28.3.2014

♥ leikkimökki

hetekat on vielä pinossa, mutta muuten mökkikausi on korkattu.

Vuoden ensimmäinen pitkä päivä, semmoinen jona tulee tehtyä monta eri juttua.  Talvikausi on omalla tavallaan ihana ja kaunis, mutta kyllä meidän porukka alkaa touhukkaaksi vasta valon voimalla.   Hoksattiin yhtäkkiä kuopuksen kanssa, että nythän on jo vallan mainiot leikkimökkeilykelit ja pistettiin hihat heilumaan.  Lakaistiin vähän lattiaa, haettiin villasukat jalkoihin, ruuvattiin seinään hyllyjä ja naulakot ja sitten aseteltiin vintiltä löytyneet kipot ja kupit paikoilleen.  Tiskatahan ne vielä pitäis, mutta se on sitten toisen päivän homma.   Parasta olis jos malttaa odottaa niin kauan, että voi lotrata pihalla.  Tätä menoa sekin päivä on ihan nurkan takana.  

Siinä vaiheessa kun naapurista tuli leikkikaveri paikalle väistyin kohteliaasti takavasemmalle.  Löysin navetan päädystä lämpimän paikan ja istuin siellä ilman takkia kissan ja kirjan kanssa.  Oli aika bueno. 

27.3.2014

Vintin siivous Top5



 Ylläytyksiä ullakolta.

5. Siistimpi vintti
- Onhan se nyt tosi jees, että on saatu taas turhaa roinaa pois ja laatikot on nätisti pinossa.  Hyvä minä.

4. Löydöt
- Kolme vanhaa puista housuhenkaria: siis just tällasia mä kaipasin, vaikken tiennyt sitä vielä. Heti koekäyttöön.

3. Lasten askartelut
-  Pääsiäis-, joulu-, muuten vaan- ja sitä sun tätä -askarteluja.  Symppiksiä ja pienin sormin aherrettuja. Pidetään tallessa. Myöskin: lasten pienet vaatteet, erityisesti kengät.  Snif.

2. Luopumisen opettelu
- Joo ei näitä c-kasetteja kyllä enää säilötä.  Eiku hei,mitäs täällä on? Led Zeppelin, East 17, Eagles, Depeche Mode ja Metallica sulassa sovussa siinä!  Voi että mitä kaikkee mahtavaa, ja sitten jotain miehen outoja Anthraxeja ja tanssimusaa.   Ainakin yksi kasetti löytyi molempien kokoelmista: Public Enemy (?).  Oukkidoukki.  Eikun siis word. Jou. Fait tö pauör.

1.  Vanhat päiväkirjat
-  Huutonaurua!  Onko mulla tosiaan ollut noin ankeeta?  Ja hauskaa?  Ja taas ankeeta?  
"Sielu riekaleina"   Hahahahah.  Kuka on tämä ihana "Kepa", en muista yhtään tämmöistä heppua?  Aijaa, se onkin tuo mun mieheni, teki hirveen suuren salamavaikutuksen 20 -vuotiaaseen Tiinaan, mutta nimeä en ilmeisesti ihan eka tapaamisella oppinut. Kiitos, 17 vuotta nuorempi minä, teit tästä vintin siivoushommasta ihan hauskaa!

Projekti on loppusiivousta vaille valmis, mutta c-kasetit on varmaan pakko hyvästellä yksitellen.  Aion paneutua asiaan tänään teekupillisen kera.  Kaikenkaikkiaan onnistunut siivous, ja vaikka päiväkirjan lukeminen vähän söi tehoja, niin oli se kyllä sen arvoista!

26.3.2014

Aurinkopäiviä


Leikkimökki kevätauringossa.

Nyt on niin komiat kelit, että ei ehdi blogiin keskittyä.  Sen sijaan ehtii istuskella auringossa, käydä kävelyillä ja ottaa vihdoin asiaksi sen vintin siivouksen.   Harmi, että tänä vuonna pääsiäinen on niin myöhään että kokkoa tuskin uskaltaa polttaa, tulis nimittäin aika näyttävä roihu meidän hävitettävistä romuista!   Vaan jos ei tule kokkoa niin tulee jätelava.  Kevät ainakin tuli jo.

24.3.2014

Tiina ja Muumipappa ja meri

Arvoesineet.

En muista, että olisin lapsena kuullut muumitarinoita, tai että niitä olisi meillä luettu.  Telkkarista katselin muita lastenohjelmia (sen vähän mitä niitä 70-80 lukujen taitteessa näkyi), mutta en tykännyt yhtään Puolalaisista muumianimaatioista. Jotenkin niiden visuaalinen ilme pisti vähän ahistamaan tätä kakaraa.   Kyllä minä kuitenkin muumit tiesin, kuka nyt ei tietäisi.  Tiesin myös Toven ja Tuulikin, mutta läheisempiä hahmoja minulle olivat vaikkapa Rosvo Rudolf, Histamiini ja Pelle Hermanni.  Ja sitten vähän isompana Ritari ässä ja Dingo ja ihmemies (iik).

Meidän pienessä kyläkoulussa luettiin vuodesta toiseen Seitsemää veljestä ja Vänrikki Stoolin tarinoita (joista molemmista tykkäsin, kun taas yhtenä vuonna luettavaksi määrätty Lokki Joonatan ei tehnyt vaikutusta).  Näiden mainioiden lastenklassikoiden lisäksi Hämeenlinnasta kotoisin ollut Teppo-ope viihdytti meitä sotatarinoilla joita riitti kerrottavaksi sekä sisällissodasta että toisesta maailmansodasta. Ei tehty siis muumeja tutuksi sitäkään kautta. Kerran kuitenkin kävi niin, että lainasin muumikirjan. Koko juttu oli minusta aika nolo, koska olin jo kypsä viidesluokkalainen, Blytonit ja Tiina -kirjat lukenut ja siirtynyt kirjastoauton Agatha Christie -hyllylle.  Kirja-asioissa olin omasta mielestäni siis hei jo täys aikuinen, ja muumikirjat mielsin pikkulasten söpöiksi saduiksi.

Mutta Muumipappa ja meri oli jotain muuta.  Muistan, että olin vaikuttunut sellaisella itselleni uudella ja isolla tavalla.  Tarina oli kaunis, jännittävä, karu ja jotenkin vaan niin... suuri.  Luin perään muitakin muumikirjoja, mutta sitten unohdin ne taas muutamaksi vuodeksi. Siinä yhdenksänkytluvun alussahan se sitten alkoi, ihan hirvee muumibuumi. Kun se iski minuun, olin kuustoistavuotias  enkä yhtäkkiä ollenkaan liian iso tuijottamaan muumeja telkkarista pikkusiskojen kanssa. Muumeja seurasi myös monet lukion luokkakaverit, ja minä keräsin muumitarroja kalenteriin johon merkattin ihastusten nimet ja koepäivät. Luin Muumipapan ja meren uudestaan eikä sen vaikutus ollut hävinnyt mihinkään.

Buumin edetessä ja oheiskrääsän määrän kasvaessa muumien henki katosi sinne tökerösti toteutettujen kuvakirjojen ja ties minkä muiden jalkoihin, mutta ne alkuperäiset tarinat ovat kestäneet aikaa paremmin kuin monet  ritariässät tai lapsia soosoo kasvattavat puputupunat.  Tämän huomasin viime syksynä kun tartuin pitkästä aikaa Taikatalveen.  Toven tarinoissa on hyvä henki, viisautta joka ei tee itsestään numeroa, huumoria, sallivuutta ja taikaa. 

Jos nyt joku kysyisi, niin mun lempikirjani on Taikatalvi. Ihan kaikki nobelpalkitut ja kriitikoiden suositukset mukaanluettuna, se on Taikatalvi eikä mikään muu.  Ja mun koruboksistani löytyy rihkamahelyjen lisäksi myös äiskän omat muumihahmot (kuvasta puuttuu Tuutikit (2kpl), mörkö, esi-isä ja vielä yksi Pikku Myy.  Niillä on omat paikat ympäri taloa).  Tällä hetkellä tykkään Toven tarinoista enemmän kuin kertaakaan aiemmin.
Haasteen tähän muumimuisteluun sain lukutoukkasiskoltani Maijalta, alkuperäinen haaste on täältä.
En haasta virallisesti ketään, mutta hauska olisi kuulla muidenkin muumimuistoja!

17.3.2014

Pikku remppaa pukkaa




 Kun ei raaski ostaa laattoja saatikka jaksa laatoittaa, voi feikata marokkolaiset laatat elloksen tapetilla. 

Kun tuo kylppäriosasto on nyt saatu suunniteltua, vois tässä harjoitustyönä laittaa kuntoon alakerran pikkuvessan. Ajattelin saada postimerkin kokoiseen kopperoon toimivat säilytysjutskat ja vähän siistimmän ulkonäön.  Nykyinen tilanne on ihan hauska, mutta toimimaton ja no,  ei edes valmis. Jämärullasta riitti silloin innostuksen puuskassa tapettiakin vain kahdelle seinälle ja sunniteltu puolipaneeli jäi hommaamatta kokonaan.  

Sijoitin jo 49 euroa tähän remonttiin ja ostin ihan kokonaisen tapettirullan.  Ne puolipaneelit ajattelin hommata tällä kertaa ihan oikeasti, ja tehdä jalkalistat Lundagårdin tyyliin. On komeat ja piilottaa vesiputket kätevästi katseilta. Allas- ja seinäkaappi pitänee tehdä itse, että saa jokaisen sentin tehokäyttöön, ja siinäpä se sitten aika lailla oliskin.  Ainoa mihin en omin päin uskalla ruveta on lavuaarin irrottaminen seinästä, pelkään että teen akuankat ja syntyy vedenpaisumus.  Mutta siihen hommaan järjestynee apukädet jostain tuolta nojatuolin uumenista.  Että ei kai tässä seuraavaksi muuta kuin paneelikauppoja tekemään ja sitten sirkkeli laulamaan.

16.3.2014

Keräilijät


 San Fransisco -juliste on täältä. (ja oho, seinähän on eri värinen joka kuvassa).

Meillä on katseltu tällä viikolla vanhoja kotivideopätkiä niiltä ajoilta kun kaksi isointa oli vielä ainoat lapset ja ihan pieniä.  Voi iik ja pakahdus tätä nostalgian ja haikeuden määrää! Ja muistojen.  On se ihana, että niiden tallentaminen on nykyään niin helppoa.  Vaikka enää on tullut harvakseltaan otettua videoita, niin muuten muistojen keräily on verissä lapsillakin.

Maalasin viimeisessä kuvassa pilkottavan lipaston mustaksi, ja kokosin sen päälle meidän perheen saaliit.  Siellä on rivi hienoja sulkia, hyrrä, käpy, iso ikivanha naula, ajopuun palasia, sileitä kiviä merenrannalta, Tuutikki, Pikku Myy ja tuulenpesän sisältä löytynyt dinosaurus.    Jaa mikä dinosaurus?  No kattokaas, kun mies tuli kerran mietteliääksi ja alkoi ihmetellä, että mitä semmoisen tuulenpesän sisällä niinku oikeestaan on.  Niinpä se otti yhden ja alkoi leikellä sitä, niin arvatkaa, sen keskeltä löytyi ihan selvä dinosaurus:






räyh.

10.3.2014

Kylppäriunelmia



Ensinnäkin voittaisin lotossa.  Sitten soittaisin hirveesti työmiehiä paikalle ja käskisin purkaa kaiken pois pohjia myöten vanhasta kylppäristä.  Kaikki laitettais uusiksi. Vesieristeet ja ilmanvaihto vimpan päälle, järkevä tila pyykkikoneelle ja nerokkaat ratkaisut pyykinkuivausta varten.  Pukuhuoneen Pukukopin puolella pyykki- ja pyyhesäilytys pistettäis ojennukseen, ja kaikki rompe katoasi muihin ulottuvuuksiin niin että niiden tilalle voisi laittaa kuivattelupenkin.    Lattiaan tulis kahdeksankulmaista laattaa, seinille nelikulmaista.  Valkoista, koska se on niin ihanan puhtaan ja raikkaan näköistä.  Siitä puhe mistä puute: nykyinen laatta on likaisen beigen läiskikästä puhtaanakin.  Seinälle löytäisin jostain tuollaisen kivan korin purkkeja varten eikä tulisi yhtään ikävä sitä vanhaa kulunutta valkoisella kumilla päällystettyä lankahyllykköä.

Kylpyammetta ei meidän kylppäriin kyllä mahdu.  Eikun hei, minähän voitin lotossa!  No siinä tapauksessa me perustettais yhdistetty sauna/kylppäri/pyykkituopa tuonne navettaan, mulla on siitä ihan itse tehdyt piirustuksetkin jo olemassa.   Sinne mahtuu amme ja ihanasti pyykkitelinettä ja muuta käytännöllistä.  Vaikka pikku kamina sinne pyykkituvan puolelle makkaranpaistoa varten...  Paljunkin vois hommata pihalle, ja mites toi poreamme sitten?

Tai jos oikeesti voittais lotossa, niin rakentaisko kokonaan uuden talon?  Millasen? Jotain modernia ehkä, järven rantaan... tai joen.  Ja minne päin Suomea, muutettaisko jonnekin?  

Huh.  Olispa ihan liikaa vaihtoehtoja jos voittais lotossa. 

8.3.2014

Köyhän naisen stringi

 Imperiumin kukistuttua stormtroopersit siirtyivät rauhallisempiin duuneihin.  
Kuvassa näkyvä yksilö työskentelee herätyskellona.

Katoppas vaan miten kätevän hyllysen kehitin.  Tähän tarvittiin narua, pari pampulaa ja tuommoinen navetalta joskus löytynyt hyllykyhäelmä.   Jos ei ole ihan yhtä arvostettua designia kuin aito string, niin hintansa puolesta tämä on selvä voittaja.   Eilen ostettu parin euron mysteerikasvi pääsi näin nauttimaan auringonpaisteesta ja saa luvan ruveta viidakoitumaan ja puhdistamaan makkarin ilmaa.  Onneksi talossa on vain tämä yksi huone, jonka seiniin on joku joskus halunnut laittaa muovia... 

Päivän huono uutinen: kamerassa on vikaa, enkä tiedä missä se on. (Muistikortissa ehkä tai kennossa?) Muutama otos oli taiteellisesti puoliksi keltaisia ja loput kummallisen rakeisia, minkä huomasin jo edellisen postauksen kuvissa.   En kestä.   

6.3.2014

Mummunurkka

 totorokin chillaa mummunurkassa.

Edellisessä postauksessa mainitun ikäkriisin kunniaksi esittelyssä tänään olkkarin mummunurkka. Teema ei ole harkinnan tulos, vaan ihan sattumaa vain.  Sieltä löytyy kaikki tyylin kannalta oleellinen: kutimet, kiikkutuoli  ja tyyliin istuva radio -levysoitinkaappi (miehen tekemä kirppislöytö).  Tekniikka ei tosin toimi hirveän hyvin ja suunnitelmissa onkin ollut hankkia jostain levy- ja cd -soittimet ja pistää ne kaapin sisään.  Sitten kelpaa kiikussa istuskella ja kuunnella  oman ikäpolveni humppaa.  Siihen asti jammailen keittiössä br -leluista ostetun mankan tahtiin.  Melkoisia epähifistejä ollaan.

Keskeneräisen viihdekeskusprojektin lisäksi nurkassa on kesken taulujenvaihto.  Ainahan täällä on jotain kesken.  Aika monta jotain on yleensä kesken yhtäaikaa ja kamaa lojuu vähän missä sattuu, se on meidän juttu.  Ja kun jotain saadaan valmiiksi, ei tuloksena synny sliikkejä kokonaisuuksia, joista saisi kuvissa välittymään tunteen hallitusta tyylistä.  Syntyy tämmösiä nurkkauksia ja sitten ihan eri näköisiä nurkkauksia, jotka muodostaa meidän näköisen kokonaisuuden.  Mikäs tässä. Niin kai se on joka kodissa, asia vaan joskus pääsee unohtumaan kaikkien  hallittujen ja stailattujen sisustuskuvien seassa.   Tosin kyllä mäkin stailasin tätä:  siirsin sohvan pois edestä ja laitoin totoron kiikkuun istumaan.  Sen sijaan viehättävän epäasetelman jätin silleen.  Eikun nostinhan mä siitä yhden sulan puikkomitan päältä paikoilleen härkäkoukkuun.  Kiinni jäin, vähän stailasin. Koska onhan se ihan hauskaa hommaa. 




4.3.2014





Hei vaan, täällä ollaan.  Poden ensimmäistä ikäkriisiäni - iski aivan puskista-  ja kärsin ankarasta kiukkuilusta ja turhautumisesta muiden juttujen takia. Ei siis ihan sitä awesomea mitä hain. Jäniksellä on vähän sama tauti.  Viikonloppuna tehtiin pieni reissu joka sai jäniksen osoittamaan mieltä ja järsimään mattoon reikärivin.    Tuotiin sille lepyttelyksi tuommoinen heinäpallo, vaikka tuttuja rapsutuksiahan se vaan kaipasi.   

Itse en viitsi alkaa mattoja järsimään vaan yritän karistaa ärsytykset tien varsille.  Ostin juoksutakin ja nyt yritän treenata puujaloistani jonkunlaiset menopelit. (Eikö niin, että se oikeanlainen takki on näissä hommissa avainasemassa?) Tulee viemään aikaa, toivottavasti ei lopu sinni kesken.  Tällä hetkellä näillä juostaan maksimissaan kolme puhelintolpan väliä (ptv), mittayksikkö jolla mun oma juoksukouluni pelaa.  Tavoitteena ei ole maratoni eikä edes naisten kymppi, ihan kilometristä tässä näin alkuun haaveilen.   Nähtäväksi jää antaako penikkatautiset sääret ikinä periksi vai olenko se taas kerran minä.   En tiedä mista kaikki muut sen urheilunhimonsa  löytää, mutta mä luulen ettei se tuolla sohvalla ainakaan asusta.  Että eikun tossua toisen eteen ja sitä etsimään.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...