7.8.2016

Kehittyvä lapsi ja miten pysyä sen perässä

Jee! Kauhian pahaa tämä lihasoosi, syöminen on kivaa!

Otsikko on kysymys.  Kertokaa mulle miten pysyä lapsen perässä, kun sillä on ihan järjetön kiire kehittyä?

Pari viikkoa on koitettu pysyä Väinön perässä.  Oli aikomus raportoida suuria vauva-asioita: Väinö nimittäin sai syöttötuolin.  Arki muuttui oitis kun pikkuäijä saattoi hieman tuettuna istua muiden seurana pöydän ääressä. Miten hienoa! Piti kertoa, miten ensimmäisen syöntikerran jälkeen viisastuttiin ja alettiin syödä ilman paitaa ettei tulisi niin paljon pyykkiä.  Oli nopsempaa suihkuttaa koko poika ruuan päälle kuin etsiä taas puhdasta päällepantavaa.

Päivä, pari myöhemmin Väinön suuhun ilmestyi eka hammas. En ole varmaan ikinä ollut niin innostunut kun minua purraan polveen.  Mahtavaa!  Sekin jäi raportoimatta, koska heti perään tuli toinen hammas.  Sitten Väinö nousi konttausasentoon, mutta ei keksinyt miten siitä päästään liikkeelle, joten alkoi kokeilla miten pääsee istumaan ja oppi ylittämään kynnykset... Tässä vaiheessa alkoi se kiire vähän tuntua.

Viime viikonloppuna anoppilassa menin olohuoneeseen ja löysin pojan istumassa itsekseen lelujen keskellä - yllätys! 

Nyt, viikkoa myöhemmin meillä noustaan tukea vasten seisomaan.

Väinön motto tuntuu olevan, että jos ei jokin heti onnistu niin kokeillaan jotain muuta. Niinpä hän nyt sitten opettelee ilmeisesti kaikkea yhtäaikaa. Kun pidellään käsistä niin poika kävelee, varmaan jos laittaisi pyörän selkään se yrittäisi polkea. 

Intoa on loputtomasti, mutta tasapaino on vielä hukassa. Pikkumies heilahtaa vähän väliä huolettomasti nurin, joten meidän muiden täytyy olla tarkkana ottamassa koppia, eikä kaveria voi jättää juurikaan itsekseen puuhastelemaan. Jos niin tekee, voi olla että tyyppi löytyy kuistilta järsimässä kumpparia tai työhuoneesta kuolaamassa johtokasaan. Saattaa se joskus harvoin ihan tyytyväisenä köllötellä omalla peitollansakin, mutta jossain kohtaa DNA:ta taitaa olla koodi, joka lähettää yliaktiivisiin aivoihin signaalin aina kun isot ihmiset eivät keskity: Nyt, Väinö, kiidä kuin tuuli!

Ja kaveriksi joka ei vielä osaa kiitää, Väinö vaihtaa maisemaa melko liukkaasti.

Meillä ei ole enää vauvaa, meillä on taapero.

Se virnistää onnellisena, maiskuttaa suuta ja kokeilee kielellä uusia hampaita niin että näyttää jatkuvasti illistelevän meille. Hekottaa, pärisee, kuolaa, kiljuu, tarttuu, maistaa, järsii, tukistaa, kerjää koiralta pusuja, tekee oikeastaan ihan mitä mieleen juolahtaa.

Eilen aamulla Väinö köllötti isin kainalossa, isi otti kirjan ja alkoi lukemaan -  ja Väinö kuunteli hiljaa koko jutun!  En kestä.

Tunnen itsessänikin muutoksen.  Isojen lasten äitinä olin unohtanut tyystin miten suuria ja tärkeitä ihan kaikki nämä pienet jutut on, mutta nyt ne saa kokea vielä kerran - enkä edes tajunnut, että se olisi taas näin mahtavaa! On erityisen mukava katsella, kunka isommat lapsetkin innostuu kaikesta mitä Väinö oppii ♥

PS: Nyt se syökin jo paita päällä, eikä tarvi ruokailun jälkeen suihkua.

4 kommenttia:

  1. Voi että! Me päästään vielä helpolla täällä, on kyllä jännää odottaa noita kaikkia juttuja! Ihana Väinö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä jänniä vaiheita on vielä niin paljon edessäkin! Meillä jo helpotti sen verran, että Väinö istuu nyt ihan tukevasti. Tosin viihtyy aika lyhyitä aikoja paikallaan, koko ajan kiipeilee ja kapuaa kaikkialle!

      Poista
  2. Voi Väinö! Hän on jo niin iso, pieni poika! Voi hyvänen aika, niin ne kasvavat nopsaan! Sama kulunut fraasi, jota itsekin mietin lähes joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, ihan hirveä kiire eteenpäin ja seuraavaan vaiheeseen tuntuu olevan :) Tilasin sellaisen kävelytuolin, ja nyt mietin ehtiikö tuo oppia kävelemään ennen kuin se saapuu :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...