28.1.2014

Hyvä tuoli

 Iso tuoli keulii. Ja mites toi rehevä fiikus?

Ensimmäinen tuoli verhoiltu, saldona:
- pistohaavat huulissa (2) ja sormessa (3)
- saksilla aiheutettu haava vasemman keskisormen toisessa nivelessä (1)
- hirvee hiki, tämähän oli ihan kuin salilla olis käynyt, paitsi että hartiat on vähän jäykkinä.

Pikkutuolista tuli oikein kiva, vaikka kangas onkin täällä kotona sitten ihan eri värinen kuin siellä kaupassa. Jäykkä materiaali ei myöskään sormissani taipunut ihan niin nätisti tuolin ylle kuin ajattelin, mutta lopputulos kelpaa silti.  Nämä vanhat tuolit on siitä hyviä, että ne sopii meille viittä vajaa 160 senttisille naisille mitoitukseltaan oikein mukavasti.  Niissä istuessa jalatkin yltää maahan, mikä saa tuntemaan itsensä melkein aikuiseksi.   Miehen turboahdettu tuoli (jonka sen mahtava vaimo hommasi sille synttärilahjaksi) näyttää entistä muhkeemmalta tuossa vieressä.  On muuten pakko sanoa, että vaikka tuo lepotuoli ei ehkä ole maailman kaunein esine, niin jumankaut siinä on hyvä istua.  Tuo on se talon ehdottomasti paras paikka lukea kirjaa tai tehdä ihan mitä vaan.  Kyllä se on niin, että istumisasioissa menee perstuntuma ehdottomasti minkä tahansa designarvon edelle. Että vaikka joku Eamesin kiikkutuoli on kyllä hieno, niin siinä ei mitenkään voi olla yhtä hyvä lukea kirjaa kuin tuon monsterin syleilyssä, joka muuten sekä kiikkuu että pyörii.

Lepuuttakaamme silmiä vielä pikkutuolin alkuperäisessä kaurismäkihenkisessä ulkoasussa:

 



27.1.2014

Operaatio ompelukone


Kamelibeigee ja kultatussia.

Uudenvuodenlistassa oli kohta ompele enemmän.  Virallisestihan olen ammatiltani ompelija ja vielä tuossa reilut kymmenen vuotta takaperin ompelinkin kyllä sen tittelin edestä. Suurimmaksi osaksi tein vaatteenikin itse, mutta sitten into väheni niin, että pari viime vuotta kone on saanut olla aika rauhassa.   Jotain sisustusjutuja on tullut tehtyä, mutta aika satunnaisesti.  Vaatteita ei enää edes viitsi tehdä, kun kaupasta saa edullisemmin ja se tatsikin on ruosteessa.

Tulin just kangaskaupasta ja ajattelin täällä heti julistaa, että nyt ommellaan.  Ei sitten kehtaa jättää ompelematta kun etukäteen leuhkii.  Pellava meni jo pesukoneeseen, siitä tulee uusi päällinen tuohon kuvassa näkyvään talon toiseksi parhaaseen lukemistuoliin.  Se on ostettu yli kymmenen vuotta sitten kehäkirppikseltä kahdellakympillä. Eihän tuo mikään laatutuoli ole: rungossa on aika paljon lastulevyä ja nykyisellään se pysyy kasassa gorillaliiman voimalla, mutta siinä on hyvä istua. Niin että se ansaitsee nyt uuden kuosin.

Ihanan paksu harmaa kangas pääsee kaurismäkituolin ylle, siihen tartun ekaksi.  Tai no, ihan ekaksi pitäis siivota keittiö tai ainakin keittiön pöytä, että olis joku paikka missä ommella.   Eilen jo aloitin yhteistyöneuvottelut koneen kanssa kun paikkasin yhdet repaleiset toppahousut.  Sanotaanko, että uskollinen Janomeni vaikuttaa vähän loukkaantuneelta, mutta mä öljysin häntä ja koitin olla kiroilematta liikaa kun tikki takkus  ja neula katkes.  En onnistunut: kirosin ihan perkeleesti, mutta niin teki kyllä konekin. Tänään sujunee jo sitten paremmin.  Lataan mankkaan vähän Beatlesia ja toivon parasta.

25.1.2014

Sillä silmällä

päiväunia, päiväunia.

Alitajunta toimii kummallisesti.  Tällä viikolla on tullut selailtua etuovi.comin tarjontaa hartaasti, ja ihan ilman syytä. Ensimmäisellä kerralla en heti edes tajunnut minne itseni klikkasin, se kävi niin äkkiä. Ei olla suunnittelemassa muuttoa eikä siis asunnon ostamistakaan, mutta siellä mä kuulkaa vaan selailin tuskastuneena kohteen toisensa perään eikä mitään kivaa meinannut löytyä. Kunnes.  *Uudiskohteet*  Modernit, simppelit, tehoneliöiset uudiskohteet neitseellisen valkoisine seinineen, kodinhoitohuoneineen ja kattoterasseineen.  Siis kattoterasseineen. Sellaisillahan on pitkä käyttökausi Oulussa.  Niin, jostain syystä alitajuntani tahtoo muuttaa uuteen kämppään ja vaan Oulu kelpaa.  (Ilmeisesti alitajunta on myös katkaissut kaikki välit siihen osaan aivoja joka tietää pankkitilin saldon, kun meinaa kattoterasseja ostaa).

Ei kerrota tälle omalle talovanhukselle, että emäntä kattelee nuorempia netissä sillä silmällä.  Kyllä mä siinä välissä etsin myös ne pönttöuunin muurausohjeet.   Mutta totuuden nimissä on pakko sanoa, että ajatus remonttivapaasta tulevaisuudesta kuulostaa luksukselta! Kuin myös se kattoterassi, tai merinäköala.

Ja.  Ne neitseelliset seinät sai miettimään pintaremppaa.  Vaikka saatoin just mainita, että  remontit ei kiinnosta tai jotain sinne päin.  Mutku.  Jos maalaisin kaikki seinät uusiksi.  Sillä kalkkimaalilla joka on kyllä liian kallista, mutta oishan se niin nättiä.    Sininen kammari sais kyllä jäädä.   Ja jos oikein kunnolla aletaan haaveilla, niin lautalattiat vois putsata puupinnalle.   Uuh. 

23.1.2014

Me tarvitaan uudet nimet


Näiden kansien sisällä elää pitelemättömästi Paratiisi, hökkelikylä jossa asuu Kulta.  Kulta käy kavereidensa kanssa guavavarkaissa rikkaiden pihoilla, haaveilee elämästä tädin luona Amerikassa, leikkii.  Miettii, miten saisi ystävänsä Chipon mahan pois, koska synnytykseen voi kuolla, varsinkin jos on vasta yksitoista.   Arki on rujoa eikä viattomuudesta ole jäljellä juuri mitään mutta se on lapsille tuttua.  He osaavat tanssia ja laulaa avustustyöntekijöiden mieliksi, mutta uskaltavat myös solvata aikuisia - kunhan ne vain eivät ole heidän aikuisiaan.   Kaikki odottavat muutosta.  Toiveissa on oikeat tiiliseinät aaltopellin tilalle, rahaa, ruokaa, tavata Lady Gaga!   Mutta muutos ei ole aina sellainen kuin kuvittelee ja se saattaa jäädä tulemattakin.  Kulta pääsee lopulta tädin luo amerikkaan ja jättää kertomatta ystävilleen kodittomista, kylmyydestä ja rajallisista mahdollisuuksista.  Jokin pysyy  ennallaan: täytyy sopeutua ja sujahtaa omaan rooliin jotta selviää.

Suomennos on todella onnistunut, kielen rytmi ja muoto tuntuvat aidoilta. Paratiisi tulee iholle röyhkeästi, päättömästi ja kipeästi. Asioita ei todellakaan kaunistella, Zimbabwen tilanne on -paremman sanan puutteessa -käsittämätön,  mutta kaiken pohjavireenä on ylpeys omasta kansasta ja maasta.  Me tarvitaan uudet nimet ei päästä otteestaan, sen hahmot vaativat tulla kuulluiksi. Luin kirjan eilen illalla, eikä kuiskinta ja huuto ympärilläni oikein ota laantuakseen.  Kuulostaako mahtipontiselta? Ei se mitään, antaa kuulostaa.    NoViolet Bulawayon teksti on vahvaa, varmaa, elävää. Siinä ei ole mitään latteaa, kosiskelevaa tai piilottelevaa.  Haluan lukea lisää.

"... Stina tarttuu isän toiseen käteen ja alkaa heiluttaa sitä laulun tahtiin ja Kovanaama heiluttaa isän toista kättä. Minäkin kosken isään vaikka en ole tehnyt niin oikeastaan kertaakaan sen jälkeen kun isä tuli kotiin mutta nyt minun täytyy tehdä niin sillä miltä näyttää ellen koske siihen kuten kaikki muutkin? Me kaikki katsotaan toisiamme ja lauletaan suu hymyssä siksi että me kosketaan isään, kosketaan joka puolelle kuin se olisi hieno leikkikalu, joka me ollaan juuri pelastettu jostain Budapestin roskapöntöstä.  Isä tuntuu kuivalta puulta mutta sen syvälle painuneet silmät hohtaa outoa valoa kuin se olisi nielaissut auringon."

18.1.2014

-24

rapsakka keli.

Pari uutista: Facebook -sivut on pystyssä, postaukset päivittyy sinne joten sitäkin kautta voi nyt seurata jos tahtoo.   Sinne ajattelin myös kerätä sellaista esim. DIY -matskua jota en tänne blogiin välttämättä laita, katotaan nyt.  Ehkä vetävin myyntipuhe ikinä.

Keittiöstä: Mun hieno muumimukini otti lentävän lähdön kädestä, en vieläkään tajua miten. Oikein näyttävässä kaaressa se lens puoleen väliin keittiötä ja meni säpäleiksi. Harmitus oli hevosen kokoluokkaa.  Ei olis pitänyt tulla blogiin leuhkimaan hienoa mukiansa, nih.   Uusi on kyllä tilattu, ja sitämyöten lienee mukinostelukiintiö tältä erää täynnä.   

Päivän sää:  Taas tämmöinen yhtä kaunis kuin kylmä pakkaspäivä.  Ihan helskutin kaunis.  Jospa vaikka jotain kutimia virittelis tai lukis kirjaa.  Jotain kuitenkin, mihin sisältyy syliin levitetty peitto ja kuppi kuumaa.  Ja laskiaispullia!

16.1.2014

Pönttöuunit on ♥

 I'm a lumberjack and I'm ok.

Se oli kivaa leudossa ja sateisessakin talvessa, että ei paljoa palellut.  Meidän talon sähkölaskutkin marras-joulukuulta oli pienempiä kuin viime keväiset, jolloin käytettiin vielä pattereita.  Tänä talvena ei olla alakerran pattereita laitettu päälle ollenkaan,  koska ketään ei huvita maksaa enää melkein viittäsataa euroa kuussa sähköyhtiölle.  Niin että kannetaan puita, ja kun pakkanen paukkuu niin kannetaan kunnolla kans.  Mulla onkin nyt soppelisti aikaa lämmittää joka päivä kaikkia uuneja kun olen käytännössä työtön nämä talvikuukaudet, mikä taas vähentää entisestään haluja maksaa isoja laskuja. Klapikasa hupenee huolestuttavaa vauhtia, mutta mä kannoin nyt vähän tuoretta tavaraa sisälle.  Luulis että nämä pönttiksen kyljessä kuivahtaa polttokelpoisiksi suht nopsaan.  Keittiön uunin ja olkkarin takan vieressä on lisää klapia kuivumassa.  

Meillä on tosiaan alakerrassa kaks (alkuperäistä) pönttöuunia talon päädyissä ja olohuoneessa vielä takka.  Tulevat tarpeeseen.  Sininen pönttis puskee lämpöä viimeistä talvea täällä työhuoneessa, kesällä se päästetään pönttöuunien taivaaseen kuudenkymmenenneljän hyvinpalvellun talven jälkeen.  Täytyy pitää sitten kunnon peijaiset.

14.1.2014

Mustapalloja

 
 ite tein.
 
Tästä päivästä käytin yli neljä tuntia siihen, että sain mustia palloja blogiin.  Kattokaa nyt, tuolla ne on sivupalkissa.  Ei mistään muusta syystä kuin siitä että huvitti.  Googlasin ohjeet täältä: koodikielellä, postauksesta löytyy muuten valmiita palleroitakin.  Minä tein Photoshopilla omat ja sitten aloitin "koodaamisen".  Tai copy paste -bileet, whatever. Ensimmäiset neljä tuntia kaikki meni ihan pieleen: tuli pikkuisia tihrupalloja, kokonaan näkymättömiä palloja, linkittömiä palloja ja ylimäräisiä koodipätkiä. Vaan tadaa, viimeiset parikymmentä minsaa pallot meni sinne minne piti ja toimi oikein.   Melekosta.  Hermoni menetin monta kertaa, mutta kesken ei voinut jättää, koska  se olis ottanut vielä enemmän hermoon.  Ainakin nyt voi ruksata siihen uudenvuodenlistaan, että on oppinut jotain uutta.  Linkkipalleroita osaan tehdä nyt!  Toisaalta samaisessa listassa oli myös jotain aiheesta olla vähemmän tietokoneella.  No jaa.  Kaikkea ei voi saada.   
 
Aloitin myös nörtteilyhuumassani tekemään blogille facebooksivuja.  Ei kai niillekään mitään kummempaa käyttöä ole, mutta ainahan voin linkata sinne vaikka hassuja kisuvideoita youtubesta,  koska tämä on mun kuplani ja mä voin. Ja joskus on vaan sisäinen pakko.

13.1.2014

Valoo!


Vuoden ensimmäiset kunnon auringonvalot nähty tuolla pönttöuunin kyljessä.  Muita uutisia:   mies oli hetken päähänpistosta ostanut mulle tuon sarvijäniksen, johon ihastuin lokakuussa.    Tuossa se nyt nököttää työpöydän päällä vahtimassa.  Työpöydästä aasinsiltaan, leikkihuoneesta on nyt tulossa kokonaan työhuone.   Tällä hetkellä on menossa se melkein hauskin vaihe kun koko talo on ihan järkyttävässä kaaoksessa tavaroiden muuttaessa paikoista a, b, c ja niin edelleen paikkkaan x¤9 sektori vee ja muita hyviä päähänpistoja.  Eli siis sujuu suunnitelmien mukaan ja hyvä tulee.  Loistavaa stressinkiertoa.

12.1.2014

Kuvitusta

Gama Go on suomeksi varmaan että ihan hitosti kaikkea jännää sälää.

Minä silitin tytön mekkoon kuvia ja sisko piirsi sen käteen tanssivan luurangon.   Kettu on kestänyt jo yhden pesun ihan kiitettävästi, kohta se pitää laittaa koneeseen jo toistamiseen koska neiti haluaa pukea mekon taas huomenna. Luuranko ei ole vielä pesulle päässyt. Silityskuvavihkossa on vielä vaikka mitä hauskaa, puuttuu vaan sopivan neutraalin värisiä vaatteita mihin niitä kiinnittäisi, mutta  eiköhän me jotain keksitä kunhan jaksetaan alkaa miettimään.  

On sellainen perusteellisen laiska sunnuntai.  Pitäis siivota, mutta toisaalta mitäpä jos ei alkais.  Aion keksiä jotain siivoamiselle sukua olevaa tekemistä, kuten uudelleenjärjestelyä.  Yksi kaappi haluaa selvästikin muuttaa alakertaan, asialle on tehtävä jotain.  Imuriin vois tarttua sitten huomenna.

9.1.2014

Mukimarkkinat

 mun möröllä on hienot kädet ja kaikki.

Jaa vai on uudella muumimukilla menekkiä?  Se onkin nätti.  Olin ajatellut ehkä hankkia yhden itsellekin, mutta aika ovelasti uutisointi sai mut haluamaan sitä vähän enemmän.  Kun niissä osassa on ne silmälasit. Tätäpä en tiennytkään, kymmenen pistettä kuvittajalle!

Sinänsä ei ole tarvetta uudelle mukille, ei edes uudelle muumimukille, koska ostin itselleni joululahjaksi tämmöisen kaunokaisen.  Se pesee mielestäni arabian mukit kahdesta syystä.  Ensinnäkin, siinä on Toven - sen Toven -  oma kuvitus. Toiseksi, se vetää riittävästi teetä, koska on virallisesti keittomuki. 

Muumimarkkinat on melkoiset, mutta tarvitseeko tässä hätäillä yhden mukin hankkimisessa jos se on kuitenkin tarjolla koko vuoden?  Vai onks tässä nyt jotain mitä en tajua?  Toisaalta jos jotain on pakko saada niin se on sitten pakkosaada.  Niinku vaikka nyt Japanilaiset muumifiguurit.  Koska nämä on paljon hienompia kuin ne suomalaisversiot.   Ja sitäpaitsi nämä  olivat kylläkin melkeen tarvehankinta. Kyllä kai jokaisessa uimahuoneessa pitää kunnon figuurit olla. Daa.

7.1.2014

Every Little Thing


Aika ahdistavia unia viime aikoina.  Koko ajan on joku eksyksissä, villieläimet kimpussa, pelottaa, suolenpätkiä lentelee ja kummallisia väärinpäisyyksiä ilmenee.  Mies on sitä mieltä, että oon katsonut liikaa Gilmoren tyttöjä,  mä sanon että höpöhöpö, vaikka tällaista ei kyllä ollut ennen kuin Walking Dead jäi tauolle. Onneksi päivisin ei ahista hirveesti, paitsi kun pitää hoitaa sellaisia pikkuasioita, joiden hoitaminen on tehty suhteettoman suuritöisiksi.  Voiko asioilla olla napoleonsyndrooma?  Jos voi niin lehtitilausten perumisella on se. Ja kanavapaketin irtisanominen on lisäksi vähän ilkeä ja läheisriippuvainen. Sellainen tyyppi josta eroamista varten tarvitsee uuden hiusvärin, henkilöllisyyden ja asuinpaikan. 

Itsehoitona uniahistukseen on sängyn vieressä muumikirjat, Laura Heikkalan kuva (joulupukki toi)  ja yhdestä pinosta löytyneet Bobin sanat.  Yritän kuvitella itseni käkkäräpuun syliin Aruballe hyräilemään. 

6.1.2014

Ötökät

 isot kivet Kaatialan louhokselta, sileät kivet Dubrovnikin rannalta (ajalta kun oli passi)  ja fossiili Sea Lifesta. 

Yksi siskoista toimi ennen joulua diilerinä ja osti pienen puhelinneuvottelun jälkeen mulle pari vanhaa koulutaulua.  Tämä sopivasti tiedemiesromanttinen ötökkätaulu on nyt virallisesti asemissaan makkarin sukkalipaston päällä.  Sen kaverina on kirjoja (huomatkaa erityisen kauniit opukset oikeanpuoleisessa pinossa, ilmainen löytö meidän pikkukirjastosta), kiviä ja salaperäisiä rasioita.  Fun fact: mulla on kaiken muotoisia ja kokoisia kiviä ehkä neljässä tai viidessä eri säilytyspaikassa, mutta olen hävittänyt peruskaavani tarpeettomina.  Olisin ommellut mekon, mutta hei, sentään on nämä kivet.  Ja ne kaikki muut kivet.  Ja sulat.  Sekä muutama hieno ajopuun palanen. Way to go, minä. 

Järkkäilyn tavoitteena oli tehdä jotain muuta kuin löhötä sohvalla, siitä irtautuminen kun ei ole sujunut ihan niin reippaasti kuin aikomus oli.  Samalla sai myös kuvitella olevansa maailmanmatkaaja-seikkailija-sulkakynällä lokikirjaa pitävä tiedemiesnainen. Aion pitää silmät auki kirppareilla sopivaa rekvisiittaa ajatellen.

Sisustaminen, koska voi haaveilla ja harrastaa kevyttä liikuntaa samanaikaisesti.

3.1.2014

Tee työtä ja rakasta



Kaunein kirja.  Tuula Karjalaisen Tee työtä ja rakasta  on  laaja opaskierros Tove Janssonin elämään.  Sellainen, jota lukee nautiskellen, eikä vähiten ulkoasun vuoksi.  Kirja käy läpi Toven pitkän, monipuolisen ja häkellyttävän tuotteliaan uran, jonka tyttö aloitti vain 14 -vuotiaana, kertoo teosten taustoista ja liittymäkohdista Toven elämään.  Se kertoo Toven perheestä, opiskelusta, rakkauksista, intohimosta työhön, kaipauksista ja peloista.  Siitä miten kummallisen hankalaa oli saada tunnustusta kotimaassaan.  Vieläkin Tove on suuri suomalainen itsestäänselvyys, se muumien luoja, jonka koko elämäntyö tosiaan ansaitsee tulla tunnetuksi.   

Kaipasin välillä Karjalaisen asialliseen tyyliin hippusta intiimiyttä, jotain syvempää kontaktia Toveen henkilönä, mutta toisaalta koska Tove oli aina hyvin tarkka yksityisyydestään, tyydyn siihen että kaikki ei meille kuulu.   Pidin sitäkin enemmän sellaisista pienistä asioista, joiden kautta koin saavani ehkä kiinni siitä yksityisemmästä Tovesta.  Kuten haaveista muuttaa veljen kanssa Tonga -saarille, perustaa taiteilijasiirtokunta Marokkoon tai muuttaa asuntolaivaan. Tai siitä, että Tuulikin kanssa Tove innostui rakentamaan muumiaiheisia pienoismalleja vaikka oli jossain vaiheessa jo valmis työntämään koko otukset lihamyllyyn.

Kirjan myötä tiedän  Tovesta paljon, mutta haluan tietää vielä enemmän.  Aion lukea ainakin Boel Westinin kirjoittaman elämäkerran sekä Toven aikuisten romaanit (ne muumikirjat onkin jo työn alla) ja haluan ehdottomasti käydä katsomassa Tuula Karjalaisen kuratoiman juhlanäyttelyn Ateneumissa. Ja etsiä sen Viktor Janssonin veistämän patsaan Kaisaniemen puistossa, jonka mallina Tove on ollut.

Sitten haluan muuttaa kesäksi saareen rakentamaan muumiaiheisia pienoismalleja ja kalastamaan.


PS: Pidin kirjasta niin paljon, että raaskin liimata siihen yhden pikkusiskon minulle tekemistä Exlibriksistä.   Tämä on ensimmäinen kerta, vaikka näitä on säilytelty jo pari vuotta laatikossa. Hyvää  juhlavuotta, Tove!

1.1.2014

2014

Sattumoisin ostin kolmellakympillä raketteja.  Sori, Aruba.

Uusi vuosi, uusi kalenteri, uusi päivä ja sitä rataa.   Istuin sohvalle ja kirjoitin ylös suunnitelmat ja toiveet, esimerkiksi sen, että pitäisi istua vähemmän sohvalla.  Paljon muutakin pientä (opettele pilkkusäännöt)  ja suurta (vakituinen työpaikka) ja tärkeää (halaa ja pussaa).  Sivulle jäi vielä tilaakin, pitää täydentää jos vielä jotain tulee mieleen, mutta onhan tässä jo.  



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...