We are the world?

Tieteellinen havainnollistava graafinen esitys tukemaan lauantaiaamuista avautumista.

Kaikki on varmaan katsoneet ainakin pariin kertaan Paluu tulevaisuuteen -leffan, eikö niin?  Jos ei ole, niin kyllä kannattaisi, se on mahtava.  Sen leffan katsottuaan tietää, että jos ajassa hyppii liian innokkaasti edes takaisin, saattaa asiat mennä lähtöpisteessä ihan vinoon ja syöksyä kaaokseen: äitisi on naimisissa väärän miehen kanssa, joka on rikastunut ja kahminut itselleen kaiken vallan huijaamalla vedonlyönneissä ja tuntemasi todellisuus on kuorrutettu dystooppisella rappiolla.

Ei oo kiva.

Jotakin tämän tyyppistä on nyt tekeillä, luulen.  Eilinen uutispäivä oli taas kerran järkyttävä, eikä tämän aamun otsikot kevennä oloa yhtään.  

Mitä helvettiä nyt taas?

En ole tähän pian neljänkymmenen vuoden ikään päästyänikään vielä onnistunut kyynistymään niin paljon, että väkivaltaiset tapahtumat ei koskettaisi. Me ollan niitä, jotka lapsina lauloi että we are the world ja maksamme velkaa ja kasvettiin siihen ajatukseen, että maailmasta tulee parempi paikka. Enkä minä ainakaan halua luopua siitä.

Homma on nyt niin, että me, ihmiskunta, asutamme yhtä pientä palloa, joka kiitää huimaa vauhtia suuren suuressa tilassa, jota universumiksi kutsutaan -eikä tämä ole mitään scifiä, vaan ihan yksinkertainen totuus.  Tällä pikku maapläntillä pitäisi osata olla nätisti, mutta se ei vaan tunnu onnistuvan.

Vieläkin ajatellaan, että on me ja sitten on ne muut. Ne muut sitten kylläkin ajattelee olevansa me ja me ollaan niille niitä muita.  Ja sitten, ja tämä on ihan parasta, aina kun tulee ongelma, tällä kaavalla löytyy syyllinen, ja se on ihan joka kerta ne muut!  Ha! Niin yksinkertaista. Paitsi tietenkin silloin, kun ongelma on jollain tavalla yhteinen, ja syntyy ristiriita siitä kenen vuoro on olla ne muut.

Ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin ongelmista suurin osa on yhteisiä. Joten tässä sitä taas ollaan. Ongelmat ei oikene sillä, että poistetaan ne muut näköpiiristä siirtämällä ne vaikkapa maantieteellisesti pois meidän alueelta. Seis, tästä saa tuoda vaan kaljaa ja lonkeroa, ei teitä muita. Ei ole olemassa semmoista paikkaa kuin pois, koska meillä on tämä sama osoite. 

Maailma on niin pieni, että ei yksinkertaisesti voi sanoa, että me halutaan täällä nyt keskustella vaan pakkoruotsista ja lamasta, teidän ongelmat on liian hankalia ja monimutkaisia ja te olette väärän näköisiä ja kokoisia.  Monimutkaiset, hankalat ja väärän näköiset ongelmat on juuri niitä, joita ei valtioiden rajat pitele. Mitä kauemmin niille kääntää selkää, sitä rajummin ne räjähtää silmille. 

Tässä kohtaa pitäisi muistaa olla äänessä muidenkin kuin ääriajattelijoiden (jotka siis minulle on niitä muita. huokaus). Pitäisi jaksaa sanoa ääneen, että nyt riittää, ja olla välittämättä siitä, että saa jonkun vihat ja turhautumisen niskaansa. Pitäisi ottaa ja hoitaa ne ongelmat, koska tästä leikistä ei ole mahdollista lähteä pois, vaikka niin joku vielä tuntuu kuvittelevan.  Kriisi (eikä pitäisi edes puhua yksikössä) on jo olemassa, ja se vain jatkaa paisumistaan, tulee rajojen yli ja käy sitä epätoivoisemmaksi mitä enemmän sitä koitetaan olla huomaamatta. 

Että perkele. 


Anteeksi idealistisuuteni, mutta tämä tilanne korjataan vain yhdessä. Jos nyt ei  kaikki me:t päästä samalle viivalle, niin jos nyt edes osat me:istä. 

Se saattaisi jopa riittää.

Minä lähen nyt markkinoille.

PS: Dear time-traveller, please stop fucking this planet up. Don't know what you were trying to achieve, but I think your mission has failed, kindly put everything back where you found it. 

Also, did you see any dinosaurs? 

Kommentit

Suositut tekstit