2.3.2016

Kakkapostaus



Olin aikeissa ilmoittaa virallisesta blogitauosta. Suunnittelin olevani ihan unplugged helmikuun ajan ja palaisin maaliskuussa.  Sitten tajusin, että se kalenterin sivu josta olen viivannut 29 päivää yli ja jonka yläreunassa luki "helmikuu" oli ihan oikeasti helmikuu.  Oho hups.  Joten jätetään ilmoitukset tekemättä ja todetaan, että voi olla että jo aktivoidun tai sitten en.  Se vähän riippuu asioista.  Esimerkiksi kakasta. 

Niinhän sitä sanotaan, että asioita osaa arvostaa vasta kun niitä ei ole. Sitä vaan en muistanut, että kakkakin on yksi sellaisista asioista.  Kakkaa ei tule ajatelleeksi tarpeeksi, mutta siihen on kuulkaa syynsä miksi se on ikuisesti suosituin puheenaihe siellä missä ikinä pienten lasten vanhemmat tapaavat toisiaan.  Olin vaan jotenkin unohtanut (tämänkin).

Jos ei tule kakka mikään ei suju.  Ei tule uni, tulee itku. Ei naurata, ei hymyilytä.  Itkuhälyttimestä kuuluu vähän väliä vää. Vaunuissa uni tulee paremmin, joten lähdetään kävelylle.  Raitis ilma ja kevättalven kirkas auringonpaiste virkistää, mutta  äidin tekee kyllä mieli kellahtaa houkuttelevasti kimaltavaan hankeen ihan vaan hetkeksi lepäämään.  Kotipihassa laitetaan vaunut parkkiin, mutta sillä sekunnilla kun ovi sulkeutuu ihan hiljaa, naksahtaa itkuhälytin ja kuuluu taas vää.  Pumpataan jalkoja, hierotaan massua. Googlataan vyöhyketerapiapisteetkakka ja hierotaan jalkapohjia.  Jutellaan mukavia, mutta saadaan vastauksesti vain kiukkuinen kurttunaama, koska ilman kakkaa ei jaksa leperrellä takaisin.  Äidinkin mieliala latistuu.

Voi paska.

Vaan sitten kaikki muuttui. (Mallasuute on ♥) Tuli kakka, tuli uni, innostuttiin hymyilemään! Nyt jaksetaan seurustella eikä kenenkään tarvi pumpata jalkoja koska vauva jumppaa touhukkaasti ihan itse. Lähdettiin kävelylle, vauva nukahti, tultiin kotiin. Vähän ajan päästä itkuhälytin naksahti mutta sieltä ei kuulunutkaan vää, vaan iloinen titityy! 

Oi, paska!

Muistakaa arvostaa kakkaa.

8 kommenttia:

  1. Muistetaan! Esikoinen oli 3 kk ikäisestä tasan viisi kuukautta kakkaamatta (muistan siis todellakin näin hyvin!). Tai tulihan se kakka - kerran viikossa ja mallasuutetta kului, voinet uskoa. Nyt toivotaan, ettei samaa vaivaa tule tyttärelle (sormet/varpaat ristissä). Tähän asti ainakin on vatsa toiminut. En sano, että turhankin usein, koska parempi niin päin kuin toisin päin! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Aika pitkä aika pidätellä kakkaa!
      Isoveljellä oli kakka joka vaipassa ensimmäset pari viikkoa, silloin naureskeltiin että onpas epämiellyttävää, mutta nyt ajateltuna sehän oli ihan hyvä juttu :)

      Poista
  2. Tuntuu että nykyisin on kaikkea ihanaa lapsenhoitoa helpottavaa keksitty mutta sitä mallasuutetta oli jo lähes 28vuotta sitten! Meilläkin meni sitä ja luumumehua. Siis kakkamehua kun se oli semmoista tumman ruskeaa (aikuisen)kakan väristä...
    Vaan odottakaapa kun elämän kaari alkaa kallistua ehtoopuolelle niin sitten ne kakkajutut (pissi myös) ponnahtaa taas top 10 joukkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitin hakea mallasuutetta jo aiemmin, mutta apteekintäti kertoi ettei sitä enää suositella. Vaan kyllä se vaan tuntui auttavan, tiedä sitten mikä on syy suositusten muuttumiseen - joku allergiapointti varmaan.
      Toisella apteekkireissulla siis oli eri täti, joka antoi uutteen mukisematta :)

      Poista
  3. Nyt ollaan perustavanlaatuisten asioiden äärellä. Jos ei vatsa toimi, ei mikään toimi. Oodi mallasuutteelle ja kaikille muille helpotuskonsteille! Ja parempia unia kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on!
      Ja mitä pienempi se kakkaongelmainen henkilö, sitä suurempi elämää hankaloittava vaikutus myös kanssaihmisiin.
      Onneksi vaikuttaisi tosiaan siltä, että parempaan suuntaan ollaan menossa :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...