelin minä, että jatkoa voisi olla luvassa. Toivottavasti näin on!

      Ja suositteleppa sitten lisää vauhdikkaita seikkailukirjoja, yritettiin Viljan kanssa kirjastosta löytää jotain jännää, mutta vähän hankala on sokkona etsiä... Sarjakuvavalikoima on meidän kirjastossa kyllä ihan surkea...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit