25.2.2014

Be awesome


...sano Teemu Selänne kun hampaitaan aamulla harjas.

Koska mulla ei ole omaa Teemua pitämässä motivointipuheita, niin minäpä alan ihan omiksi teemuselänteikseni ja yritän vähän tsempata.  Ajattelin, että keittiön pikku  liitutauluun vois lätkäistä jonkun superin tsemppilauseen, ja sitten kaikki aamut käynnistyisi ihan ilman ongelmia ja silmäpusseja.  Mutta kun liitua löytyi vain pikku murunen niin mikäs eteen? No Photoshop tietenkin!  Ja Pinterest!  Jälkimmäisen kautta löysin kasapäin kivoja liitutaulufontteja, joita latailin koneelle minkä kerkesin ja sitten vedin kunnon överit.  Fonteilla ja photoshopilla.  On se hurja.   Facebookin puolella jo tätä eilen vähän mainostinkin, ja nyt teen saman täällä: leikkikää hyvät ihmiset, tehkää jotain kivaa ilman tulosvaatimuksia.  Lupaan, että kannattaa.   Ja tässä hommassa ei sitten välitetä mistään ammattigraafikoiden standardeista, vaan asiaa kuuluu lähestyä kuin taapero sormivärejä: ihan vaan hauskanpito mielessä.

Hain jo niitä liitujakin, mutta onhan tässä nyt semmoinen ongelma, että tuota tekstiä en kyllä osaa omin käsin jäljentää liitutauluun.   Mutta jos nyt edes samat sanat piirtäis.


Jos joku sattuu innostumaan, niin tässä linkkejä näihin fontteihin ja lisäähän on netti pullollaan... Tiistaitsempit kaikille!



24.2.2014

11

*happy*

Synttäriviikonloppu, esikoinen täytti ykstoista vuotta.  Oli kavereita yökylässä, disko omassa huoneessa, sopivasti vilskettä, syötävää ja kaikkea kivaa.  Ei tullut kutsukirjettä Tylypahkaan, mutta sitä ei ääneen muistettu edes kaivata.   Muitakin vieraita kävi vähäsen, ja kun lisäksi on pitänyt jännittää jääkiekkoa ja Ukrainan uutisia (mikä absurdi yhdistelmä, oikeesti!) niin äiti on nyt vähän rätti.   Varmaan ihan happykin, mutta vaikea kyllä sanoa varmuudella ennen kuin herään tästä.  

Viikon haasteet: aktivoidu, nainen!

oukkidoukki.
 

20.2.2014

Nenä ruudussa



















 jänismalli lainattu täältä.

Talvilomalla aioin tehdä luovia juttuja, kuten piirrellä.  Aioin ommella sen toisen tuolin päällisen, käydä salilla ja ulkoilla, siivota ja ottaa kaiken irti virallisista vapaapäivistä mahdollisimman tehokkaalla tavalla.    Jotain on mennyt suunnitelman mukaan: olen piirtänyt kaksi jänistä ja siivonnutkin vähäsen.  Sen sijaan ulkoilu, salilla rehkiminen ja ompelu on korvattu ruudun tuijottelulla.  Kävin klikkailemassa meille Netflixin kokeiluun, ja siitä on nyt otettu ilo irti porukalla.  Ei ollutkaan tehokas viikko, vaan tämmönen lepuutteluviikko, ja se on ihan ookoo.

Ehkä vois ruuan päälle ottaa jopa nokoset.

17.2.2014

Taideterapiaa


lääkkeeksi maalaan jäniksen.

Kiireisen viikon päälle jostain (hormoneista) iski jäätävän iso tyytymättömyys.  Olen ihan huono, mun seinät on väärän väriset, selkää särkee, netti pätkii, hienot lapaset on hukassa ja muuten vaan mökötyttää.   Enkä meinannut millään päästä yli, ärsyttävän sitkeää laatua oli tämä tunne.  Päätin kokeilla taideterapiaa: otin yhden kuopuksen värikkäistä maalauksista ja tein siihen loikkaavan jäniksen.  Idea on kiva, mutta harmi kyllä menin ottamaan käteeni tussin ja pilasin koko homman.  Tai oikeammin se jäi vähän puolitiehen kun  en osaa/uskalla sillä tussilla oikein mitään tehdä.  Olis pitänyt ottaa lyijykynä.  Ajatelin kokeilla kohta maalata tusseja peittoon ja aloittaa alusta.  

Toisaalta voin jättää sen myös niin kuin se on, koska terapia jo kuitenkin pikkasen auttoi.


14.2.2014

14.2

Viime kesänä otettu perhepotretti, joka on itseasiassa tosi ookoo!

Se on sitten mukavaa, kun asiat on aika ok.  Nyt on, koirakin voi paremmin. Ystävänpäivän kunniaksi peukutan kaikille ookoo tyypeille, kiva kun ootte. Syvempiä ajatuksia ei tänään irtoakaan, paitsi lastenhuoneista, mutta siihen tarinaan ei nyt ole aikaa.   Huomasin just, että mulla on kiire suihkuun ja ruuan laittoon että kerkeän vielä töihinkin.  

Mukavaa ystävänpäivää!

11.2.2014


meidän koira inhoaa kameraa, mutta tässä sumea paparazziotos viime kesältä.

Nelli on ollut meillä vain yhden vuoden vähemmän kuin me ollaan oltu me. Meidän sänky meidän kämpässä oli aina karvainen, koska koira halusi nukkua meidän kanssa, eikä meillä ollut mitään sitä vastaan.  Kun perhe kasvoi, Nelli putsasi vauvojen korvien taustat, otti kärsivällisesti vastaan niiden innokkaat rutistukset ja antoi lasten käpertyä viereensä vaikka kopassa tulikin ahdasta.  

Se on ollut hyvin rakastava koira, tunteikas, ja toisinaan sillä on taipumus olla vähän teatraalinen.  Jos sillä on paha mieli, se on ihan marttyyri: huokailee ja kadottaa kiillon turkistansa.   Erikoislahjana voidaan pitää sitä, että se on aina tykännyt syödä sukkia ja kengännauhoja ja oksentanut ne sitten jonnekin nurkkaan yllätyslahjaksi. 

Nuorena se oli nopea kuin mikä, juoksi kerran jäniksenkin kiinni, muttei sitten oikein tiennyt mitä sillä olisi pitänyt tehdä.  Kun appiukko kerkesi paikalle, oli jänis koiran sylissä ja Nelli pesi sen päätä.  Jänis pääsi karkuun, mutta sai varmaan vähän henkisiä vammoja.

Nyt Nelli on jo kuustoistavuotias ja vaivoja on: nivelet kipeytyy, hampaat on huonot ja kasvaimiakin löytyy. Kuukausi takaperin yksi melko epämiellyttävä eläinlääkäri oli hampaiden puhdistuksen yhteydessä sitä mieltä, että tämän ikäistä koiraa ei ole järkeä pitää hengissä, että parempi olis nukuttaa pois. Ehdin jo pari päivää pelätäkin, että tässä käy huonosti, mutta tämän aamuinen eläinlääkärireissu (eri lääkärin luo) tuottikin yllätyksen: koira on ikäisekseen ihan hyvässä kunnossa (asia, joka me tiedettiin itsekin kunnes se edellinen eläinlääkäri sai epäilemään), ja vaivoja kannattaa hoitaa. Saatiin kipulääkettä nivelrikkoon ja ruokintaohjeet jotka kuuluivat kutakuinkin näin: kuka sitä nyt satavuotiaana jaksaa suosituksista piitata, jotain hyvää kannattaa tarjota, että maistuu.  Jessöör. Kun kerran tohtori käskee niin me totellaan.  Nyt seurataan vointia ja toivotaan parasta Ja jatkossa tullaan asioimaan tässä paikassa, jossa koira nähtiin koirana (eli hyvänä tyyppinä), eikä lihakimpaleena jossa on parasta ennen -päiväys. 

Koska kaverista pidetään huolta.


(Ruohon polttelusta ollaan Benin kanssa eri linjoilla, mutta kaikki muut pätee.  Etenkin viimeinen).

7.2.2014

Arkajalka


Meidän lapsilla on sivistyksessä arkajalkojen mentävä aukko!
Tilanne korjaukseen asap.
(kuva pinterest.)

Tulee tunnustus: pelkään helposti.  En ihan kaikkea, mutta jotain juttuja pelkään ja joskus, ihan vahingossa, pelottelen itseäni  tarkoituksella koska se on niin kutkuttavaa.  Kavereiden kanssa oli teini-ikäisenä tapana pitää pyjamabileitä joissa mässäiltiin hurjat määrät sipsiä ja dippiä ja katsottiin kauhuleffoja. Pelkääminenhän ei ole juttu eikä mikään, jos ei sitä saa tehdä yhdessä hysteerisesti säikkyvän kaveriporukan kanssa.  Ah, niitä spontaaneja kauhun karjahduksia kun joku erehtyi ääneen epäilemään, että itse asiassa kohta voi kyllä tulla ikkunan läpi murhanhimoinen ruma pelle.  Toisinaan riitti tietenkin ihan vaan viaton rasahdus jossain päin kämppää. Koko konsepti oli parhaalla mahdollisella tavalla ihan hirvee.   Tänä päivänä rakkaus dippiin on tallella, mutta kauhuleffoja en pysty katsomaan, mulla menis unet kahdeksi viikoksi eikä se aikuisen naisen elämässä ole toimiva juttu.  

Silti.  Silti joskus ihan vahingossa tulee tehtyä vähän itsensäpelottelua.  Näin  kävi tänä aamuna, kun menin ensin yhdestä linkistä lukemaan mitkä onkaan typerimmät plot twistit elokuvissa ikinä. (Oli muuten tosi typeriä).  Sitten menin tsekkaamaan aliarvostetuimmat leffat, typerimmät loppukohtaukset jne...  Ja sitten: hirveimmät tositarinat, jotka ansaitsisivat oman elokuvan.  Kyllähän mä tiesin, että ei kannattais, mutta klikkasin ja luin ja yksi niistä jutuista oli niin k a m m o t t a v a,  ja  a a v e m a i n e n että friikkasin täällä itsekseni ihan täysin kesken aivan tavallisen aamupäivän.  Ensiavuksi soitin siskolle, että kääk tein tyhmästi ja nyt en uskalla hakea yläkerrasta sukkia ja varpaat on ihan jäässä. Tiesin, että se kyllä ymmärtää.   Sattui vaan sillai harmilisesti, että sisko oli just lukenut kummitusjuttuja, ja oli ihan yhtä säikkynä.  Meillä on siis yhteinen heikkous. Ja pahe.

Pää oli pakko nollata, joten laitoin äkkiä soimaan Dave Lindholmin Jazzikansa tulee, kävin vaihtamassa vaatteet (aika ripeästi ja sivuille vilkuilematta), ja lähdin salille.  Nyt on jo khuulimpi olo.  Ja jotenkin vähän semmoinen tunne, että uskaltaisko kuitenkin kattoa sen videon...  No en tasan aio!

6.2.2014

joskus pitää ottaa vähän etäisyyttä

  
Miten se menee se fysiikan laki, että energia ei häviä, se vaan muuttaa muotoaan?   Mulla on vahva tunne, että olen just käynyt läpi tuollaisen prosessin.  Jos reilu viikko sitten oli ihan hirvee tekemisen meininki, niin nyt kaikki se energia on muuttunut hyvin tasaiseksi olomuodoltansa.  Ei oikein ole aikaansaavaa laatua tämmöinen odotteleva energia. Nää on nää fysiikan lait tämmösiä. Täytyy odottaa seuraavaa muodonmuutosta ja tehdä sitten jotain järkevää.

Tämän aamupäivän suuri saavutus on seuraava: siirsin keittiön pöytää puoli metriä lounaaseen.  Tällä on sellainen vaikutus elämään, että nyt pääsee paremmin puusohvalle pötköttämään.  Ennen sinne ei oikein viittinyt kammeta kun pöydän reuna oli ihan sohvassa kiinni ja kyynärpäät vaarassa kolhiutua.  Hankalaa, mutta nyt siis sen kun vaan kävelee tuohon damdidam ja asentaa itsensä haluamaansa asentoon. Tästä taas nähdään, että joskus pieni etäisyys helpottaa elämää.

Näin muuten unessa idean, josta voisi muokata megabisneksen: kiroilevat muumit.  Harmi, että tässä hereillä olevassa maailmassa on noita tekijänoikeussäädöksiä, mutta tässäpä ilmainen idea jos Milla Paloniemi ja muumimarkkinat tahtovat kokeilla yhteistyötä.  Tunnustan, että omaksi huvikseni yhdistin yhden siilin karjaiseman perkeleen ja muumimamman kuvan, oli aika iskevä.  Jotenkin lohdullista nähdä aina niin zen muumimamma tyynesti kiroilemassa.  Haistan äitienpäivähitin!

2.2.2014

Viikkokatsaus


- Studio Ghibli tekee Ronja Ryövärintyttärestä animaatiosarjaa.  Itse Hayao Miyazakihan jäi vasta eläkkeelle (vai jäikö sittenkään?), mutta poikansa Goro Miyazaki ohjaa, kertoo Yle.  Vau, kyllä kiinnostaa!  Vaikka Ronja tuossa Ghiblin kuvassa onkin ihan eri näköinen kuin se oikea Ronja, niin ei voi tulla huono.  Koska Totoro.

- Meikäläinen innostui spontaanisti Euroviisuista eilen illalla.  En ole tätä UMK -kisaa seurannut, mutta sekä Mikko Pohjolan että Softenginen biisit olen kuullut ja tykkään molemmista.  Mutta illalla jämähdin sohvalle jännittämään tosissani, että kuka sinne nyt lähtee ja voihan iik ketä nämä muut ehdokkaat edes on.  Ja hyvä biisi voitti, voi että miten ihkuja nuoria poikia,  mutta tosi hyvä biisi tuli toiseksikin.  Taidanpa kuunnella sen taas. Oon ihan fani, vaikka mua kyllä vähän hämäs kun Mikko alkoi yhtäkkiä näyttää Kurrelta.

Edit: melkein unohtui, viikon aikana aiheutti suurta musiikillista ihastusta myös The Districts, joka on ihan just julkaissut EP:n. Mistä näitä hirveän lahjakkaita nuoria poikia nyt riittää?  Ja mistä lähtien niitä tulee jostain Pensylvaniasta? Odottelen tässä vaan että levyn saisi tilattua jostain kohtuullisilla postikuluilla koska olen niin antiikkinen, että en tajua mitään i-Tunes asioita.  Musiikkia pitää voida sekä kuunnella että pitää käsissään.

- Sitten uutisia lähihistoriasta: Tasan seitsemäntoista vuotta sitten katsottiin meluisan kaveriporukan kesken jatkoilla Blues Brothersia ja siellä oli yks poika josta mä niinku tykkäsin.   Ja me istuttiin eri nojatuoleissa ja pidettiin käsistä kiinni (iik) ja aamulla herättiin saman peiton alta and the rest is history.  Vieläkin herätään yhdessä, mutta meillä on kyllä omat peitot koska tuo friikki mies nukkuu pelkillä kalsareilla (ehkä parta lämmittää) ja minä tarvin näin talvikaudella pyjaman lisäksi vielä ylimääräisen peiton että tarkenen nukahtaa. 

- Juhlapäivän kunniaksi käydään päiväsaunassa ja syödään tuulihattuja. 


Ray ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...