18.5.2016

Eteen ja ylös

 ...and he's watching us all with the eeeeeye of the tiger...

Seuraava fitnessbuumi on tässä: vauvatreeni!  On nimittäin rankkaa hommaa, ja totista.  Tässä hommassa ei luovuteta vaikka liikeradat tuntuisi miten mahdottomilta ja onnistumisen jälkeen huomataan että ei tää nyt niin kivaa ollut.  Ei muuta kuin paluu perusasentoon ja toistoa toiston perään. Aamusta iltaan ja vielä unissaankin.

Selinmakuu, jalat ylös, jännitys koko kroppaan, kurotus.  Mennään nenä edellä, varpaat edellä, käsi edellä, vältellään aluksi oikeita lihaksia ja punnataan vaan.  Sitten pyörähdetään mahalleen, mutta jätetään käsi alle.  Ihmetellään hetki ihan norppina, että mitäs nyt, hei, täähän onnistu.  Sitten huomataan että hyisaakeli, joku painaa mahaa, puklu tulee, pää painaa liikaa, enhän mää pääsekään tästä liikkeelle, vää!  

Joku käy pyöräyttämässä alkuasentoon, ja sitten - arvasitte - toisto. 

Luovuttaa ei saa, ei pysty.  Se on käsite, joka ihan kirjaimellisesti ei vaan kuulu vauvatreenaajan ajatusmaailmaan.  

Ja sitten, sinä päivänä kun kääntyminen käykin helpoksi eikä mahallaan olo tunnu hassummalta, sinä päivänä on aika siirtyä tavoittelemaan seuraavaa.  Nostellaan peppua ja potkitaan jalkoja.  Lyödään nenää lattiaan (se on hyvä vähän pehmustaa), kuolataan, ähistään, pinnistellään.  Mikäli meidät nostetaan syliin, aletaan saman tien pyrkimään eteenpäin.  Eteen ja ylös, varpaat kippurassa, kuola poskella ja päättäväisesti puhisten.  

Ei taukoja, paitsi jos yllättäen kesken reenin tulee uupumus ja uni. Ei hätää, niin käy kaikille sotureille joskus (koko ajan).  Pieni lepo on silloin hyvä idea, mutta mikäli ehtii huomata nukkumatin hiippailevan lähistöllä, asiaan kuuluu pieni vastaanlaittaminen.   EI MUA VÄSYTÄ!! MUN SILMÄT VAAN MIETTII!  AAAAAA!!!

Muista tankata välillä, tämä homma kuluttaa paljon energiaa. 

Sitten vaan alusta.  Eteen ja ylös.

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...