3.10.2016

60



Äidin kuuskymppisiä juhlittiin lauantaina. Päivä oli mukava ja rento, niinhän se oman suvun ja tuttujen kesken sopii ollakin. Ensin syötiin, sitten humpattiin,  juotiin kahvia ja oli ohjelmaa - me siskon kanssa laulettiin (isän mielestä huudettiin) uudelleen sanoitettu abbabiisi, oli Tuttujuttushow, lisää humppaa ja sitten me taas siskon kanssa päästiin lavalle ja vedettiin Suosittu synttäri special show, joka oli mahtava.  Itse sanon. Sen aikana meille selvisi, että ollaan ehkä ihan yhtä hyviä riverdancessa kuin karaokessa. (Kuvatodiste löytyy instasta). 

Paitsi että vieraat olivat mukavat ja tutut, niin oli myös paikka. Samalla lavalla esiinnyttiin siskon kanssa ala-asteikäisinä äitienpäiväjuhlissa, joulujuhlissa ja joskus oli joku kevätjuhlakin.  Kylällä oli silloin vielä kaksi koulua, ja toisinaan pidettiin oman koulun esiintymisien lisäksi yhteisjuhla Liittolassa. Aina jännitti kamalasti, mutta niin jännitti kaikkia muitakin, ja tarkoitan siis ihan kaikkia muita, sillä meidän koulu oli niin pieni, että ihan jokainen oppilas esiintyi ihan jokaisessa juhlassa monta kertaa, eikä kukaan ikinä sanonut, että sori sää et nyt voi osallistua kun et ole musiikkiluokalla tai käynyt ilmaisutaitokerhossa. Siellä me tärkeinä napotettiin lavalla äidin ompelemissa mekoissa ja uusissa juhlakengissä väärikoodatuin asuin: minä olin sinisissä, sisko punaisissa, ja lettinauhatkin oli sävy sävyyn asun kanssa.

Lavalla on kahdet vaatteet: koivumetsä ja hirsipirtti. Sisko tykkää kuulemma erityisesti pirttiin kuuluvasta leivinuunista, mutta minä tykkäsin aina enemmän siitä koivumetsästä.  Lauantai oli komea aurinkoinen syyspäivä, ja lavasteiden taakse pääsi isoista ikkunoista verhojen läpikin puuterista torkkuvaa valoa, eikä siellä ollut yhtään jännitystä.  Siellä oli uneliasta tyytyväisyyttä, sellaista jota huokuu nukkuva kissa.  Syyssää oli paikoin päässyt tihkumaan katosta läpi, eikä ihan selvinnyt mistä kytkimestä mikäkin lamppu olisi syttynyt tai se, miksi enimmäkseen ei tapahtunut yhtään mitään kun kytkimiin koski, mutta väliäkös tuolla. Mitäs fiilistä siinä sitten olisi jos pitkien johtojen päässä roikkuvat hehkulamput olisi korvattu loisteputkilla ja sähkötaulun kaikilla nupeilla olisi joku selkeä tarkoitus? 

Tai jos samettista esirippua ei saisi avata vanhaa kampea kääntämällä?

Lavan takana väsähtänyt harmoni mölisi matalasti että phöö ja phuu, kun ipanat pumppasi sen ehjää poljinta ja vetelivät nuppeja, jotka toimivat tai olivat toimimatta ihan niin kuin sähkötaulun kytkimetkin. Harmoninsoiton alkeiden lisäksi jälkikasvulle opetettiin letkajenkka. 

Ostin luukulta kaksi lippua kun eurolla sain, on vielä vähän epäselvää että mihin niillä pääsee. Lapsille tehtiin leikkipaikka pikkusalin puolelle, värikkäät viirinauhat viriteltiin sinne nuorisoseuran urheilijoiden valokuvien ja kunniakirjojen sekaan. On aina melkein pakko ottaa kuva Kyöstistä kun hän niin intensiivisesti katselee salin väkeä lavan reunalta.  Luulen, että olisi Köpillekin passannut mennä vähän poskitangoa tätien kanssa.  Samanlainen Kyöstin kuva roikkui kotonakin vanhan puolen tuvassa, tosin minä luulin että siinä oli vaari, jolla myös oli muhkeat viikset. Jossain vaiheessa sitten paljastui, että taulussa olikin joku presidentti.

Teinit ja taapero lähtivät iltasella aiemmin kotiin, mutta minä ja Vilja jatkettiin juhlimista. Vilja pisti valosarjan päähänsä, lauloi karaokessa sata salamaa ja tanssi hämärässä salissa niin että valoviiru vain pyöri pään ympärillä.  Illan lopuksi kerättiin onnenpyörät ja muut kamppeet autoon ja sammutettiin valot.  Suuri pimeä sali oli kuulemma vähän pelottava.  Ei minusta, siellä asuu monen ihmisen hauskat muistot ja pala omaa lapsuutta.

Autossa kävi tasainen papatus kun ajelin pimeitä teitä kotiin. Vilja kertasi päivän mukavia juttuja herkkupussi sylissä ja kotisohvalla kun katseltiin kameraan tarttuneita kuvia tuntui kuulemma siltä, että haluaisi elää päivän uudestaan.

Kutsussa luki, että tervetuloa tekemään mukavia muistoja ja niinhän me sitten tehtiin!

5 kommenttia:

  1. Oli kyllä hyvät juhlat!
    Ja vähän rankat: mulla on käsivarressa hieno, alkava mustelma ja hiusrajassa kipeä kohta, kun löin pään äitin peräkontin luukkuun. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin ensin että löit pään auton peräkoukkuun, mutta se olikin luukku. Kuulostaa todennäköisemmältä :D

      Mukavat juhlat kyllä, ja erityisesti ohjelma oli hienoa ;)

      Poista
  2. Oi, tuollaisiin kemuihin olisi kiva päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä kavereiden ja sukulaisten kokoontumisia ihan noin muutenkin!

      Poista
    2. Äitini täyttää ensi kesänä 70. Pitääkin alkaa suunnittelemaan. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...