Seikkailupuisto Pakka


Viime kesänä Kalajoella avattu Seikkailupuisto Pakka jäin meiltä testaamatta kurjien sääolojen ja meikäläisen raskauspahoinvoinnin takia, mutta epäkohta korjattiin eilen.  Väinö kuskattiin mummun ja papan sekä apukäsien hoiviin ja me isommat ajettiin vähän kiipeilemään. 

Oli ihan ylikivvaa!

Tämä oli meidän perheen ensimmäinen kiipeilyreissu, ja oltiin aika malttamattomia. Kun odoteltiin vuoroa turvavarusteiden käytön ja puiston sääntöjen opastukseen, meinasi ihan turhautua. Harjoitusradalta ravattiin etsimään seikkailurataa, jossa olisi lyhin jono ja kavuttiin suorittamaan kolmosta.  Homma alkoi hiukkasen epäilyttää siinä vaiheessa, kun yksi palasi melkein saman tien maan kamaralle, pienimmäinen - sama tyyppi, joka kuvissa liukuu menemään ihan tyytyväisenä -  nyyhkytti lohduttomana vaijerilla tutisten ja omatkin jalat oli vähän velliä (minulla on aika paha korkean paikan kammo), mutta niin vaan saatiin kerättyä itsemme ja suoritettiin rata loppuun.   

Kotiin ei haluttu sentään lähteä (koska viideltä kiipeilijältä maksoi aika paljon rahhaa), joten päätettiin aloittaa uudestaan kaikkein helpoimmasta, ihan maan rajassa kulkevasta reitistä. Siitä homma lähtikin sitten sujumaan. Lopulta mentiin ihan muina apinoina näitä helpoimman pään sinisiä reittejä - oransseille ei pienimmän pituus olisi riittänyt, ja sitä mustaa ninjarataa tajuttiin olla edes harkitsematta. Siihen olikin pituusrajoitus jo 150cm, ja kuulemma käsivoimiakin pitäisi olla...

Muutaman tunnin kiipeilyn jälkeen kyllä nauratti miten jalat aina vaan meinasi samoissa kohdissa tehdä stopin.  Vaikka oli miten innoissaan lähtemässä liukuun (liu'ut oli ihan parasta!), jalat töksähti pari kertaa reunalle ennen kuin antoivat periksi.  Että ehkä pitäisi vielä harjoitella ennen kuin kehtaa liikaa leuhkia kiipeilykyvyillään. Tai sitten toisaalta ihan kiva, että itsesuojelurefleksit varoittaa että elä nyt tipu, tollo! 

Itseäni jäi vähän kaivelemaan ne oranssien ratojen pidemmät liu'ut ja korkeammat reitit - niin ja se megazipline, suomen pisin vaijeriliuku (korkeutta 32 metriä ja pituutta 330 metriä!) -  mutta ehkä sitten ensi kesänä. Siinä oli kyllä semmoinen pelottavuuskerroin, että sinne torniin pitää kiivetä portaita. Eikä mitä tahansa portaita, vaan avoportaita, eli toisin sanoen maailman pelottavimpia portaita, joissa jokaisen askelman välistä kurkistaa t y h j y y s.  Hrrr....

Aika kului ihan siivillä, pidempäänkin tuolla olisi viihtynyt!  Henkilökunta oli reippaan oloista väkeä ja kiipeilijöitä riitti. Meidän porukalta isot suosittelut!

Pari vinkkiä:  valkkaa jalkaan pitäväpohjaiset kengät, ja jos menet kiipeilemään eka kertaa, niin malta ihmeessa aloittaa siitä ykkösreitistä.

Niin, ja varoitus, ne puut tosiaan huojuu.  Koska puilla on tapana huojua, kuten mies minulle ystävällisesti huomautti. Että ei kannata ehkä hirveästi huolestua siitä että nyt tämä koko mehtä kaatuu justiinsa ko täällä perheet hyppii puissa ihan valtoimenaan! Ei se kaadu. Ne on vaan ne vellijalkojen itsesuojelurefleksit, jotka siellä ylireagoi.

Ja hei, otetaan vinkkejä vastaan muista kivoista koko perheen loma-aktiviteeteista!

Kommentit

  1. Kivalta kuulostaa! Mä kävin pari viikkoa sitten pojan kanssa kokeilemassa kiipeilyä Seikkailu Sveitsissä Hyvinkäällä. Oli kyllä ihan superhauskaa ja sinne mennään varmasti toistekin :) Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisia paikkoja ei kyllä ole liikaa, kiva että niitä löytyy jo aika monelta paikkakunnalta!

      Poista
  2. Hämeenlinnan Aulangollekin oli näköjään tehty tuollainen. Kovin tuntuvat olevan suosittuja nyt! Vaikuttaa kyllö hauskalta. Erään ystäväni polttareissa pääsin muinoin laskeutumaan kallionjyrkännettä selkä edellä alas. Sekin oli aika hurjaa, kun piti astua siitä reunalta siihen tyhjyyteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me vähän jo suunniteltiin, että mennään kavereiden kanssa synttäreilläni sitten kiipeilemään!

      Tuota kalliolaskeutumista en ehkä uskaltais, tai ainakin pitäisi ensin jalkoja totutella ajatukseen todella kauan!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit