Unijuttuja

 Minä tässä leikin mutta sitten minua alkoi nukuttaa...

Jos Väinö osaisi puhua, sillä olisi varmasti jo kymmenen sanaa nukkumiselle, niin paljon aikaa se viettää unten mailla.  Kun mittariin tuli kaksi kuukautta täyteen se alkoi nukkua yöt läpi ilman sitä yhtä ruokataukoa joka oli siihen asti tarvittu.  Ja se, kuten kaikki pienten lasten äidit tietää, oli ihana juttu!  

Haluatte varmaan tietää miten tämä saavutettiin?  No minäpä kerron.  Otin Väinön, mentiin petiin ja nukahdettiin ja aamulla sitten noustiin ylös.  Että ei siinä sen kummempia, helpottaa varmasti kaikkien vauva-arkea nyt kun tiedätte?

Tällä tahdilla on menty siitä saakka: nukkumaan kymmenen maissa ja ylös seitsemän jälkeen.  Eikä poika edes tiedä, että ennen nukahtamista voisi kiukutella.  Toisinaan kyllä taistelee unta vastaan, mutta silloinkin vain puhisee ja huitoo nyrkkejään kunnes yhtäkkiä on unessa... Voisko enää paremmin edes mennä?  

Unenlahjat on sitä luokkaa, että edes taannoinen maanjäristys ei katkaissut tuhinaa. Itseasiassa sinä yönä ei äiti tai isäkään heränneet mihinkään, vaikka isommat sisarukset oli nousseet ihmettelemään talon tärinää...  Miettikää jos osaisin erottaa meidän geeneistä ne tekijät joilla syntyy unilla lahjottuja lapsia, tulisin niin rikkaaksi!   

Tässä kun kirjoittelen niin Väinö on missäpä muualla kuin nukkumassa.  Päivällä vedetään semmoiset viiden tunnin vaunupäikkärit.  Aamulla ja illalla lisäksi yhteensä kolmet tai neljät pikatirsat.  Melekosta.  Mutta onhan tuo kasvanutkin semmoista vauhtia että lepo on tarpeen.

Hereilläkin tietysti ollaan, ja silloin ollaan välillä pahalla tuulella, mutta koko ajan enemmän ja enemmän tietoisia kaikesta.  Tässä pääsiäisen aikaan löydettiin omat kädet ja niillä nyt muksitaan leluja ja tarraillaan kiinni ihan eri asenteella kuin ennen. 

Palatakseni unijuttuihin, bongasin iltalehden (?) sivuilla viime viikolla jutun jossa avattiin yleisimpien unien merkityksiä. Paljastan nyt kaikille, että näen kausiluonteisesti unia, joissa yritän mennä vessaan mutta se ei onnistu.  Skenaarioita on kaksi: Linnanmäki jonka vessakopeissa on tavallisia toimistotuoleja pönttöjen tilalla, ja Kulosaaren metroasema, jossa pönttö on sijoitettu radan ja itäväylän väliselle nurmikaistalle ihan reteästi ilman seiniä.  Ja tietysti niissä unissa on aivan megasuuri pissahätä.  Kauheeta, eikö?  No minusta ainakin. Ja siksi olikin ilahduttavaa että tämä uni oli lehtijutussa mukana!  En siis ole ainoa joka uneksii vessanpöntöistä tai niiden puutteesta.  Huh.

Unen selitys muuten oli, että ihminen ei osaa ilmaista omia tarpeitaan.  Aijaa, minä kun kuvittelin olevani hyvinkin taitava siinä.  Mutta pitää parantaa vissiin.  Joten:  nyt olisi tarpeen uudet värikynät, polkupyörä ja ehjät lenkkarit. 

Edit: Anteeksi nyt, mutta vielä on pakko lisätä kehuihin, että vaikka meidän kaikki lapset on olleet lahjakkaita nukkujia, niin tämä iltatähti on ensimmäinen joka omatoimisesti sääti itsensä kesäaikaan ja heräsi sunnuntaiaamunakin aikataulun mukaan kello 7.30!  Kyllä hän on niin etevä lapsi.

Kommentit

  1. Minäkin näen vessaunia säännöllisesti! Yleensä vessassa on monta ovea, joten joku jää aina lukitsematta ja sisään virtaa porukkaa. Tai ovi on niin pieni, että jostain reunasta näkyy aina. Ja sitten herää kauheassa vessahädässä. 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisköhän sille analysoijalle ilmoittaa, että unissa saattaa olla kyse ihan akuutista pissahädästä, koska mulla on herätessä sama juttu? :D

      Poista
  2. Ensin tärkeimmät:
    Nuo vessapainajaiset on ihan hirveitä! Minä näen niitä myös ja ehkä ne toimistotuolitkin kulkee geeneissä, koska usein minunkin unissa pönttöjen tilalla on toimistotuoleja!! Lisäksi vessakopeissa, vaikka niissä olisikin ehkä pönttöpönttö, on hämmentävä määrä ovia tai seiniä puuttuu, jos on koskaan ollutkaan. Pahimpia on ne unet, joissa on lopulta pakko asioida toimistotuolille ja juuri ennen heräämistä katse osuu roskikseen, joka olisi tietenkin ollut paljon loogisempi asiointipaikka. Sitten kun herää, iskee paniikki, että pissasinko oikeasti vaiko en.

    Ja sitten uniin. Kuten tiedät, meidän lapset eivät nuku. Ilmoitankin lapset jo valmiiksi testikäyttäjiksi, jos joskus saat sen unigeenin irrotettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullahan leikkaa, en minä ole koskaan niissä unissa nähnyt mitään roskiksia, ihmetellyt vaan miten muut ihmiset ei huomaa että vessat ei ole vessoja ollenkaan! :)

      Teidän pojat on ensimmäisenä testilistalla!

      Poista
  3. No voi hyvänen aika! Teidän iltatähdellänne tosiaan on mahtavat unenlahjat. Hyviä yöunia osaa arvostaa vasta, kun on kokenut monta huonosti nukuttua yötä. Meillä lapset eivät edes olleet kovin huonoja nukkujia, mutta söivät kyllä varsin tiheään. Oli aika, että kolmen tunnin univäli tuntui juhlalta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä meidän kaikki lapset on olleet hyviä nukkujia, ennätystä pitää hallussa toiseksi nuorin tytär, joka alkoi nukkua läpi yön 2 viikon ikäisenä! Hän ei sitten nukkunut päivällä juuri yhtään, ja varmaan pian alkaa Väinönkin päikkärit lyhenemään kun on selvästi enemmän jo kiinnostunut ympäristöstään ja esim. leluista...

      Vastasyntyneen esikoisen kanssa vietettiin viikko vähillä unilla sairaalassa, silloin oli todellakin kolmen tunnin unet ihan ruhtinaalliset!

      Poista
  4. Aika kadehtittavan mahtavat unenlahjat teidän Väinöllä! Meillä piti nuorimman kanssa käydä unikoulu, että opittiin nukkumaan...
    Ja mitä noihin vessauniin tulee niin mun unissa vessakäynti tapahtuu yleensä aina jollain julkisella paikalla jossa yleisöä on pilvin pimein. Tai sitten ovi puuttuu. Tunne on kumminkin varsin epämiellyttävä kummin vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, parasta on se että olen itseni laittanut unikouluun sillä tavalla että menen nukkumaan samaan aikaan Väinön kanssa enkä jää kukkumaan telkkarin ääreen :)

      Näistä vessaunistahan sais jo kirjan! :D

      Poista
  5. Tämänhän voi pilata ainoastaan vaan joku joka sanoo, että odottappa vaan kun tulee hampaita, uhmaikä, kyselyikä, teini-ikä... Mutta parastahan siinä on että voi sanoa, että aijaaa.

    Piirustukset on olleet muuten tosi hienoja. Niissä on tunnelma aistittavissa, mikä ehkä on tarkoituskin. Ne näyttää helpoilta, mutta ei se varmasti aina niin mene. Vitsi se on kyllä jännää, millaiseen ajantajuttomaan tilaan sitä menee kun piirtelee tai maalailee.

    On muuten varmasti aika hyvä, ettet pääse niihin vessoihin, ettei niitä tarpeita latele siinä unen tiimellyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, kaikenlaista hankalaa edessä :D

      Kiitos, piirtämisessä on mulla hassu juttu, että saattaa mennä pitkään etten onnistu missään ja sitten äkkiä (omalla mittakaavalla) onnistuu ihan nappiin. Esim. siinä isomman tytön kuvassa sain just sen meidän Iidan lopulta helposti näkyviin, mutta ennen sitä paperille ilmestyi liuta aivan outoja tyttöjä joilla oli kaikilla samat silmälasit mutta muuten ihan kaikki enemmän tai vähemmän väärin :)

      No sepä oliskin uni! Kuinkahan pitkä lista paljastuisi?

      Poista
  6. Muinoin n. 34 vuotta sitten eli ja oli myös poikavauva, joka ristiäisten jälkeen jätti yösyömiset sikseen. Mä olin varma, että saa jonkun aivovaurion verensokerin romahtamisesta, koska kanssasisaret sellaisella pelotteli. No taisivat vaan olla kateellisia. Neuvolantäti sitten kehotti nauttimaan harvinaisesta onnesta. Mä olin lopulta vakuuttunut omasta erinomaisuudestani lastenkasvattajana. Kunnes kolme vuotta myöhemmin syntyi pikkuveli, joka huusi kaikki yöt läpeensä 10 kuukautta. On ne vauvat omanlaisiansa. Ihanaa, että teillä uni maistuu, se helpottaa kummasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just sehän se on niin kiva kun muiden sanomiset saa epäilemään ettei huomaa oman lapsen olotilassa jotain mitä pitäisi... Jo laitoksella kävi näin, kun ennen lähtöä haluttiin vielä bilirubiiniarvot tarkastaa. Lääkärin mielestä poika oli vähän keltaiseen vivahtava ja hoitajakin sitten kyseli oliko vauva ehkä mielestäni unelias? Minusta poika oli ollut tosi rauhallinen ja tyytyväinen, mutta tietenkin aloin miettiä että jos se onkin voimaton ja huonovointinen ja minä en huomaa...

      Kaikki oli sitten kuitenkin hyvin, arvot normaalit ja vauva siis tyytyväinen.

      Mullahan paljastui tällä kertaa synnytyksessä etten ollutkaan mestari niin kuin kuvittelin. Edellinen synnytys oli superhelppo ja supernopea eikä yhtään kivulias, mutta tällä kertaa olinkin sitten ihan pihalla ja kivuissa vikisin...

      Täytyy olla tyytyväinen että osui kohdalle taas tämmöinen rauhallinen vauveli, valvominen vauvan kanssa on todella rankkaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit