31.12.2014

Kohta vaihtuu


Jos voisi oikeasti päättää mitä ensi vuonna tapahtuisi, niin mulle kiitos mahdollisimman paljon hiekkaisia shortseja, sulkia takataskussa ja hyviä kirjoja kassissa.   Eiköhän näitä saada ensi vuonnakin ja vielä vaikka mitä mukavaa muuta.   Hyvällä mielellä täällä sinua odotellaan, kakstuhattaviistoista.  Pidetään hauskaa, eiks niin?  Mutta sovitaanko ihan heti näin aluksi semmoinen sääntö, että kesällä kiitos ei sitten lunta. Luulen, että tänä vuonna tuli tässä kohtaa joku bugi kosmoksen käyttöjärjestelmään. Tarkistakaapa asia pikaisesti.

2014 oli aika hyvä. Mikä parasta se oli rauhallisempi kuin edeltäjänsä ihan niin kuin toivoin, mistä olen kiitollinen.  Ensi vuodelta riittää samakin saavutus, mutta olis aika makee yllätys jos se esimerkiksi kertoisi minulle miksi tulla isona.  Vaikka on mulla kyllä pari ideaa. (voi olispa semmoinen ammatti kuin farkkushortsinen kirjojen lueskelija joka kahlailee meressä -nomi).

Vuoden viimeiselle illalle on varattu sipsiä, dippiä, sädetikkuja ja jotain kivaa telkkarista. Ens vuoden ekalle aamulle on suunniteltu pitkät unet ihkauudessa sängyssä jossa ei ole yhtään kuoppaa yhdenkään nukkujan kohdalla.  Hurraa!  

Meiltä täältä kaikille sinne leppoisaa (tai villiä jos niin mieluummin haluatte) vuodenvaihtumista!

22.12.2014



Vielä tässä arvon että tekisinkö piparitaikinaa vai en.  Välttämättä en enää viitsisi leipoa, mutta toisaalta lapset varmasti innostuisi.  Ja se taikina nyt on vaan niin hyvää... Ja jääkarhumuottikin on vielä kokeilematta.  Taidan hakea taikinan kaupasta.  Huomenna viimeisten silauksien jälkeen alkaa joulurauha ja se tahtoo sanoa että millekään ei tarvitse ruveta vaan päinvastoin kaikkia kannustetaan lonkan vetoon.  Läppärikin pääsee taas lomalle.

Tämä on ollut ihan hyvä vuosi, toivottavasti sama meininki jatkuisi!  Kiitos kaikille kyläilijöille, Näkemisiin  ensi vuonna, eiköhän blogikin tästä paremmin aktivoidu jahka valo pikkuhiljaa lisääntyy.   

Oikein mukavaa joulua meille kaikille!   ♥

21.12.2014

Kuusi



Saatiin vaan haettua kuusi vaikka ensin ajeltiin asialle ilman sahaa. Varsinaiset metsurit. Oikein komeat kuuset löydettiin, meidän yksilö on sopivan tuuhea eikä edes kovin paljon liian leveä.  (Tiedoksi isälle että hyvin mahtui tupaan kun otti alimmat oksat pois).     Metsä oli luminen ja niin nätti ja lumipyry veti koko maiseman verhon taakse. Säästä täysi kymppi sillä lunta on tullut kaivattua niin paljon että annan hankalan ajokelin anteeksi. Tämän kerran.

Talvisessa metsässä liikkumista silmällä pitäen pistän korvan taakse, että kunnon lämpimät talvimetsäkengät olis kivat.  Sellaiset Sorelin tapaiset mutta  mielellään  vähän edullisemmat.  Ja ensi joulua silmälläpitäen yritän muistaa, että ne mittasuhteet on metsässä vähän harhauttavat.  Että se kovin laihan oloinen kuusenrääpäle on luultavasti itse asiassa ihan sopiva olkkarin nurkkaan.  Kannattaisi ehkä kirjata tämmöiset joulumuistiinpanot  johonkin omaan listaansa jonka voisi aina tsekata joka vuosi ennen kuin alkaa yhtään mitään tekemään.  Ei hassumpi idea.  Listataan nyt sekin, että kun haet kuusta niin ota mukaan saha.  Ja jos käyt katselemassa sopivaa kuusta jo kesällä niin merkkaa se vaikka jollain värikkäällä nauhalla.  Välttämättä ei jälkikasvu löydä kun sanot että hakekaa se hyvä jonka katsoin kesällä. 

Eipä tässä tälle päivälle muuta, luulen että lähden virittämään kuuseen valoja.  Voi olla, että loput koristeet laitetaan paikoilleen saman tien.  Aamulla saa sitten herätä kuusen valoon istumaan.  Ihanaa!
 

kuusi on Make A Gif

Aamulla



Vaikka olisin mieluusti nukkunut vähän pidempään, niin on näissä hiljaisissa aamuissa sitä jotain. Lempeää hämärää, ulkona ihan hiljaista (jos ei lasketa kissan ja koiran hippaleikin ääniä) ja lumisade.   Me jotka ollaan hereillä katsotaan vähän ohjelmia, poika isolta ruudulta ja minä tässä läppärin äärellä.   On lupa olla hetken aikaa laiska, koska  touhua on riittänyt.  Eilen sai jo kolata luntakin, mikä oli aika mahtavaa. 

Tänään on tiedossa lisää lumitöitä, mutta ei ihan vielä.  Odotellaan tässä että unikeot heräilee ja sitten lähdetään kuusimetsään.   Yläkerran hiljaisuudestä päätellen tässä ehtii hyvin keittää toisen kupin teetä ja katsoa vielä yhden jakson verran hömppää.

Onko se nyt ihan oikeasti sitten niin, että enää kolme yötä? 

17.12.2014

Joulusiivousta (ei ollut tarkoitus)

No vitsi että on hyvää!

Joulumieli on ollut eksyksissä tänä vuonna.  Se on ollut melkein yhtä harmaa ja vetinen kuin tylsä, tyhmä sää - turhauttava juttu tällaiselle ikitontulle, joka normaalisti innostuu joulusta jo lokakuussa!   Aloin ihan miettimään että missä vika kun ei fiilismittari värähtele niin kuin pitäisi.  Ja luulen, että löysin asiat joissa on menty pieleen. 

Ensinnäkin: tänä vuonna en ole touhunnut mitään kipeiden käsien takia. Niin, toiset kyllä sanoo että joulu ei tule tekemällä, mutta mää sanon, että kyllä se kuulkaa joillekin tulee justiinsa sillä tavalla.  Joku siivoaa, toinen väkertää kaikenlaista kivaa. Minä olen tuota jälkimmäistä lajia - mutta en tänä vuonna.  Ja siinä se ongelma sitten onkin.   

Toiseksi: joulu tulee myös syömällä.  Voi kyllä.  Joulusuklaat kuuluu korkata heti kun niitä on saatavilla, mutta mitä tein minä?  Ostin rasiat kaappiin  ja päätin olla koskematta niihin ennen joulua.  Väärin!   No okei, ei ole pakko ahmia övereitä joka päivä, mutta joulufiilikseen kuuluu kyllä nautiskelu.   

Niin että koska kädet ei taivu askarteluun päätin tehdä jouluisen kakun.  Pakko olla hyvä idea! Pohjaksi appelsiinipiparia, täytemassaan kermaa, vaniljarahkaa (piparirahka oli kaupasta loppu), lisää piparia ja pussi pätkistä.  Oijoi ja nami.  Aamulla päätin vielä että kakku tarvitsee glögikuorrutuksen, sellaisen sievän ja juhlavan. Googlasin montako liivatelehteä tarvitaan ja tein sellaisen. Hetken päästä kurkotin jääkaapista maitoa ja päätin  juhlistaa joulunodotusta vielä siivoamalla vähäsen.  

Oikein kauniisti hyytelöityy glögikuorrutus esimerkiksi kurkun päälle ja hyllynreunoihin.  Sitä vaan mietin, että miksei se viihtynyt siinä kakun päällä mihin minä olisin sen halunnut.   Mutta kuulkaa, pääsin vähän joulumieleen kiinni siinä kun Michael Bublé lauloi Ave Mariaa ja minä luutusin jääkaappia.  Että tuli se sittenkin siivoamalla, enpä olis arvannu.  Ja jahka saan keitettyä uuden satsin teetä,  pääsen testaamaan miten hyvää onkaan glögihuuhdeltu piparihyydykekakku.


PS: Tuo valo joka kakun ylle lankeaa, se tulee ikkunasta!  Taivaalla näkyy sinistä ja maassa on pikkasen lunta!   Tämä on joulun glögivahinkoihme ♥

10.12.2014

10

 
Jo kymmenes päivä!  Joulukuu se on harmaa ja märkäkin joulukuu.  Vaikka pakko puoliääneen tunnustaa: ei tunnu ihan yhtä ihmeelliseltä kuin lumivalkoinen nenänpäätä pureva pikkupakkas-joulukuu.  On koitettu feikata tuota lumipuolta leikkaamalla lumihiutaleita yms, mutta ei se ihan sama ole.   Onneksi tulee pimeä aikaisin, ulos katsoessa lumen puutetta ei edes huomaa! Jei.
                 
                     Muita hyviä puolia lumettomuudessa:
                       - lapset pääsee pyörällä kouluun
                       - ei tarvitse rapata auton ikkunoita
                       - kesälenkkareilla voi juosta liukastumatta

Koiranpötkylä on mennyt kasvamaan melkein huomaamatta.  Ei ole enää ihan pieni, vaikkei kyllä isokaan.  Osaa jo monenlaista, kuten esimerkiksi järsiä kenkää jos ei muuten saa huomiota. Käy hakemassa toki sen kengän ihan omistajan nenän alle, että viesti menee varmasti perille.  Ja meneehän se, eikä ehdi kenkäkään kärsiä.  Osaa myös painia kissojen kanssa, jotka jostain syystä nauttivat matseista vaikka mouruamisen tasosta voisi päätellä muuta.   

Kaikki muukin soljuu tavalliseen tapaan, mutta blogia ei tule päivitettyä kun ainainen harmaus ja hämäryys tekee kuvista puuroa niin kuin näkyy.  Vai kuvaajako sen tekee?  Tai kamera? Onneksi koira on söpö vähän puuroisenakin, siksipä kuvasin sitä.

PS:  Sain karaokelaitteet!  Vähän ihmettelin, että miksi nyt eikä jouluna, mutta mies perusteli, että nyt kun olen sairaslomalla (kyllä, edelleen), mulla on hyvin aikaa täällä kaikessa rauhassa*  lauleskella. No ehkä tämä on joulurauhan kannalta hyvä näin, maltan sitten olla pyhinä vähän hiljempaa.  Hah.  Harjoittelen jonkun oikein komean biisin (Fairytale of New Yorkin, tietenkin)  ja esitän sen sitten pukille!

* (Lue: mies ei ole paikalla kärsimässä)

2.12.2014

Joulukäpy


Joulukoristeluista kivoimpia on (melkein) kaikki. Tänään hoksasin, että meillähän on pihamaalla koristematskua sen kun vaan käy ottamassa talteen. Eipä ole sitä luntakaan niin on helppo keräillä!  Ne kuukauden takaiset räntäsateet tiputti männystä(kin) oksia sen verran että niistä riittää napsittavaksi koko joulukuulle, onneksi ollaan oltu niin laiskoja ettei ole niitä ehditty vielä hävittää.  

Nipsaisin yhden oksan maljakkoon ja käpyjäkin kävin keräämässä. Ajattelin askarrella jonkunlaisen simppelin köynnöksen... Tai jotain roikkuvaa. (Lapset tykkäisi tietysti tehdä tämmöisiä käpysiilejä!)  Toki menisivät ihan tuollaisenaan jossain lasitölkissä.  Katotaan jos keksinkin jotain tosi lennokasta! Oksista voisi tietysti kokeilla tehdä kranssin ulko-oveen.  Tai jonkun nipun...   Jotenkin ne nyt kannattaa hyödyntää kun on kuumin sesonki havusisustamisessa. 

No kyllä minä nyt vähän noille siileille lämpenin, harmi että mun käpyni on ihan väärää lajia. Sen sijaan tämmöisiin käpyhiutaleisiin nuo on just oikeita, tai sitten voisin dipata niitä maaliin koska se näyttää hauskalta eikä vaadi sorminäppäryyttä joka on edelleen vähän hukassa.   Tai sitten voin kokeilla vähän kaikenlaista, ei nimittäin lopu kävyt kesken ihan heti.   Eläköön joulukäpy! 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...