Miltä loma tuntuu

 Loman tunnistaa siitä, ettei ole pakko ruveta millekään.  Että herää aamulla ja on aikaa mietiskellä yhtä sun toista, mutta ei sitä pitäiskö leikata nurmikko tai laittaa pyykkiä pyörimään.  Semmoisten sijaan lomalla pitäisi voida mietiskellä sitä, että meniskö rantaan heti vai myöhemmin vai sekä että. (Paras valinta on aina sekä että).  Käviskö kävelyllä vai söisikö jotain vai istuisiko vaan rappusella tuijottelemassa ei mitään kummempaa. 

Lomalla kuuluu kahlailla, kastua, makoilla hiekalla ja antaa tuulen silitellä poskia. Jos alkaa hiekka narskua hampaiden välissä tai silmiä ei voi pitää auki, saattaa tuulla liikaa, ja silloin kannattaa siirtyä jonnekin odottelemaan että virtaukset vähän rauhoittuu. 

Jätskiä, kuivumaan leviteltyjä pyyhkeitä ja shortseja, eväitä.

Aikaa.

Aika monta kohtaa näistä saatiin parin päivän rantalomalla ruksattua, vaikka puolivuotias Väinö piti toki huolen siitä että aivan ei saatu maksimoitua ei minkään tekemistä.   Kirjaa luin ehkä neljä riviä ja makoilin täysin rentoutuneena ehkä yhteenlasketusti vajaan tunnin,  mutta silti.  Kaikki oli vähän rennompaa ja lomaisampaa kun siirryttiin kotoa pois pieneen mökkiin, jossa oli kerrossängyt ja minikeittiö. (Mikropopkornit on aina hyviä, mutta pikku mökkeröisen minikeittiön mikrossa tehtynä ne on vielä parempia).

Yhtä mieltä ollaan siitä, että toistekin mennään, ja ensi kerralla viivytään pidempään jos se on mahdollista!  

Tämä aamu kotona tuntuu vähän takkuiselta, olen pessyt jo pari koneellista pyykkiä ja miettinyt monta kertaa, että pitäisi lähteä ostamaan bensaa ruohonleikkuriin. Halkomakone pitäisi käynnistää, pihassa kuukauden odotelleen laatat latoa paikoilleen, tilata soraa, alkaa totuttaa Väinöä muullekin kuin hedelmäsoseille ja tuhat muuta ärsyttävän arkista juttua. 

Vaan ei ole hassumpi kesäpaikka tämä oma kotikaan, täytynee vaan lykätä noita epälomaisia ajatuksia ja hommia jonnekin tulevaisuuteen.

Ehtiihän sitä.

Nyt tekee mieli vielä vähän lommailla.