1.7.2016

Hei, me koodataan!



En ole mikään tietokonevelho. Kun piti valita aineita kahdeksatta luokkaa varten, otin atk:n sijasta konekirjoituksen, koska päättelin, että kellään mitään tietokoneita ole. Koulu oli tässä asiassa jollain lailla samoilla linjoilla, koska siinä kun kymmensormijärjestelmää opettelin, investoi Nivalan yläaste tulevaisuuteen ja hommasi luokkaan uusia uljaita sähkökirjoituskoneita!  Miten siistiä! Niillä kelpasi naputella että as as as as ja niin eespäin.  Windows mullisti aateekoohommat vasta viis vuotta myöhemmin, ja sen kanssa onkin pärjännyt ihan niiden konekirjoitustaitojen avulla.  Onneksi tuo mies on aina ollut laatua nörtti, joten sitä kautta on tullut omaksuttua perusjutut ja atk -tuki on aina lähellä.

Toista se on tänä päivänä, syksyllä alkavat alakoululaisetkin koodaamaan, mikä on minusta mahtava asia! Lapset viettää aikaa ruutujen ääressä, no, paljon, joten koodikielen omaksuminen on enemmän kuin arvokas taito. Minä hommasin Koululaisen ohjelmointikirjan lapsille viime jouluna olettaen että meillä olisi sitten intoa puhkuvia juniorikoodareita talo täynnä, mutta toisin kävi.  Kirja on saanut olla aika lailla rauhassa, mutta eilen  iski Väinön kuvaa photoshopatessa halu tehdä oma peli, semmoinen yksinkertainen, missä väinöä voisi lennättää hiirellä pitkin taustakuvaa.  Ja kuulkaa,  minähän onnistuin!  Tein kirjan ohjeilla pelin, jossa Väinö liitelee hiiren mukana pitkin ilmakehää, eikä siinä vielä kaikki: supervauvaa jahtaa avaruusdonitsi jota pitää väistellä!  Jos siihen osuu, kuuluu bojoing.  BO-JOING! Ja se kloona itsestään estedonitseja! Ja siinä on ajastin!
 
Oi onnistumisen huuma, kuinka susta tykkään!

Innostuin niin, että se tarttui Viljaankin, ja tyttö pisti omat pelit pystyyn. Tuli ihan eri juttuja kuin minulta, mutta helposti jaksoi 8 -vuotias keskittyä pari tuntia, ja tänä aamuna homma jatkui. Meillä on täällä ihka oma koodarileiri menossa ja hauskaa on. Neuvotaan toisiamme, ja tuolla kahdeksanvuotiaalla on ollut jo aika monta hyvää vinkkiä äidille.

Sateen sattuessa suosittelen kyllä kovasti innolla tutustumaan vaikkapa tähän yksinkertaiseen Scratch -ohjelmistoon, jolla "pelini" rakensin.  Homma on vähän kuin rakentaisi legoilla: valmiita koodipalikoita yhdistelemällä saa aikaan tapahtumia omien käskyketjujen mukaan. Helposti hahmotettavien palikoiden ja selkeiden valikoiden kanssa on mukava kokeilla omiakin yhdistelmiä, jutun jujun hoksaa melko helposti tämmöinen kypsempikin yrittäjä. (Englannin kielen taitoa jonkun verran tarvitaan). Scratchin visuaalisuus auttaa hahmottamaan koodirimpsujen rakentumista ja sitä mitä kaikkea niiden täytyy pitää sisällään, että jotain tapahtuu. Jännää!

Scratchailemaan pääsee netissä rekisteröitymällä sivustolle, tai  vaihtoehtoisesti ohjelman voi ladata omalle koneelle. Ohjeita löytyy suoraan sivustolta, mutta koin kyllä helpottavaksi tämmöisen ould skuul paperisen oppaan, joka näytää askel askeleeltä mitä laitetaan ja mihin kohtaan. Kirjassa esitellään Scratchin lisäksi myös toinen ohjelmointikieli, Python.  Siitäpä en ossaa vielä sanoa mitään, muuta kuin että se näyttää siltä miltä koodit näyttää: pitkiä rimpsuja tekstiä ja merkkejä, joiden pitäisi sitten jollain lailla avautua lukijalle...
Mies linkkasi minulle jo ohjevideon siitä, miten scratchilla rakennetun pelin saa muunnettua .exe -muotoon tai appsiksi puhelimeen!  OO ÄM GEE.  Kuulostaa minusta ihan hirveän monimutkaiselta, mutta videon tekijä kuulostaa about 11 vuotiaalta. Että kuinka vaikeeta se voi olla? Hmmm...
Se selviää ehkä joskus. 
Siihen saakka pääsette testailemaan Väinön lentosimulaattoria *tästä*

2 kommenttia:

  1. salakkaa saa laajasta alaskasta ja saksasta saakka!

    Mullahan oli valinnaisena aineena sekä konekirjoitus että atk. Enemmän olen hyötynyt niistä konekirjoituksen tunneista :D
    Me tehtiin atk-tunneilla tekstinkäsittelyä, paitsi että koneet oli niin tehottomia, ettei voinut siirtää vaikka viittä riviä tekstiä leikkaa-liimaa -tekniikalla, kun muisti (tai joku vastaava) ei riittänyt :D

    Joskus saatiin pelata tunnin lopuksi Wolfensteinia tai treenata sitä kymmensormijärjestelmää. Noin ysiluokan viimeisellä tunnilla saatiin piirtää paintilla ja _tulostaa_! Käytössä oli mustavalkoinen matriisikirjoitin, suih suih. :)

    Nyt testaan, toimisiko Väinö-peli tällä koneella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huu, minä en muistanut tuommoista, mutta sen sijaan on jäänyt muistiin aika hyvin teksti, joka käsitteli jäätelön historiaa. (Kun oli nuo kaikki rimpsut harjoitellu, niin sai sitten naputtaa kaikenlaisia kivoja tekstejä, myös se Skiftesvikin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja oli joukossa. Joutui vähän liikuttumaan kesken konekirjoitustunnin!)

      Oli ne kyllä niin järisyttäviä ne tietsikat silloin... Vois laittaa nämä nykykoululaiset päiväksi jumittamaan semmoisen vanhan koneen kanssa, ja kattoa mitä ne sanois :D
      Nimimerkillä Ai mikä internet?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...