11.10.2016

40


Minäkin täytin pyöreitä viikonloppuna.  Meillä on äidin kanssa tasan kaksikymmentä vuotta ja yksi viikko ikäeroa, tänä vuonna ollaan yhteensä sata vuotta.  Juhlavuosi!  En järjestänyt ihan yhtä isoja kekkereitä kuin äiti, mutta hauskaa porukkaa oli silti tupa täynnä ja tunnelma korkealla. Siskolta sain lahjaksi yhden kaikkien aikojen lempikirjoistani, Malcolm Birdin vuonna 1984 julkaistun klassikkoteoksen Suuri noitatieto.  Ei ollut kirjan hehku kadonnut mihinkään näinä vuosikymmeninä!  Mieheltä sain lahjaksi viisi tupakkaa, hänen viimeisensä.  Hyvä lahja, joka olisi toki ollut vielä parempi jos ei ne tupakat olisi salaperäisesti hävinneet askista... hmm...

Työkavereilta sain pupun (!), joka onneksi osoittautui varovaisen laatikon avaamisen jälkeen vesimeloniksi. Huh! Ehdin jo päässäni hieman kirota, että kuka tuo naiselle jäniksen kysymättä ensin - olkoonkin, että jänikset on kivoja, ja naisella ollut taipumusta ottaa vastaan jäniksiä vastaan melko spontaanisti. Mut siis vesimeloni oli.  Hyvä näin!

Sisko esitti yllätysnumerona uudelleensanoittamansa biisin "ilman isoo siskoo", jonka alkuperäinen versio on sekin yhdenlainen klassikko, Toisen maanantain vuoden 1994 superhitti "Mikset tahdo olla mun kaa?"  Esitys oli huikea, sisko oli jopa hankkinut sitä varten taustanauhan itse biisinikkareilta! 

Siivoilin juhlien jäljet heti yöllä, sillä aamulla oli tiedossa jotain ihan kutkuttavan ihanaa: tyhjä talo!  Lapset mummulassa, mies töissä, sohvalla vain minä ja kuppi kuumaa teetä - siis toistan: kuumaa teetä.  Katsoin Netflixistä Sixteen Candlesin, joka oli ehkä paras leffa jonka ikinä olen yksin sunnuntaiaamuna kaikessa rauhassa katsonut.  Ihana. I H A N A !!  Lämmitin talon, lähdin hakemaan lapset kotiin ja lauloin koko matkan autossa.

Eilen maalasin oman tähtikartaston, koska näin sellaisen maalaamisesta videon instassa ja halusin kokeilla.  Yhdistelin siihen muutaman tavallaan oikean tähdistön, ja sitten muodostin ihan muina muinaisinakreikkalaisina omia kuvioitani.  Tuli aika hienoja.  Ajattelin nyt ennustaa näistä tulevaisuuteni, koska miksipä ei?

Aloitetaan tuolta oikeasta yläreunasta, siellä näkyy hahmo, joka näyttää riekkuvalta kanalta.  Se laulaa pää takakenossa nokka apposen auki, ja sen toinen koipi osoittaa riehakkaasti kohti länttä.  Se tahtoo kertoa, että jos laulattaa, pitää laulaa, ja sama koskee tanssia.  Elämässä on kovin tylsää jos ei vähän irrottele välillä, ja on suorastaan suositeltavaa olla välillä vähän nolo.

Onnellisen kanan edessä on hahmo, joka on selvästi just liukastunut johonkin ja on parhaillaan yhden jalan varassa mätkähtämässä peffalleen maahan. Tai siis universumin päälle.  Minulle huomautettiin, että hahmolta puuttuu pää.  No aivan.  Katsokaas, jos lähtee ihan päättömänä tekemään mitä tahansa, niin kyllä aika helposti käy siinä hommassa köpelösti ja peffaan tulee mustelma - peffan ollessa metafora siitä osasta ihmisolemusta, joka ottaa kolhun vastaan kun elämä vähän antaa palautetta liiasta koheltamisesta. Mikä ei tarkoita, etteikö välillä olisi ihan kohdallaan koheltaa.  Kyllä ne mustelmat aina siitä sitten  paranee!

Kartaston vasemmassa ylälaidassa on sylitähdistö, joka ojentaa käsivarsiaan kohti pientä äksän muotoista tähdistöä.  Äksä suorastaan syöksyy kohti avonaista syliä. Voisko enää selvempää viestiä olla. Että ota syliin ja mene syliin.  Läheisyys on tärkeää.

Muutama pieni tähtimuodostelma vasemmassa reunassa tahtoo sanoa, että kaikista tähdistä ei muodostu suuria ja näyttäviä hahmoja tai kertomuksia, mutta ne ovat silti nättejä ja tuikkivat kivasti.

Keskellä karttaa nähdäänkin tietysti horoskooppimerkkini vaaka, joka kertoo että olen syntynyt lokakuussa, vähän typistynyt otava,  ja suden tähtikuvio, joka ei edes näy suomessa. Mutta että semmoinenkin on. Vaikkei näy. Asioita on, vaikkei niitä itse näe. (Diippiä!)

Viimeiset kolme kuviota ennustavat, että voitan ihan pian lotossa!  Ihanaa!  Lottorivissä on nelonen peilikuvana, kuutonen tai ysi (tai ehkä lippalakki?) ja pieni tee ylösalaisin.  Kerron teille sitten kun lähden Aruballe viettämään lottovoittolomaa.

Voi kyllä olla, että lähetän muun perheen edeltä ja jään itse kotiin juomaan rauhassa kuumaa teetä ja pitämään John Hughes -leffamaratonia.

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...