Ympyrä

 Karma on sen nimi.  Pieni mutta dramaattinen.

En oikeastaan käytä koruja. Vihki- ja kihlasormuksetkin unohdan nykyään usein pöydänkulmalle  enkä voisi kuvitella survovani sormuksia joka sormeen.  Se tuntuu jotenkin ...hankalalta.   Tykkään käyttää jotain pientä rannekorua, vaikkapa nahkanarua.  Mullapa olikin sellainen oikein kiva nahkanaru jossa oli pikkuinen ankkuri, mutta se katosi kesällä 2013 nurmikkoa leikatessa enkä ole tullut hommanneeksi tilalle uutta.  

Mutta kaulakoru, se on eri juttu.  Se pitää olla aina.  En ota kaulakorua pois ennenkuin se hajoaa, kuten pääsi käymään edelliselle tuossa joulunpyhinä.   Uuden etsin etsystä, koska sieltä löydän omalta tuntuvia koruja.  Jopa niin kivoja, että olen ostanut muutaman pukukorun vähän turhaankin kun en niitä osaa kuitenkaan käyttää...

Kriteerini ovat seuraavat: korun pitää olla siro, kullan värinen ja tuntua omalta. Sellainen löytyikin suht helposti Sea & Cake -shopista,  ja  pienellä ympyräriipuksella oli koostaan huolimatta minulle heti paljon asiaa.  Se viestittää kokonaisuuksista, maadoittumisesta, vastaanottamisesta ja vahvuudesta. (Iron Manillakin on hei ympyrä rinnassaan).    Ja minusta se on myös nätti. 

Toivottavasti kaulalleni ei lennä yhtään koppakuoriaista että ketju säilyy ehjänä mahdollisimman pitkään!