2017


Hei 2017, on tullut aika hyvästellä.

Olit kuule aika kiva vuosi, enkä nyt yhtäkkiä muista mitään erityisen kurjia asioita, vaikka niitäkin tietysti tuli vastaan.

Tänä vuonna taaperosta kasvoi tenava. Tammikuussa se sanoi että "mau", ja nyt se sanoo esimerkiksi että "huhuu, ei oo pupu täällä...". Isommista lapsista kaksi on nyt yläasteella (siis kaksi teiniä!) ja minä olen vähän miettinyt että mitä semmoisista teineistä ja teinien asioista voisi kirjoittaa ilman että se käy heille mahdollisesti noloksi.  Sekin joka ei ole pienin eikä vielä teini, täytti jo kymmenen vuotta ja minä itsekin jollain kummallisella tavalla jo neljäkymmentäyksi.

Vuoden aikana minulle tapahtui seuraavaa: aloitin suurilla suunnitelmilla (tietenkin), palasin osa-aikaisesti töihin, toinen Rinkelialbumi ilmestyi, sain apurahan, hypin tasajalkaa, tukkani oli hetken haalean pinkki, osallistuin hienoihin juhliin, tapasin Annen kanssa Katti Matikaisen, lomailin perheen kanssa, aloitettiin remontti (kylppäri ja sauna). Ensin raivattiin ja ehostettiin pihasauna, sitten alettiin purkaa sisällä tiiliseinää, jota kannettiin ulos kolme päivää.  En halua enää ikinä kantaa tiiliseinää yhtään mihinkään, vaikka oli kyllä kiva löytää sen takaa pieni ovi. Jossain välissä kukki anopinkieli.  Yksi uusista asioista, joita opin tänä vuonna oli se, että anopinkieli osaa kukkia.

Kesäsää oli koleahko, mutta yhtenä päivänä oli tosi lämmin, ja niin me päätettiin pitää remontista taukoa ja mentiin meren rantaan kävelemään matalassa vedessä ja kaivelemaan kuoppia hiekkaan. Molempia jatkettiin siihen saakka, että nousi ukkonen.  Lähetin näytesivuja kustantajille, iltaisin kannoin pihasaunalle vettä ämpärillä ja  ajattelin lähettäneeni sivut liian aikaisin, ei ne kelpaisi kenellekään. Kävin risteilyllä, sain kustannussopparin, hypin tasajalkaa, menin kahvilaan ja hykertelin itsekseni pienessä pöydässä, palasin kotiin ja hukkasin ajan käymällä töissä ja sovittelemalla arjen palasia toisiinsa. 

Lokakuussa oltiin onnellisia kun suihkusta tuli taas vettä, ja sekin oli tosi kiva kun voitin puoli miljoonaa euroa arvasta. Paitsi siis että en voittanutkaan: kaupan kassalla kävi ilmi puolenmiljoonan euron olleen väärinkäsitys ja oikea voittosumma olikin ei yhtään euroa. No jaa. Kuljin tehotreenissä, josta tulin kotiin aina paloauton punaisena, mutta tyytyväisenä itseeni. Joulukuussa vaivuin katkeransuloiseen nostalgiahurmokseen Ultra Bran keikalla, enkä toivu siitä ehkä ikinä. Sitten upposin jouluun ja loppuvuosi onkin mennyt koko perheen kesken sairastellessa. 

Aika kiva tosiaan, tämä 2017.  Edes tämä parin viikon vatsatauti + flunssa -kombo ei tässä listassa niin pahalta tunnu.

Huomenna on sitten uuden vuoro!


Kommentit

  1. No aika tehokkaalta kuulostaa! Onnea! Nuo apuraha-julkkari-jutut kuulostaa spessulta! Ihanaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut niin tehokasta, että välillä on tuntunut ettei mitään tapahdu... Tiiätkö, vähän niinkuin myrskyn silmässä tyyntä -tilanne :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit