8.9.2015

21


On oltu yhdessä nyt tasan 21 viikkoa.  Maha on kasvanut, niin myös vauva, vaikka sen jalka on vielä niin pikkuinen  että mahtuisi teelusikkaan.  Maha ei mahtuis, vaikka onkin kuvassa tuommoinen pieni ja sievä, ainakin siihen verrattuna miltä se täältä mammaperspektiivistä näyttää ja tuntuu.  Tennarit ei mene enää jalkaan ilman ähinää ja välillä pitää viritellä tukivyötä kun tuntuu niin raskaalta kanniskella tuota kolmesataaviiskytgrammaista kaveria.  

Meillä on kyllä nyt aika kivaa.  Kroppa on päässyt viimein eroon niistä pahoinvoinneista (no, melkein kokonaan) ja pyörrytyksistä, eikä semmoinen asia kuin oleminen tunnu yhtään hassummalta. Kesällä se oli vielä niin hankalaa. Apokalyptisen pahoinvoinnin tilalle on tullut närästys, mikä passaa meikäläiselle oikein hyvin.  Varsin kohtuullinen vaihtokauppa - joskin vähän harmittaa, että eniten närästää suklaa.   Urhoollisesti syön sitä silti. 

Vauvan tulon tajuaa jo, mutta ei silti ihan.  Se on jotain mitä tapahtuu sitten kun on ensin istuttu koulussa, suoritettu työharjoittelu ja näyttö, vietetty parit synttärit, joulu (joulu!) ja uusivuosi.  Ensi vuonna, siihenhän on vielä aikaa vaikka kuinka!  

Silloin on lunta ja pakkasta ja vauva.


10 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...