ihan tavallisena lauantaina



Päivä alkoi kivasti, mutta muuttui raskaaksi kun kävin lukemassa uutiset.  Ei oikein tiedä mitä tekisi, tuntuu että jotain pitäisi.     Kävin klikkaamassa itseni SPR:n kuukausilahjoittajaksi, eiköhän äitiyspäivärahastakin kymppi kuussa liikene.  Laitoin puolet kotimaan vapaaehtoistoimintaan ja toisen puolen katastrofirahastoon.   Onhan se jotain, johonkin.  

Ilahduin siitä, että facebookissa näkyi yllättävän vähän ilkkumista.  Onhan sekin jotain. 

Ajattelin, että ehkä nyt ymmärretään miksi ihmiset pakenevat.  Että kun meitä täällä Suomessa pelottaa Euroopan toisella laidalla tapahtunut hirveys, niin kuinka paljon pelottaa niitä joille tuollainen on arkea ja tapahtuu kotikadulla.

Jospa tästä seuraisi jotain muutakin kuin vastavihaa ja pelkoa?  Mutta ei kai sitäkään voi välttää.

Laitoin lapset siivoamaan huoneitaan, että saadaan taas tilaa rakentaa legoilla.  
Täytyy kirjoittaa itsearviointi eilen päättyneestä työharjoittelusta.  
Jotain syötävää pitää laittaa. Syötiin Hesen purilaista.
Käydä ehkä kaupassa ja apteekissa - vitamiinit on lopussa. 
Illalla katsotaan Jurassic World.

Päällisin puolin ihan tavallinen lauantai täällä meillä.

Mutta ei oikein tunnu siltä.

Palaan niihin kivoihin asioihin myöhemmin.

Kommentit

  1. <3

    Joo, ei ollu ihan hilpeimmät lähtökohdat lapsen synttäreille. Hirveä ahdistus koko tapahtumasta ja suru ihmismielien ahtaudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullinen mieli oli kyllä koko päivän. Ja tavallaan suri etukäteen jo sitä, millä tavoin tätä nyt käytetään varmasti hyväksi. Teon tarkoitus oli synnyttää pelkoa, ja seuraavaksi sitä pelkoa alkavat ruokkia pakolaisten vastustajat ja kaikki muut joiden tarkoitusperiin tämä sopii.

      Tänään ajattelin keskittyä ihmisiin, jotka tekee hyviä tekoja <3

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit