Paras ja Purevin

 Hirveen kiva tää mun purulelu!

Sehän oli selvä ensipuraisulla.  Matkalla pentuja katsomaan mietin, että oispa ihana kun niistä joku tuntuisi heti omalta. Tulis semmoinen suuri hetki ja tapahtuisi rakastuminen!   Perillä tuijotin kasaa tuhisevia samannäköisiä pötkylöitä ja niin siinä kävi, että yksi niistä nosti pään ylös ja viestitti telepaattisesti, että minä se olen, tykkään susta, ollaan kamuja.   (Tai sitten se saattoi nostaa pään, koska oli nälkäinen ja kuuli jonkun tulevan, mutta enpä usko).  Jokatapauksessa minä ojensin käden, pentu haukkasi siihen kiinni ja homma oli sillä selvä.   Ensipuraisusta.

Seuraavalla kerralla otin pennun syliin, mutta tuli sitten tunne, että jokin ei nyt täsmää.  Huomasin vierellä tuijotuksen, ojensin käden ja *hauks* pentu nappasi siitä kiinni.  Ai, siinähän sinä olitkin! 

Ja nyt se on kotona, voi että.  Sillä on kaksi tapaa olla: riehuminen ja nukkuminen.  Ensimmäinen sisältää reippaalla kädellä hampaiden käyttöä, ja niinpä nyt harjoitellaankin sitten vähän erilaisia tapoja osoittaa kiintymystä.   Kun se kömpii syliin ja työntää pään kainaloon niin lakkaa kaipaamasta asioita.  Sitä vaan kuuntelee tuhinaa ja rapsuttelee, tiiättehän, tulee semmoinen mukavasti turruttava lämmön tunne.  Raps raps... Olikos mulla jotain mielessä... raps raps... Ei voi muistaa... silitys silitys... huokaus. 

Ensimmäisen yön nukuin pennun kanssa, koska enhän olisi kuullut yläkertaan, jos se olis vaikka halunnut ulos tai olis tullut nälkä tai maanjäristys vaikka.  Ja koska ihan hirveesti halusin.   Eihän sillä mitään hätää ollut, tuhisi tyytyävisenä yön läpeensä, vaihtoi vain paikkaa naamani päällä tai kaulan alla. Haukkasi välillä unisesti korvasta. Toisena yönä perheen miesväki otti yövuoron vaikka ei olisi tarvinnut.  Koska nekin hirveesti halusi.  Aamulla mietin, että olispa kamala olla naimisissa sellaisen tyypin kanssa, joka ei missään nimessä haluaisi nukkua koiranpentu naamallansa.  Että aika hyvä valinta on tullut tehtyä senkin suhteen.  

Luin koiranpennun kasvatusopasta, jossa sanottiin mm, että jos pentu vinkuu ja pyytää rapsutusta niin ei saa rapsuttaa.  Koska se ei saa oppia, että pyytämällä saa.  Ja jos koira vinkuu oven takana, että hei, mua pissattaa, niin ei saa missään nimessä viedä sitä pissalle, koska se ei saa oppia, että vinkumalla saa mitä haluaa.  Mietin, että noh, tekstariakaan se ei osaa lähettää, joten vähän menee hankalaksi.  Päätin ottaa oppaan ihan huumorin kannalta ja lukeminen muuttui heti viihdyttävämmäksi. Sanoisin, että joku roti tottakai pitää olla,  mutta jokainen hoitaa homman tavallaan. Jos koiraa pissattaa niin   meillä mennään sitten pissalle. Aika järkevää kuitenkin, eikös?

Kissoihin ei puraisut ole toistaiseksi ihan samalla tavalla tehonneet kuin meihin muihin,  mutta eiköhän nekin tuosta pehmene muilla tavoin. Pikkuihiljaa.

Sanoinko jo, että voi että?  On tämä ihanaa. 

Kommentit

  1. Oi Emma! Rapsutusterapia on ihan parasta. Kaikki huolet katoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee. Kyllä minä olen ihan selvästi onnellisempi ihminen koiran kera :)

      Poista
  2. No todellakin voi että! Ihanan pakahduttava pentu. Mun mielestä koirankasvatuksessa on tärkeintä, että ihminen hallitsee koiraa eikä koira ihmistä, joten ei liene suurta vahinkoa, jos vaikka rapsutteleekin, jos toinen vinkuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin lutunen. Ihan niin, me ihmisväki ollaan pomoja, mutta myös kamuja. Mielellään rapsutellaan :)

      Poista
  3. On ihana! Meille tuli Otto yli 10 v sitten ja sekin on yhä edelleen ihana.
    Koiran kasvatuksesta olen samaa mieltä kuin lasten kasvatuksestakin; rajoja ja rakkautta sekä aikaa. Tällä reseptillä olen kasvattanut kaksi melko täysipäistä (ja nykyisin -ikäistä) poikaa ja yhden koiranpojan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat ei koskaan lakkaa olemasta ihania, muistelen meidän edellistä rakasta Nelliäkin edelleen :)

      Poista
  4. Oi, että tosiaan :). Ihan älyttömän suloinen ja kaunis pentu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on tosi suloinen, ja sillai sopivasti kuitenkin enemmän emäntä- kuin prinsessatyyppiä :D

      Poista
  5. Voi toista kun on niin nätti! Itsekin olen kovin kova koiraihminen, viimeisin koira on Saksanseisoja ja täytyy kyllä kehasta, että on niin upea rotu, etten toiseksi enää vaihda :) Ensimmäisen koiran kohdalla luin Tuire Kaimion pentuoppaan ja sen jälkeen ajattelin, että eihän kukaan ihminen mitään koiraa voi edes ottaa, kun kaikki on niin vaikeaa ja monimutkaista ja olisin varmasti shitein koirankasvattaja ever! Hyvä siis, että menit huumorin kanssa kirjaa läpi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minä, en osannut ilman koiraa olla! Meidän edellinen koira oli sekarotuinen, ja niin ihana se oli, että mekin pitäydyttiin samassa rodussa ;) Saa nähdä minkä näköinen tästä isona tulee... mielenkiintoista!

      Joo ei noista oppaista tule kuin hulluksi jos yrittää pilkkua viilaten kaikkia "sääntöjä" noudattaa...

      Poista
  6. Terve Emma, näytät mainiolta! Anna vaan niiden kissojen olla kissoja, kyllä ne hitaasti siitä lämpenee, kunhan et vedä hännästä, etkä jahtaa. Olisitko halunnut suuremman oviaukon majaasi, kun näytät sitä laajentavan? Pyydä avuksi vaikka kuviosahaa, niillä ihmistyypeillä on varmasti sellainen ja ne auttaa mielellään. Kannattaa perehtyä niillä hampaillaan tekemään vaikka keppianalyysiä, se on oikein syvällistä toimintaa, silloin kun olet pihalla, kokeilet eri paksuisia risuja ja keppejä, siinä karttuu puutietous kuule kummasti.
    Raps raps ja sili sili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morjens Tuikkis! Vähän hankalia otuksia nuo kissat, ne ei tykkää kun minä ihan pikkasen vaan innostun ja hyppelisin niiden kanssa. Mutta tänä aamuna sain Pesoselta jo tuplapuskut ja Zorrokin kävi tuttavalliseksi jo toissapäivänä. Kyllä ne vielä varmaan hyppelemäänkin innostuu? Mää en silleen tästä majasta tiiä, onhan tämä kiva, mutta tänne ei mahdu unikaveria niin mieluummin nukun jonkun kainalossa!

      Olen analysoinut jo kuule monta keppiä, ja kaivanut pari kukkaa sekä peuhannut lehtikasassa. Pääasiassa keskityn tekemään syöksähtelyharjoituksia kohti kumppareita, joihin emännän jalat on vangittu.

      Hau ja hännän heilutus!

      Poista
  7. Voi että <3 Ihana Emma <3 Kyllä sen oikean vain jotenkin tunnistaa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit