Kalkkimaalikokemus

 Kuvia keskeneräisestä makkarista :)  
Huomatkaa nätti koira ja kalkkimaalilla ehostettu ikean muovinen tähtilamppu!
Pimennysverhokin näköjään vinossa.


Minäkin kokeilin kalkkimaalia!  Odotukset oli korkealla, sen verran monta hehkuttavaa kokemusta olin googlaillut pohtiessani josko ainetta tilaisin itsekin. Joskus vuosia sitten ostin Annie Sloanin sisustuskirjan ja ihastelin kalkkimaalattuja koteja ja niiden pehmoista tunnelmaa, joten totta kai päätin hommata samoja maaleja kun niitä kerran Suomestakin saa. 

Annie Sloanin kalkkimaalien hyvistä ominaisuuksista voi lukea vaikka täältä Måla & Moren sivulta. Tilaukseni tein samaisesta putiikista. (Tähän kohtaan kehut nopeasta toimituksesta!)

Instagrammissa onkin tullut jo ilmi, että yläkerran huonejärjestys vaihtui taas. Tytöt saivat isoimman huoneen ja me isot sekä Väinö siirryttiin pienempään pinkkiin huoneeseen nukkumaan. Ajattelin, että kalkkimaali olisi paitsi kaunis, myös helppo ratkaisu myrkyttömyyden ja nopean kuivumisen ansiosta. Ja, koska kaikkialla toistui, kuinka peittävää aine on, arvelin ettei pinkkejä tapettiseiniä (kuva instassa) tarvitsisi pohjamaalata kun sävykin oli melko vaalea.

No kuinkas sitten kävikään?

Ensinnäkin, maali on ihan kamalan paksua - siis todella, kuin puuroa. Sudin sitä pitkän tovin testimielessä yhdelle seinälle, sain levitettyä maalia ehkä puolen neliön alueelle ja ranteeni todella kipeäksi.  Onneksi maalin ohentaminen on helppoa: lisätään vain vettä, ja jos huomaa ohentaneensa liikaa, jätetän kansi auki ja annetaan haihtua kunnes koostumus on soppelia. Itse lisäsin vettä reilusti: kaksi desiä litraa kohti, minkä jälkeen annoin maalin tasaantua rauhassa.

Ohentaminen kyllä helpotti levittämistä, mutta homma oli silti kovin, kovin hankalaa.  Maali on velliksi ohennettunakin, kumma kyllä, hyvin kuivan oloista ja huonosti levittyvää.  Ajattelin koko ajan maapähkinävoita ja sitä miten se takertuu kuivasti mutta päättäväisesti kitalakeen. Tai veteen liotettua hiivaa.  Vaikka hiersin ja työstin pensselillä parhaani mukaan, pinkki tapetti kuulsi sieltä täältä läpi, ja maalin kuivuttua paljastui, etten ollut sitä todellakaan saanut joka kohtaan tarttumaan.  Levitin siis vielä toisen kerroksen, ja edelleen näkyy paikattavaa, pikkuisen.

Litran maalia sanotaan riittävän noin 13 neliöön, minulla sitä kului  12 neliöön melkein kaksi litraa, eli kulutus oli tuplat siitä mitä pitäisi olla! Huoneen ainoa ehjä seinä jäi maalamatta kokonaan.

EDIT: Fiksuna hoksasin vasta jälkijunassa, että kulutus oli ihan luvatun kaltainen.  Maalipurkin kyljessähän kerrotaan maalin kulutus silloin, kun pinta maalataan kertaalleen.  Eli kaksi kertaa maalattuna kulutus luonnollisesti tuplaantuu.  Hyvä minä  :)  (Tosin oletin kuvausten perusteella, että yksi kerros riittäisi).

Ei siis ihan niin ihana kokemus kuin odotin.

Mutta, tämä kokemus saatiin aikaan maalaamalla tapetin päälle ilman pohjatöitä, ehkä jollain toisella pinnalla maali tekee kaiken minkä lupaakin.

Oman kokemukseni perusteella vinkkaan seuraavaa:
- Jos työn alla on seinäpinta ja siinä on jokin muu sävy alla kuin valkoinen, EHDOTTOMASTI POHJAMAALI.

- Jos raaskit, tilaa se Annie Sloanin oma hieno pensseli, ehkä siinä on jotain taikaa?

- Annie Sloanilta saa myös seiniin tarkoitettua Wall Paintia, sitä olisin itsekin tilannut jos ei tuo haluamani sävy olisi ollut lopussa.  Seinämaalin luulis äkkiseltään olevan seinälle ihan hyvä valinta?

Kaikesta hankaluudesta huolimatta kalkkimaalatut seinät on tosi kauniit.  Pinta on juuri niin puuterisen rauhallinen kuin ajattelin, ja maalin sävy (old white), joka aluksi näytti kamalan harmaalta ja likaiselta, onkin oikeasti ihana. Yksinkertaisesti paljon kauniimpi lopputulos kuin helpolla remonttiässällä sudittu kumipintainen seinä.

Huoneesta jäi vielä yksi seinä ilman maalia, harkitsen vähän tekisinkö täydentävän maalitilauksen (harmittaa ne isohkot toimituskulut yhtä maalipurkkia varten).  Ainakin aion ehdottomasti vetää seinään pohjamaalin jos kalkkimaalin päädyn.

Lisäksi aion maalata ainakin yhden vaatekaapin. Sittenpä selviää miten kalkkimaali tulee toimeen Ikean lastulevyisen Robinin kanssa.

Ajatuksia? Kokemuksia? Osaako joku sanoa, mitä tein väärin? (Paitsi sen, etten pohjamaalannut seinää)...

Kommentit

  1. Minä vasta haaveilen kalkkimaalin käytöstä, joten tämä oli mielenkiintoista luettavaa. Odottelenkin siis mielenkiinnolla mitä muut kommentoivat. Ystäväni oli maalannut pikkupöydän kalkkimaalilla, joten taidanpa haastatella häntä huomenna kun treffaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ainakin tämän oman kokemuksen mukaan kannattaa niitä pohjatöitä jaksaa tehdä jos vanhan pinnan päälle maalaa... Näiden Annie Sloanin maalien kohdalla kun annetaan ymmärtää, että ei tarvi tehdä mitään, sen kun vaan maalaa.

      Lastulevykaapissa on nyt pohjamaali, siihen tämä oli kiitollisempi levittää: kuiva olomuoto ja valumattomuus oli ihan jees.

      Poista
  2. Jossakin blogissa kerrottiin, että kalkkimaaliin tulee helposti jälkiä....Itse maalasin kerran yhden tuolin ja ei aikaakaan, kun selkänojasta, kohdasta josta aina tuolia nostin, lähti maali.
    Voihan niitäkin maaleja olla erilaisia...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saapa nähdä miten mun kaapin sitten käy!

      Näiden Annie Sloanin maalien kohdalla suositellaan, että esim. tuolit ja muut kulutuksen kohteena olevat kalusteet käsiteltäisiin vielä vahalla pinnan suojaamiseksi.

      Mutta ilman pohjatöitä en kyllä tuolia maalaisi, ainakaan sellaista missä on jo monta kerrosta vanhoja maaleja. Eihän sillä kalkkimaalilla ole silloin muuta mihin tarttua kuin edellinen maalikerros :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit