31.5.2015

Arvonta!


"Suosittelen!"  -Tiinan äiti 58v.
"(näyttää peukkua)" - Iida 12v
"Tästä puhekuplasta puuttuu yks pee"  -Vilja 7v.


No niin, Sirkus Rinkeli on nyt ihan oikeasti ilmestynyt painosta ja ensimmäiset kappaleet saatiin Annen kanssa käsiimme loppuviikosta.  Aika huikea tunne. Yhtäaikaa tosi kiva ja pelottava ajatus, että nyt tämän pääsee näkemään kaikki halukkaat.  (Postitus alkaa noin viikon päästä, kun saamme Annen kanssa treffattua ja piirrettyä luvatut omistuspiirrokset, kiitokset tätäkin kautta kaikille ennakkotilauksen tehneille!).

Ensimmäisen Rinkeli -tarinan kunniaksi pistetään pystyyn arvonta.  Kerro kommenttibloksissa kuka olisit tai haluaisit olla jos kuuluisit sirkukseen, niin olet mukana!  Voittajalle lähtee tietysti oma Sirkus Rinkeli -albumi.

Voit myös vinkata arvonnasta blogissasi, jolloin olet mukana kahdella arvalla.  Jos näin teet, ilmoita kommentissasi arpojen määrä!

Eikä siinä vielä kaikki, Anne arpoo omalla tontillaan ihanan julisteen, voittaja saa valita mieleisensä kolmesta vaihtoehdosta. Oma suosikkini on iltapalalla -kuva!  

Ja arvontaa pukkaa myös Sirkus Rinkelin facebook -sivuilla.   Sinne siis!

Arvonnat suoritetaan viikon päästä maanantaina 8.6, onnea matkaan!


30.5.2015

k-e-s-ä!


Tänään tapahtui seuraavaa: koululaisilla alkoi kesäloma.  Aurinko paistoi!

Kylällä pörräsi riehakasta nuorisoa traktoreilla, minä köröttelin omassa pihassa ruohonleikkurilla shortsit jalassa.  Ruuaksi uusia perunoita ja sitten pyykkiä narulle, minkä jälkeen olikin hyvä vetäytyä hetekalle vähän mietiskelemään, eikä loppupäivänä sitten enää suurempia saanutkaan aikaan.

Pörräävien traktoreiden lisäksi on havaittu seuraavat kesän merkit:  räystään alla pesii taas pääskypariskunta. Jälkikasvu siellä jo siritti pontevasti, minkä huomasi myös kissa.  Kirjosieppoperhekin kasvaa taas siinä samassa pöntössä missä se kasvaa joka vuosi, hieno homma!  Lisäksi leppälintukin käy iltaisin murusensa kanssa keikkumassa tuossa ikkunan alla, mutta en tiedä missä pesivät.  Siinä samalla kun googlasin "punarintainen lintu musta naama" (leppälintu, kertoi google), luin wikipediasta että leppälintu pesii pönttöön jonka suuaukon halkaisija on seitsemän senttiä.  Meidän pöntöissä on pienemmät. 

Poika pörräsi koko päivän kavereiden kanssa, iso tyttö leipoi ensin suklaapiirakkaa ja vei sen mennessään kun kävi heittämässä omiensa kanssa talviturkin. (Ei, täällä ei ollut niin lämmin, jos minulta kysytään). Kuopus pörrää menemään tuolla nurmikolla vieläkin.  Itseltäni loppui virta tuossa pari tuntia sitten - ööö - kaiken sen makoilun jälkeen.  Onneksi päätinkin heti aamulla, että tänään on lomapäivä ja määräsin itselleni lepoa. On ollut jännä viikko: eilen tuli postissa ensimmäinen Rinkelilähetys, sen tiimoilta arvonta huomisen aikana.

Mutta nyt vielä takaisin tähän päivään.  Lähden tästä etsimään vapaata lekottelupaikkaa!

28.5.2015

Oon vähän miettinyt tässä...



No oho hups.  Ei ehditty ensimmäiseenkään sohvakauppaan, kun minä jo päädyin pienen ajatustyön jälkeen seuraavaan: maalataan koko alakerta.  Niin se vaan helposti käy, päätösten teko.  Aloitetaan työhuoneesta: maalia seinään ja pönttöuuniin.  Seiniin vissiin ihan lämpöistä valkoista ja pönttöuuniin sitten utuista harmaata.  

Siten siirretään olohuoneesta kirjahylly työhuoneeseen pönttöuunin viereen.  Ja se kirjahyllykin pitää maalata. Kiurujen yö peittyisi siis joka tapauksessa leveän hyllyn taakse, joten sen maalaaminen ei niin harmita.  Ja hei, seinähän se vaan on.  yhdelle työhuoneen seinälle voisi laittaa valtavan ison korkkitaulun inspiskuville ja luonnoksille.  Voisi sitten rei'ittää sitä korkkia eikä suoraan seinää niin kuin tähään asti on tullut tehtyä.

Olohuoneeseen kirjahyllyn tilalle mahtuu sitten se uusi, ihana, tilava sohva, ja muillekin istuimille jää paremmin tilaa kuin nyt.  

Mutta ensin siis maalataan ne olkkarinkin seinät.  Siellä onkin paklaamista, kun on seitsemän ja puoli vuotta paukutellut seiniin naulanreikiä.  Niitä on ihan hitsisti piilossa esim. sen kirjahyllyn takana. 

Lopuksi maalataan keittiö. 

Ja mietitään, mihin laitetaan työhuoneesta toinen pöytä (ja kumpi sieltä lähtee), entä työhuoneen pelikaappi ja metallinen varastohylly?  

Uu ja olohuoneessa olis käyttöä kunnolliselle tv-tasolle, jossa olis säilytystilaa kerääntyneille konsoleille sun muillle.  Se nykyinen telkkaripenkki saa siirtyä makkariin meidän sängyn päähän.  

Ja ai niin, se makkarin maalaus ja vaatekaappien teko...

Paras kai lopettaa tähän tämä suunnittelu.

Vähän uuvuttaa jo ajatustyön osuus.

26.5.2015

Zorro




Kaamea kurkkukipu ei antanut nukkua, joten piirtelin sitten lisää lapsuusmuistoja..  
Muita Zorrofaneja? 

24.5.2015

Kiikarissa uusi sohva


Emman mielestä sohvatyynyt on just hyvät kun ne on mytyssä.
(kuva otettu imuroinnin ja pöyhimisen jälkeen,
silloin sohva on hetken melkein ok.)

Meidän olohuoneessa on epäkohta.  Se on ollut siellä jo kaksi vuotta.  Ensin se oli ihan kiva, mutta aika nopeasti - aivan liian nopeasti - se näytti todellisen karvansa: ei ole hyvä istua, ei ole hyvä röhnöttää.  

Meillä on aivan kamalan huono sohva.  Sen pohja roikkuu, selkätyynyt ovat aina muhkuraisina myttyinä niin ettei niihin voi nojata, ne vievät istumatilan myttyillessään ja istuintyynyihin on painautunut kuopat niihin kohtiin missä istumista on yritetty.  Jos minulta kysytään, niin mikään sohva ei saisi alle vuodessa mennä tuohon kuntoon, mutta meidän sohvapa meni. Mutta me istuttiin siinä se vuosi, ja sitten vielä toinenkin, koska eihän sitä nyt heti voi mennä sohvakauppaan kun just tämä ostettiin. 

No ei niin voikkaan, mutta nyt on mitta täynnä. 

Haluan sohvan jossa on:
- Hyvä istua
- Tukeva runko
- Sopivasti  tilaa (se röhnötys)
- Sopivasti hintaa

Metsästys alkaa ensi viikolla.

Mistähän kannattaisi aloittaa?

22.5.2015

Touko


Toukokuu on ollut niin täynnä omia kuvioita, että se on mennyt ohi ihan salaa.  Heräsin vasta tällä viikolla siihen, että ihan nurkan takana on jo kesäloma!  Miten edes voi olla, kun on niin kylmää ja koleaa koko ajan ettei kroppa ole ehtinyt vielä edes kevättä rekisteröidä? 

Tänään sentään on sään puolesta pikkasen yritystä.  Ulkona on kyllä edelleen pilvistä ja tuulista mutta silti tarkenee, vaikka lämpimäksi en menis vieläkään kehumaan.  Mutta tarkenee.  Eikä tuu lunta.  Onhan se jo paljon kun vertaa viime vuoteen?

Jos ei sää ole kovin ihana, niin kaikenlaista jännää ja uutta alkua pukkaa elämässä muuten. Jopa niin, että vähempikin riittäisi.  Kävin tekemässä hauskoja tehtäviä soveltuvuustesteissä ja nyt tuntuu, että on ihan pakko päästä opiskelemaan. Toivottavasti huolivat!  

Eilen väkersin isolle tytölle trapetsikampausta koulun kevätjuhlaan - teemana oli tähän kevääseen osuvasti sirkus. Esityksen jälkeen ostettiin jätskit ja minä melkein tarkenin t-paidassa matkan kaupan pihalta sinne sisälle.  

Ihan kohta ajattelin osoittaa kiitollisuutta tästä lähes keväisestä päivästä ja mennä ulos päikkäreille.  Otan paksun peiton mukaan. Jospa se aurinko siitä innostuis vähän enemmänkin lämmittämään.

Tulkaa jo, shortsikelit! 
 

18.5.2015

Rinkelin omat sivut!

www.sirkusrinkeli.fi


Aurinkoiset aamuterveiset työpöydän äärestä!  Täällä on viikonloppu aherrettu Rinkelin sivujen parissa. Aherrettu, kiroiltu sekä esitetty melodramaattisia monologeja siitä miten internet on ihan paska ja kirjekyyhkyt pitää saada takaisin. Vaihdettu aiheesta muutama kymmenen sähköpostia Annen kanssa. Ei ole ihan vahvinta osaamisaluetta kaikenmaailman CNAMEt ja deeänässät, mutta valmista tuli ja lopputulokseen ollaan tyytyväisiä.  Että eläköön atk!

Pienistä teknisistä haasteellisuuksista huolimatta koko rinkeliprojekti on kyllä ollut kaiken kiroamisen arvoista.  Vielä kun saisi tämän ihanan, kaikkeen ylireagoivan kropan rauhoittumaan sen verran että osaisi nukkua tai edes pikkasen löysätä.  Olen tainnut vetää itseni innostuksella ylikuntoon.  No, tuttua hommaa.  Kun omaa sekä hyvin herkän alttiuden innostumiselle että kropan, joka kehittää naurettavia reaktiotiloja kaikenlaiselle stressille - sekä positiiviselle että negatiiviselle - niin osaa jo odottaa tätä tunnetta että kroppa luulee saaneensa sähköiskun joka ei lopu.  Kaikki on vähän ylivirittynyttä.  

Onneksi en juo kahvia, se olis tässä yhtälössä liikaa.

No mutta takaisin asiaan, joka oli siis Sirkus Rinkelin omat sivut.  Ne löydät osoitteesta www.sirkusrinkeli.fi, ja sinne tullaan toki päivittämään lisää sisältöä pikkuhiljaa. 

Tule kurkkaamaan! 


15.5.2015

Avokadopuu


Onpas ollut tekemisen täyteinen viikko.  Kamalasti suunnitelmia ja asioita vaiheessa, innokasta odotusta ja muita epämääräisiä sanavalintoja, heh.  Pari päivää - no hyvä on kolme - olen istunut tässä koneella ja laitellut Rinkelille sivuja pystyyn.  Ihan vielä ei valmista ole, mutta näyttää jo aikas kivalta.  

Melkein ei malttaisi muuta tehdäkään, mutta pakko uutisoida tämä: Meidän avokadopuussa on jo kaks lehteä!  Ja toinenkin alku työntää versoa kohti aurinkoa.  Kertakaikkiaan jännää.  Tähän saakka olen nakellut istutetut avokadon kivet aina lopulta roskiin, mutta näköjään kun vähän malttaa kaivaa ohjetta niin onnistuu.  (Eli kikkahan oli se, että upotetaan kivi multaan vaan puoliksi).

Avokadosatoa saadaan vielä odotella, mutta on tässä onneksi tekemistä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.  
Enpä muuten tiedäkkään miltä näyttää avokadopuu.  Voisi tietysti googlata, mutta en taida ainakaan ihan heti niin tehdä. 

...Kylläpä se tässä aikanaan sitten selviää!

12.5.2015

Siitä se sitten lähti, osa 2

Kuvat: Anne Muhonen

Ajattelin että sarjakuva syntyy näin: joudutaan luovuuden valtaan, istutaan alas, kirjoitetaan tarina, näin, nyt se alkaa ja sitten loppuu.  Piirretään kuvat, noin. Sillä tavalla johdonmukaisesti ja loogisesti edeten.

Mmmm... no jaa.

Paljon enemmän pätkissä ja vielä enemmän edestakaisin.  Oisko kiva, tähän sopis, tehäänkö kuule sittenkin näin?  Hei nymmää keksin!  Sitä rataa. Välillä etenemisen tiellä oli kipeytyneet kädet, välillä jotain muuta, mutta valmista tuli lopulta juuri siinä aikataulussa kuin oltiin ajateltu.

Samoilla aaltopituuksilla mentiin Annen kanssa, se kävi selväksi heti. Luonnosteltiin hahmoja intoa täynnä, kuulosteltiin tyyppien taustatarinoita ja pikkuhiljaa päästiin itse tarinaan. Oli hienoa kirjoittaa ensimmäinen pätkä jossa oli oikea fiilis.  Sitäkin hienompaa tajuta, että tästä oikeasti nyt tulee jotain.

Piirtämisen kohdalla homma ei minulta käynyt ihan niin helposti.  Yritin kyllä,  mutta huomasin  äkkiä että ei se niin kummoisesti sujunut.  Olin ihan hirveen hidas enkä tuntunut saavan ruutuihin ihan sitä mitä hain. (Etenkin taustojen kanssa taistelin).  Mutta onneksi Anne osaa sen homman.

Alkuvaiheen jälkeen päätettiin, että minä kirjoitan, Anne piirtää tarinan valmiiksi ja ideoita heitellään kumpikin niin paljon kuin ehditään keksiä.  Pidetään homma sopivan joustavana.

Ihan pian sivut - kaikki 48 - on ihan oikeissa kansissa ja albumi ihan oikeasti tässä.

Jännää, että on ollut tekemässä jotain mihin painetaan viivakoodi!


https://www.facebook.com/sirkusRinkeli

PS:  Rinkelillä on omat facebook sivut jonne päivittelemme pikku hiljaa  tietoa ilmestymisestä, 
esittelemme hahmoja ja muuta pientä jännää.  
Olis kiva jos tulisit kurkkaamaan sinnekin!  


10.5.2015

Äiti


Nivala 4ever

Äiti on tasan kaksikymmentä vuotta minua vanhempi, meidän syntymäpäivien välissä on vain seitsemän päivää.  Ensi vuonna ollaan yhteensä sata, ja varmaan järkätään vähän juhlaa. Tänään mainittiin jo sellaiset asiat kuin karaoke ja juhlateltta. Isä mainitsi lähtevänsä ehkä sitten kalaan.  (Ei se lähde).

Äiti on iskostanut mieleen seuraavat neuvot:
- Hengitä
- Juo vettä
- kyllä se siitä

sekä vain kerran kuultu, mutta unohtumaton:
- älä juo shampanjaa, siitä tulee kaksoset.

Teinivuosinahan tilanne oli tietenkin se, että äiti ei yhtään tajunnu. Varsinkin, kun kuuli että kyllä se siitä, vaikka etenkin teini-iässä on niitä tilanteita kun mikään ei ikinä kyllä yhtään mistään.  Myöhemmin vähän liennyin ja päädyin siihen, että ehkä se kuitenkin jotain. Tajuu. 

Tänään se teippasi minun kipeän käden ja esitteli taas uusimman kudotun sukkaparin (joita syntyy vuositasolla varmaan jotain sata, ellei enemmän). 

Katsottiin telkkarista Titanic -dokkaria, mikä oli äidin mielestä vähän ankea aihe näin äitienpäivänä, mutta mulle  ohjelma tietenkin  kelpasi.

Minä sain kotona itse hakemaani pitsaa terassilta nautittuna ja äiti tarjosi isän hakemaa mansikkakakkua.  Oltiin yhtä mieltä siitä, että ihan kiva kun sisko (toinen niistä kaksosista) ei tänä vuonna ehtinyt leipomaan. Ei tarvinnut niin kovasti pureskellakaan sitten. 

Leppoisaa äitienpäivän iltaa!

7.5.2015

Intoilua

Pikku- Tiinakin on niin onnellinen!

Muutama päivä on mennyt niin innostuneissa fiiliksissä, että virtaa on kulunut huomaamatta.  Eilen nukahdin ihan vahingossa istualleni, onneksi olin sentään jo kotona enkä töissä.  Olo on kuin itsensä piippuun hyppineellä kolmevuotiaalla huvipuistossa (tai itse asiassa ihan missä tahansa, katso kuva): silmät lupsuu kiinni, mutta vielä tekisi mieli mennä pari kierrosta jossain laitteessa.

Ehkä siis on ihan hyvä, että tähän väliin lähden vähän kuntoutumaan.  Pari päivää kävelylenkkejä, kahvittelua, kylpylää ja puhetta aiheesta fibromyalgia tekee ehkä ihan hyvää.  Vaikka ei kyllä yhtään malttais! 

Lenkkarit on kuitenkin pakattu ja viikonloppuna palaan kotiin toivottavasti ladatuin patterein. 

Ja sitten jatketaan taas intoilua!

Se tekee ihmiselle hyvää  ♥

4.5.2015

Siitä se sitten lähti, osa 1

 

Tämä bloggaaminen on minusta kivaa.  Tiiättekö miksi?  No eniten teidän takianne.  Tykkään että tämä minun pikku kuplani on saanut osakseen mukavan lukijakunnan, enkä nyt sano tätä mielistelläkseni. Eihän tämä kirjoittelu yksikseen olis oikein mitään. Aina ei ole järin järkevää asiaa, joskus ei ole aikaa kirjoittamiselle ja toisinaan homma ei nappaa muuten vaan, mutta aika usein on sattunut, että juuri silloin  kommenttiboksiin tai sähköpostiin tupsahtaa joku niin kiva viesti että on ihan pakko nauraa ääneen. Joskus on pitänyt vähän itkeä tirauttaakin, mutta vain hyvässä mielessä. Kiitos ihan jokaisesta viestistä jonka olen saanut, olen ilahtunut joka kerta.

Hyvin hyvin harvoin saan mitään yhteistyöehdotuksia, mutta viime syksynä tuli yksi, joka oli niin muikea että siitä oli mahdoton kieltäytyä.  

Sen lähetti eräs Anne, ja se meni jotakuinkin tällä tavalla:

"Tehtäiskö yhdessä sarjakuvaa?"

Häääh?  Kerroin miehelle, soitin siskolle ja äidille ja mietin että voi jestas mitä mää vastaan, joku luulee että mää oon joku piirtäjä täällä!

Vastasin viestiin, että kiitos mutta ei nyt ehkä kuitenkaan kun oon vaan tämmönen minä.

Sitten mietin, että tämä tyyppi tuntuu kyllä aika hauskalta.

Ja ehdotin, että jos vaikka ihan huviksi vaan vähän piirreltäis.

Ja on mulla kyllä yksi tarinanpoikanenkin  mielessä, ootas.

Ja siitä se sitten lähti.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...