Farkkusääntö


On ollut sellainen ongelma tässä sattumoisin, että housut kovasti ahistaa.  Puristavat tuosta vyötärön paikkeilta, eikä kaapissa olevista farkuista mahdu jalkaan kuin kahdet joiden matskussa on hyvin reilusti joustoa.  Nekään ei nyt ihan mukavimmat ole jalassa. Kaipasin jotain vähän laajempaa.

Nuo jalassa olevat farkut on niin suuret, että jos kalsarini olisivat jotain muuta kuin puuvillaa, ne liukuisivat alas.  (Onneksi suosin sitä puuvillaa). Lisäksi ne on niin lököt ihan joka suunnassa, ettei ne purista edes risti-istunnassa, kyykistyessä tai silloin kun etsii sohvan alle hukkunutta pikku sukkaa. Taskuihin mahtuu laittamaan kädet ja vaikka keräämään kaikki hienot kivet mitä tielle osuu, ja matsku on parasta maailmassa: sata prosenttista pehmeäksi pestyä puuvillaa.

Siis niin ihanaa!

Ootte varmaan kuulleet pukeutumissäännöistä? Siis niistä jotka opastavat esimerkiksi että

lyhyen naisen ei sovi ensinnäkään katkaista säärilinjaa rullaamalla lahkeita miten sattuu, koska silloin näyttää lyhyeltä.  Lyhyen naisen on tärkeää ennen kaikkea olla näyttämättä lyhyeltä. Se on vähän hankalaa, kun ympärillä yleensä on aina joku pidempi, jonka vieressä ei näytä pitkältä vaikka lahje päättyisi taitavimmin laskelmoituun kohtaan. Mutta yrittää pitää.

Ei sovi käyttää kovin leveitä alaosia, koska sitten voi näyttää leveältä (siunatkoon! Lyhyt ja leveä!). Housun takamus ei saa roikkua, koska takamus voi näyttää roikkuvalta tai leveältä tai suorastaan epämääräiseltä.  Mitä jos housut on niin rennot, ettei kukaan kykene määrittelemään takamuksen mallia tai kokoa?  Eihän semmoinen käy!

Vaatteen tehtävä on pienentää, kaventaa, pidentää  ja piilottaa.

Ei sovi käyttää nuorisovaatteita, eikä saa ali- tai ylipukeutua (eikä tämä liity mitenkään siihen, että olisi esimerkiksi villapaita uimarannalla tai uikkarit hiihtolenkillä). Ei saa laittaa sukkaa sandaaleihin, paitsi jos se on muotia tai jos on muotivaikuttaja.  Joo, mikähän siinäkin on, että jos on trendsetteri niin saa pukea päällensä ihan mitä vaan ja se on hienoa.  Todellakaan ei tarvi mistään säännöistä välittää jos on vieraana muotiviikolla, vaikkapa. Silloin voi vetää niskaan vaikka vessan maton, ja tulee taatusti kuvatuksi monta kertaa.  Ja sitten se vessanmattolook onkin muotia.  Kyllä mun mielestä pitäis kaikilla olla tasavertaiset mahdollisuudet pukea mitä tahtoo ilman että tarvii miettiä mitään.

Otetaan nyt vaikkapa farkkuhaalarit. Jollain oliviapalermolla ne on viehättävät (tai siis viime kesänä oli), mutta jos tavisnainen pukee sellaiset, niin tekee helposti jotain väärin.

Onneksi ei ole pakko totella sääntöjä, jotka on ihan turhia. Ei kai niitä kukaan oikeasti noudatakkaan, luulen. Tiiättekö, arvoisat pukeutumissäännöt, mitä mieltä minun takamukseni on näistä housuista? Se huusi, että eläköön vapaus ja minä olen vähän samaa mieltä. Mahakaan ei puristunut vyötärölle makkaraksi, vaan röllöttää nyt ihan rennosti siinä mihin maan vetovoima sen asettaa, mistä se on aika kiitollinen.

Sitäpaitsi näisson mukana hyppynaru.

Farkkusääntö, joka kumoaa kaikki aiemmat pukeutumissäännöt:  osta perstuntumalla. Jos joskus sovituskopissa tulee peilikuvasta vähän huono fiilis, niin pistäppä silmät kiinni ja vie kassalle semmoinen vaate, joka tuntuu mukavalta päällä.

Ei voi mennä pieleen!

PS: vuosi sitten keväällä innostuin ostamaan liehuvat hippifarkut.  Niidenhän kerrottiin muun muassa saavan käyttäjänsä näyttämään pidemmältä, koska korkea vyörärö ja valuvat linjat.  No, käytännössähän se meni näin:


Kommentit

  1. Halleluja! Kuten Otto sanois :)
    Vaikka nyt keskityitkin housuihin, niin tuon esille vielä yhden lyhyen ja leveän henkilön vaatekaappiin pukeutumissääntöjen mukaan kuulumattoman jutun: vaakaraidat! Mutta. Mää kyllä tykkään vaakaraidoista, enkä nyt äkkiseltään edes muista millon viimes olisin nähnyt mitään pystyraitaista perusvaatetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijoo, pystyraidat! Obelixhan on hyvä esimerkki siitä miten ne hoikentaa kivasti :D Myös vaikkapa urheilutuomarit on vissiin kaikki pulskia, kun niillä on sitä pystyraitaa...

      Mun paidoista 2/3 on vaakaraitaa, koska se on hienoin kuosi.

      Poista
  2. Perstuntuma paras tuntuma. Olo pitää olla hyvä kaikissa vaatteissa. Joskus päätän mielessäni laittaa jotain naisellista, mutta sitten ei vaan pysty. Miesten osastolta olen saanut hyvät lököhousut (silloin 90-luvun loppupuolella oli tyyli kohdillaan, sinne on jämähdetty). Ainoa haitta on istuessa tuleva "munapussi". Ja peili, kun näyttää lyhyet jalat kuus kertaa lyhyemmiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisellisuus on kyllä hankala, tai siis semmoinen naistenlehtien esittämä naisellisuus... En osaa minäkään. Mieluummin miesten lökärit (mullakin on, ne on myös ihanat!) kuin naisasu.

      Minä kuvittelen ne lökärit jalassa, että olen tosi taitava street-tanssija. Vaikka en osaa tanssia yhtään mitään.

      Poista
    2. Muullakin on noita tosi optimistisia mielikuvia. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit