28.6.2014

Nää on mun parhaita päivii koska vietän niit niin


Tänään rentouduin vahingossa. Iski puskista -tai järvestä - lomafiilis siinä jonkun matkaa Kaustisilta etelään päin. Meillä oli pitsa kyydissä koska ei haluttu syödä sitä surinan ja huminan keskellä huoltsikalla. Tehtiin reitiltä koukkaus  ja parkkeerattiin tämmösen pienen järven rantaan.    Siinä oli kaikki:  ihan pikkanen P-paikka, ranta, laituri ja aurinko.   Tuli lämmin ja läpeensä kesäinen olo - moista ei ole viikkoihin saanutkaan kokea.    Ei siinä kauaa oltu, mutta se kuulkaa riitti. 

Että menkää, kansalaiset, Småböndersiin syömään eväitä.  Tai jaloittelemaan.  Tai jos ette ole siellä päin, niin poiketkaa pikkasen valitulta reitiltä ihan huvin vuoksi. Kyllä näitä viehättäviä småböndersejä Suomessa riittää, eikä pieni aikataulun venyttäminen kesällä ketään haittaa! 

Ihan hyvä päivä, saatiin lapset kotiin ja syötiin kesäpitsaa.  Pidettiin vartin mittainen kesäloma.  

Päivän biisitä vastaa Solonen ja Kosola.

23.6.2014

Juhannus ja terassi ja telkkari.

Juhannuksen koiranputket, check. Raksavarustelu kunnossa, check.  
Perusteellinen suunnittelu, no ihan tarpeeksi check.

Kaikkien aikojen raksajuhannus.  Myöskin kaikkien aikojen Netflixjuhannus.  Lapset viettää parhaillaan mukavia lomapäiviä mummulassa, me aikuiset tehdään raksahommia aina kun keskikesän ihanan yllätyksellinen sää ja palkkatyö sallii.  Ajankäyttö on mennyt aikalailla tasan sohvalla värjötellen Orange is the new blackin parissa (oli vähän pettymys tämä toinen kausi niin tiukan ykkösen jälkeen) ja terassilautoja ruuvatessa.   Valmiina on terassin yläosa ja pääportaat - meillä on portaat! -  ja pääarkkitehti eli minä toimitti just toisten portaiden piirustukset ja sitä myöten siirrymme jatkamaan terassin toista osaa talon päätyyn.  Tai siis minä siirryn, ja mies liittyy kaveriksi kunhan töistä kotiutuu. 

Muistattekos pikku kakkosesta nämä kaksi heppua?  No, ihan tuolla tasolla ei mennä, mutta raksavihkon Tatu ja Patu sopii kuvaamaan työasennetta hyvin.  Valmista tulee, mutta mennään sillai sopivasti  omalla otteella. 

Tästä tulee hyvä.


PS:  Bloggasin muuten terassilta käsin :)  

8.6.2014

Oma


Laiskottelin peiton päällä ja katselin talon edustan sotkua.  Mietin onko tässä mitään järkeä alkaa rakentamaan  unelmaterassia jos vuoden päästä joudutaan pistämään talo myyntiin ja muuttamaan pois. (Miehen työpaikka siis lopettaa ja tulevaisuus on vähän auki).   

Taloa on asuttu melkein seitsemän vuotta ja remonttia (peruskorjausta) tehty jatkuvasti enimmäkseen omin voimin ja pienellä budjetilla. Kaikki on kuitenkin pyritty tekemään hyvin. Kun ei ole jaksanut tai rahat olleet vähissä on pidetty taukoa - mihinkäs tässä kiire olis omassa kodissa.  Melkein voisi sanoa, että talo alkaisi olla terassia vaille valmis. (Tässä kohtaa kaikki, joilla on talo voi naurahtaa tietävästi). Surettaa se, että joku muu saattaa ensi kesänä tassutella mun ihanalla terassillani.  Näissä seinissä on niin paljon meitä, että tuntuu kuin itsekin olisi vaarassa joutua myyntiin. 

Että mitä järkeä?  No en minä tiedä, mutta tämä on kuitenkin nyt meidän koti, ja me aletaan rakentamaan sellaista unelmaterassia. Kun se on valmis aion tassutella siinä niin paljon kuin ikinä ihminen voi ehtiä.


PS:  Koska nämä nikkarointi-  ja muut vahingossa alkaneet pihaprojektit (ja kesä!) ei jätä paljon aikaa bloggaamiselle, niin ajattelin päivitellä etenemiskuvia tuonne facebookin puolelle.  Jos siis iskee uteliaisuus niin sieltä voi kurkkia.    Nauttikaahan lämpimistä keleistä!

1.6.2014

Kesä tuntuu jalan alla

Sunnuntain kesäsää:  sukkakeli.

Sen muistaa vieläkin elävästi miten kevyesti jalka nousi kun sai vaihtaa talvilenkkarit (ne semmoiset topatut pitkävartiset, joissa oli tarrakiinnitys ja ihan liikaa kasvunvaraa) kesälenkkareihin.  Ensimmäinen koulumatka kesäkengillä oli silkkaa vauhdin huumaa kun ei tarvinnut kävellä tai kitkuttaa potkurilla  (tai hiihtää, uh) , vaan sai ottaa alleen kultaisen Tunturi Vipin.  Paras pyörä ikinä.  Askeleen keveys ja tienpinnan mukava rahina pyöränkumien alla, se on syvällä aistimuistissa.   Olo oli kevyt ja vapaa, onnellisuus syvää sillä hienolla tavalla, jollaista onnellisuus on kun se  syntyy ihan vaan olemisesta.   Paremmaksi pisti enää kevätjuhlapäivä: aurinkoinen kotimatka todistus kourassa, tuomen tuoksu siinä yhdessä mutkassa, jalassa pitsisukat ja uudet juhlakengät, joita varten käytiin nostamassa rahaa oman kylän pankista.  Parhaimmillaan saattoivat hennosti vähän kopista tienpintaan, ne juhlakengät. Minulla oli yleensä siniset, siskolla punaiset -lettinauhat ja äidin ompelemat mekot noudatti samaa värikoodausta. Edessä pitkä kesä juosta pitkin peltoja kavereiden kanssa, aitassa nukkumista ja heräämistä lintujen lauluun ja lehmien mukavaan mölinään.  Entäs se, kun astui paljain varpain lehmänläjään?  No asuttiin hei maalla, normaali homma.

Ihan samoihin fiiliksiin en ole sen koommin päässyt, mutta kyllä ei kesä olisi kesä ilman kesäkenkiä ja paljaita varpaita.  Kesä pitää päästää  jalan alle, että se voi levitä luihin ja ytimiin.  Sanoo nainen, jonka lomaviikko on ollut kolea ja sateinen ja sisältänyt vähän liikaa sukkia ja villatakkeja ja aikaa tietokoneen edessä.  Uskokaa kun sanon, että läppäriltä käsin ei kyllä kesän tuntua löydä.  Mutta tuolla se on tuloillansa. Huimaavaa vapauden tunteen lakipistettä odotan heinäkuulle kun loput lomasta on edessä.

Talvilenkkareista vielä, ne minun ihanat valkoiset toppasaappaat oli kokoa 38.  Kymmenvuotiaalle Tiinalle tiedoksi, että tätä nykyä jalka on jo kolmeseiska, ihan kohta ne on kuule varmaan jo sopivat!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...