29


On menossa viikko 29, ellen ole taas mennyt laskuissa sekaisin.  Maha on kasvanut niin kuin sillä tapana näissä tilanteissa on, ja vaikka se tuntuisi olevan pienempi kuin edellisissä raskauksissa, niin olo on hankala. 

Erityisesti on hankalaa iskias -asiat. Ovat vaivanneet koko syksyn, mutta hermokipu senkun pahenee.  Alaselkä särkee, pakarat on jumissa ja välillä vähän väliä on hankaluuksia päästä liikkeelle, erityisesti kun nousee ylös päiväkodin lilliputtikorkuiselta tuolilta.  Ja vielä erityisemmin silloin, kun keksii, että otetaanpa kuva äitin mahasta, äiti menee tähän lattialle makaamaan näin. Virhe. Tunnen syvää yhteyttä ympäri kellahtaneisiin koppakuoriaisiin ja kilpikonniin.

Hankalaa on myös väsymys.  Hemoglobiini on surkea, kuten meikäläisellä tapaa näissä tilanteissa olla.  Iltaisin väsyttää enkä jaksa muuta kuin yrittää sulatella niitä iskiaskipuja ja syödä rennietä närästykseen.  Tai suklaata muuten vaan, minkä jälkeen tarvitaan lisää rennietä. Samalla suunnittelen sitä tulevaisuutta vauvan syntymän jälkeen, jolloin äiti hommaa taas salikortin eikä enää koskaan kärsi selkäkivuista!  Tai ainakin käy säännöllisesti lenkillä.  Tai ulkoilee.  No joskus ehkä jumppaa kun on tuo mattokin. Jos jaksaa.

Ai niin, ja sitten supistaa myös.  Aijai kun on hankalaa!  

Mukavaa on vauvan liikkeet, ja se että ne muuttuvat pontevammiksi koko ajan.  Itse asiassa niin paljon pontevammiksi, että se aiheuttaa jo hankalaa oloa ja refleksihypähtelyä. Mukavaa on myös tieto siitä, että äitiysloma siintää kuukauden päässä, ja näillä kivuilla lienee syytä puhaltaa peli poikki jo tuossa parin viikon päästä kun työharjoittelujakso on paketissa.  

Mukavaa on myös vaan olla, niin paljon kuin mahdollista.  Alan selvästi käpertyä omaan vauvamaailmaani jo, en jaksaisi oikein keskittyä mihinkään suuriin suunnitelmiin (elleivät ne liity komeroremppoihin tai muuhun pesänrakennukselliisiin hankkeisiin).  Loppuraskauden introverttivaihe on selvästi alkamassa. 

Valmistautuminen vauvan tuloon on sujunut ihan tuossa sivussa. Vaunut on, turvaistuin on, vaatteita on varmasti yli tarpeen, ne odottelevat laatikoissa että jostain ilmaantuisi tilaa vauvanvaatteille (koska ei ole tullut sitä komeroremppaa mitä suunnittelin).  Pinnasänkykin on jo tiedossa, puuttuu vain itkuhälytin. Niitä varmaan myydään edelleen kaupoissa.

Ensimmäisen kuvakirjankin jo ostin, enää pitää harjoitella se överikarhea batman -ääni, että voi uskottavasti kähistä vaaville tuon viimeisen sivun repliikin. 

Että kaiken kaikkiaan oikein hyvällä mallilla ollaan, eipä tässä hätiä.

Kommentit

  1. Ihana <3 Muistan niin hyvin noi hetket... tsemppiä lopuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on edellisestä kahdeksan vuotta aikaa, ja silloin oli aika erilaiset fiilikset, oltiin itseasiassa koko lokakuu rempattu tätä taloa ja marraskuun eka päivänä muutettiin. Olin isommilta hoitovapaalla, eikä tarvinnut miettiä jaksaako vai ei :)

      Poista
  2. Tsemppiä! :) Vaikea kuvitella millaista on olla raskaana neljättä kertaa kun itsellä on vaan eka ja ainoa kerta takana ja ihan tuoreessa muistissa miten mullistavaa se oli :) Meillä on Katjan vanhat itkuhälyttimet tarpeettomina (kuulen tuohon kahden metrin päähän) ni voin lähettää ne tulemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaista ja erilaista :) Iskias ei ole ihan näin pahasti aiemmin vaivannut, mutta ehkä se on tämä ikä.

      Ja hei, laita vaan tulemaan, kyllä kelpaa!

      Poista
  3. Mikä tuo kirja on? Näyttää houkuttelevalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tietenkin teos nimeltä "Batman on urhea", jonka hankin kirjamessuilta :D
      Löytyy esim. adlibrikselta:
      http://www.adlibris.com/fi/haku?q=batman+on+urhea

      Paksut pahvisivut ja värikkäät kuvat, suosittelen. Oli myös Teräsmies vaihtoehto, mutta se ei niin iskenyt!

      Poista
  4. Kaikesta tuosta huolimatta, vauvamasusi ON ihana!..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se kyllä! Pitää muistaa skannata se ja tulostaa jälkipolvia varten ihmeteltäväksi :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit