äiti remppaa vessaa, tytär taloa jänikselle.
 
Taas on palloja ilmassa niin paljon etten millään kerkeä ottamaan koppeja.  Niinpä taktiikka on sama vanha: antaa niiden leijua, tipahtelevat sitten kun keksin missä järjestyksessä annan sen tapahtua.  Pienempiä pallosia on kaikenlaiset pitäis tehdä -hommat, esimerkiksi pönttöuunien uusiminen. Sininen uuni  tiputti viime hiilloksen päälle kokonaisen tiilen, ei enää selkeämmin voi ilmoittaa että mä kuulkaa luovutan, korjatkaa pliis.  Sitten mietiskelen  portaiden ja terassin tekemistä, lähinnä sitä, että kun rahaa on oikeastaan yhden toteuttamiseen, niin millä saisi ne kaikki.  Tein loton.

Mietin kesälomaa, mihin kohtaan se tulee ja onnistuuko samaan kohtaan miehen lomapätkän kanssa.  Osallistuin facebookissa kyykkyhaasteeseen.  Yhtään kyykkyä en tehnyt.   Salikortti on uusimatta, lenkkarit ja juoksutakki on päällä kauppareissuilla.  Ei se kyllä nyt just mitään, mulla on vähän muuta. 

Saispa  vakituisen työn.  Pääsispä jänis jo kesäasuntoonsa, se alkaa jo mökkihöperöitymään näin sisäkauden lopulla.  Pitäis soitella siitä puheterapiasta, ostaa pojalle takki, tuhat pientä juttua.  Niin pieniä ettei niistä normaalisti mitään kehittäisi, mutta nyt on vähän vaikea keskittyä koska

Mies sai uutisia: työpaikka pistää lapun luukulle ensi vuonna.  Tätä isointa palloa minä nyt leijutan kaikista ankarimmin. 

Niin että aloitin sen vessaremontin, opin käyttämään naulapyssyä (tai siis viimeistelynaulainta, mikä ei kuulosta yhtään niin vaikuttavalta, joten sanon että naulapyssyä), sain irrotettua lavuaarin ja laitettua sen takaisin paikoilleenkin.  Tällä hetkellä puntaroin josko ihan oikeasti alkaisin vääntämään allaskaappia vai kelpuuttaisinko siistit avohyllyt.  Erona olisi huikea säästö hermojen kulutuksessa, mikä kyllä kuulostaa järkevältä, hermoille on nyt käyttöä muuallakin. Tosta vaan päätin, etten käytäkään sitä Elloksen laattatapettia, kuvio tuntuikin pikkuvessaan liian isolta. Niin että maalasin, ja tuli oikein nätti.  Rauhallisempi ja siisti.  Pääsi spontaani siunaus maksupäätteen äärellä, kun ostin neljä puista kattolistaa: kuuskymppiä!  Kuuskymppisiä mä täällä tuhlailen vessaremppaan kun elanto on vaakalaudalla.  Gaaddämmit.

Ajoittaista ahdistumisoireilua ilmenee, mutta  tasoitan oloa parhaani mukaan.  Sirkkelöin ja paukauttelen sillä naulapyssyllä.  Suosittelen.

Kommentit

  1. Voi ruma sana noille työkuvioille! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta, mutta oikeasti ihan hirveästi ei osaa vielä ahdistua. Ja ittensä kiireisenä pitäminen on ainakin mulla toiminut aina!

      Poista
  2. Voi että, kurjia työuutisia... noita on niin paljon ystäväpiirissäkin ja mulle itselle lama iski päälle jo 1,5 vuotta sitten. Mutta kyllä kaikki aina järjestyy, jotenkin ja joskus, siihen luotan! Ja jännällä odotan vessarempan tuloksia, niin sitä pitää tarttua pyssyyn ja paukutella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näitä ihan liikaa tuntuu olevan, mutta ihan samoin uskon minäkin, että jotenkin pärjätään!

      Poista
  3. Paljon palloja :-(
    Työkuviot osaa olla joskus kinkkisiä. Meidän kompania odottaa tietoa jostain. Alkaa ottaa vähän aivoon, kun ei vaan näe niin kauas, kuin haluais ja tarvis. Ei uskalla tehdä mitään jäämiseen viittaavia ratkaisuja, kun ei tiedä, onko jäämässä. Onneksi voi haravoida, kantaa puita ja kiviä (vrt. naulapyssy ja sirkkeli, uskoisin!)

    Laitoin sulle - kaikista palloista huolimatta - "haasteen" blogiin, ja siitä on lissää juttua sähköpostissa. Ymmärrän todellakin, jos muut pallot menee edelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on rassaavaa kun ei tiedä mitä suunnitella vai sunnitellako ollenkaan. Omat työni tulevat pätkissä, joten miehen työpaikka on luonnollisesti ollut se kaiken turva.

      Sainkin sähköpostisi, ja suosituksia on toki olemassa, koitan ehättää ne kirjoittaa tänne blogiin!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit