Sunnuntai

( Laadukkaat puhelinkuvat, koska kamera ei ollut mukana...)

Siinä hän on, meidän pötkylä.  Vielä kolme viikkoa odottelua, sitten saadaan pentu kotiin.  Kovasti oli taas kasvettu viikon aikana ja lauma telmi jo melko ketterästi, kunnes pennut alkoi kepsahdella yksi toisensa jälkeen nukkumaan.   Meidän piti ihan vaan äkkiä käväistä, mutta yks tunti ei tunnu missään kun saa lelliä tuollaisia eläviä ressinpoistajia.    

Muita kivoja sunnuntaipuuhia:
- Syötiin kakkua ja karkkia
- lapset heitteli lehtiä
- ja ampui pihlajanmarjoja
- minä sain joutsenen sulan
- ja tilasin kaksipäisen virkkuukoukun
(minä se osaan revitellä!)

Väsyttää kuin pikkuvauvaa - tai koiranpentua -  mutta koska olen iso tyttö aion valvoa ainakin kymmeneen ja ratsata villalankalaarin. 

Kommentit

  1. Oi, että mikä pentu! Minulla on aivan älyttömän suuri koirakuume eikä tämä helpota yhtään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siihen ei auta kyllä mikään muu kuin koira :D

      Poista
    2. Se on kyllä totta :D, tuollainen pötkylä kelpaisi kyllä!

      Poista
  2. Voi jestas mikä söpöliini <3
    Mitä rotua hän on?

    Mutta mikä ihmeen kaksipäinen koukku?
    Mihin sitä käytetään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pötkylän isä on mäyräkoira ja äiti sekarotuinen, saadaan siis jännätä miltä se näyttää isona!

      No kato, siskolla oli sellanen niin munkin pitää saada! Sillä virkataan tunisialaiseen tyyliin sellasta tiivistä nättiä jälkeä...
      http://www.lankaidea.fi/product_details.php?p=917

      Poista
  3. ♥! Mistä riippukeinu löytyi? Tahtoo kans pilatekseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin sen kun haettiin tytölle sänkyä ja kiikku osui silmään! Tai siis katseeni osui kiikkuun, sanotaan mieluummin näin :) Sotkasta.

      Pilates oli yllättävän hankalaa, meikäläisellä ainakin vielä maan vetovoima vei enemmän kuin omat vatsalihakset :D

      Poista
  4. Pidän hänestä jo valmiiksi, odotan blogin täydeltä koiranpentupostauksia ihan oikeasti, koska eläimet saa mun naaman hymyyn.

    Jos eläimelle (tai lapselle) antaa nimen, joka viittaa haluttuihin ominaisuuksiin, se voi myös toteutua. Kaikki tapaamani Villet ovat olleet villejä, niin myös Vilit. Mummini oli Rauha ja melko rauhallinen kyllä. Yksi kissoistamme on Sämpylä ja se vastaa hyvin hänen olomuotoaan ja aktiivisuustasoaan. Uula-kissa on hyvinkin kiinnostunut maaleista ja hänet on pidettävä kaukana ihmisten projekteista, sillä siniset tassunjäljet on jo koettu valkoisella lattialla (että sitä nimeä olis voinut vielä vähän pidempään miettiä).

    Että ei mulla muuta, kuin, että puremiseen (Terävähammas, rei'ittäjä), sisälle pissaamiseen (Liru, Luru ja Lätäkkö) ja hirveään huutohaukkuun (Kirku, Kilju ja Haukku) viittaavat nimet kannattaa unohtaa, sillä nimi on enne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä postauksia on varmasti luvassa, ja jos ei blogi täyty niin instagram ainakin :)

      Hahaa, Sämpylä! Aika mahtava nimi! Meillä kyllä ainakin toinen kissa, Pesonen, on kovasti nimensä mukainen. Viihtyy omissa oloissaan ja tulee syliin vain jos tahtoo. Zorro ei juurikaan kiusaa virkavaltaa niin kuin voisi ehkä olettaa, mutta se viettää kyllä siestaa perustellisesti iltapäivisin.

      Pistetään siis nimeksi Hilja Söpö Lottovoitontuoja Paraskamu.

      Poista
    2. (... Niin siis Pesonen sai nimensä sen Viirun ja Pesosen ukon mukaan.)

      Poista
  5. Voikston kloonata ja lähettää meille lupsakkaan Lupsun kaveriksi. Kissa ja koirahan ovat maailman parhaita kavereita. Ihanaa olla vaihteeksi täällä. Tuntuu ihan lomalta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moii!! Ihana kun piipahdit :) Voin kysyä pötkyltä, jos se suostuisi kloonautumaan, kyllä ainakin meillä on kissat ja koira tulleet hyvin toimeen (kunhan ensiksi ovat määritelleet kaapin paikan). Saa nähdä mitä pojat tästä uudesta tulokkaasta tuumaa ja kenestä tulee pomo...

      Poista
    2. No just toi asetelma mua kiinnostaa, miten ne kattiaiset reagoi hurtan tuloon. Mut teillähän on ollut turrejakin jo aiemminkin eksje?

      Poista
    3. Joo, meillähän oli pitkään pelkkä koira, ja kun tuotiin ensimmäinen kissa taloon niin siitähän riemu repesi. Välillä ihan pelotti kun Nelli räksytti pikkukisulle ja jaksoi jatkaa sitä monta viikkoa. Eihän se ensin tajunnut, että miksi tuo hirveä otus täällä on (pelkäsi kissoja). Sitten niistä tuli parhaat kamut, kissa rakasti koiraa ja koira ei pistänyt pahakseen. Kolmannen kissan kohdalla se ei jaksanut enää edes haukkua, katsoi vaan kulmien alta ja huokaisi syvään :D Mutta näin päin homma onkin sitten eri, saa nähdä kuinka kauan pojat osoittaa pennulle mieltään vai osoittaako ollenkaan.

      Poista
  6. Oijoi mikä pötkylä <3 Ja pihlaja, lempipuuni <3

    Me kävimme silloin toissa keväänä katsomassa koiranpentuja ja menetimme sydämemme toiselle pallerolle saman tien. Oli pakko päästä katsomaan useamman kerran "ihan pikaisesti" ennen kuin saatiin koiruus kotiin. Kummasti ne vierailut aina venähtivät... Wau, kaksipäinen virkkuukoukku, kuulostaa eksoottiselta (revittelyltä), tulee mieleen sellainen virkkuukoukulla varustautunut ninja, joka suihkii menemään koukullansa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan täällä aivan lääpällään pötkylään :) Se niin tuttavallisesti tarttuu hampailla sormen reunaan...

      Kas kun sattuikin, että instan puolella merkkasin hästäägiin "virkkuuninja" :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit