4.9.2014

Oma juttu



Blogeissa mietitään taas tulevia hittejä ja trendejä.  Ihan hassu juttu, mutta kyllähän ne tavallaan koskee meitä kaikkia.  Vaikka kävinkin Hajottamon kommenttiboksissa ilmoittamassa, etten sisusta trendien kautta niin eihän se aivan tottakaan ole.  Aina keksitään jotain kivaa josta innostua, temppu onkin siinä, että malttaa karsia eikä juokse joka kotkotuksen perään.  Osaan jo jättää muille aika paljon, mutta kun kaupan hyllyllä tuli vastaan orava ja siili, niin pakkohan niihin oli tarttua.  Eikä ne olisi siellä olleet ellei joku stylisti jossain olisi päättänyt, että tällasia halutaan ostaa.

Makuasiat on makuasioita ja tyyli jokaisella oma. Meillä se on jalostunut karkkivärisestä mummolasta tähän nykyiseen vähän maskuliinisemmin värittyneeseen kotiin, josta se mummola kuitenkin vielä paistaa läpi.  Eikä tämä kehitys ei ole tapahtunut täysin ilman ulkopuolelta tullutta inspiraatiota. Tallella on vielä jotain niistä karkkivärivaiheen valinnoista - kuten vaaleansininen kirjahylly, koska sen uudelleen maalaaminen olis ihan hirvee homma - mutta ne saa olla.  Katsokaas, kun ei ole pakko tavoitella visuaalisesti täydellistä kokonaisuutta.  Semmoinen saattaa lopulta jättää aika kylmäksi. Kaikille ei kertakaikkiaan istu skandinaaviset designklassikot tai kasaripastelleilla kuorrutetut übercoolit kämpät. Kotona pitää tuntua hyvältä, ja se mikä tuntuu hyvältä myös näyttää tarpeeksi hyvältä vaikkei olisikaan rakennettu kaikkien sääntöjen mukaan.

Hudson Taylorin musavideo on tuossa, koska kun katsoin sen, tuntui kuin olisi kotiin tullut.  Videolla ei ole sinänsä kovin paljon tekemistä laulun sanojen kanssa, mutta se toimii silti. Että kun sisustuslehdissä on aika ajoin näitä "sisusta kotisi jonkun leffan/kaupungin/kirjan tyyliin" -juttuja, niin meidän koti on sitten ilmeiseti se mitä tapahtuu jos Wes Anderson ohjaisi kärpästen herran ja irlantilaiset pop-pelimanniveljekset hoitaisi soundtrackin.   Siihen päälle sitten ne siili- ja oravatyynyt niin hyvä tulee.

6 kommenttia:

  1. Muistankohan nyt kaikki, mitä tässä piti sanoa aiemmistakin jutuista. No ensinkin, se terassi on hieno ja toivottavasti teidän seinänvieripergola toteutuu, kun meidän ei. Mä näen sen siinä vielä kyllä silmissäni joka päivä.

    Sitten, onnea tulevalle koiravauvalle. Mä olen usein ollut valeraskaana. Ja melkein mitä epätodennäköisempää ja enemmän ikää, sitä vahvempia oireita. Haikea olo on kyllä aika jännä biologinen ilmiö.

    Joskus sisustuksessa tulee jotain juttuja, jota on jo ollut retrona, mutta sitten se toteutetaan vähän paremmin ja käytännöllisemmin ja ehkä vois sanoa tyylikkäämmin. Esimerkiksi ne mummoruutuiset tyynyliinat, nehän oli ihan järkyttävän värisiä silloin 60-70-luvulla ellei sattunut olemaan slaavilaista perää. Sitten joku Ikeasta vähän vaihtaa värejä ja kyllä, paljon hienompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä miten pergolan käy, meillä saattaa venyä muutama vuosi ennen kuin ryhdytään sen suhteen toimeen. Riipputuolin menin silti jo ostamaan, kun oli tarjouksessa. Tosi fiksua.

      Kiitos onnitteluista! Sama juttu muuten, nuo "raskausoireet" on voimistuneet vuosi vuodelta... mielenkiintoista! Ja tuo haikeus on kans jännä :)

      Joo, ihan totta. Monesti ne uudet muotijutut tulee ensin aika raakileina takaisin, sitten kun niitä on vähän pehmitetty ja päivitetty niin taviskin saattaa innostua. Ikea on värvännyt taitavaa väkeä, osaavat tehdä just sitä mitä kaikki haluaa. Niitä kasaripastelleja en kyllä osaa ottaa omaksi edes ikeaversioina.

      Poista
  2. Näinhän se menee, aina niitä vaikutteita jostain tulee ja osa niistä on sitten trendejä. Onneksi kokonaisuudet ratkaisee, ja omasta mielestä ne "epätäydelliset" on paljon kiinnostavampia kuin ne liian mietityt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joskus sitä on trendikäs ihan vahingossa, mutta sepä olis outoa jos kodin joka nurkan pitäisi olla koko ajan trendivirrassa kiinni. Mielenkiintoisimpia on tosiaan semmoisest kodit, joissa näkyy asukkaiden oma leima jollakin tavalla.

      Poista
  3. Minä aina ihastelen mustavalkoisia sisustuksia, mutta en itse pysty samaan. Talvella varsinkin kaipaan värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kans ihailen tosissani sellaisia seesteisiä aamunkajoisia sisustuksia, joko tosi tosi tummia tai aivan kalpeita. Mutta ei mullakaan ole kykyä pidättäytyä sellaisessa. Tosin tätä nykyä yritän kovasti vähentää kalusteita ja tavaraa ylipäätään, kaipaan vähän ilmaa ympärille. Tai edes tilaa liikkua paikasta toiseen vähän sujuvammin :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...