28.7.2014

Kesä ja dekkarit

 Ukkoskuuroja ja dekkareita. Molemmat kuuluu kesään!

Kerroinkin, että lainasin loman alussa kirjastosta läjän vähän kaikkea ajatuksena lukea mitä kulloinkin huvittaa.  No, olishan mun pitänyt muistaa, että huvittaa lukea dekkareita, koska on kesä! 
Chicklit ei jaksanut kiinnostaa puolen sivun vertaa, ja vaikka vielä viime kuussa luin innoissani Etelä-Amerikan tulisia naiskohtaloita, niin nyt kiinnostaa vaan murhat ja mysteerit.  Aaah!  Itseasiassa aloitin lukemalla yhden Stephen Kingin, mutta Tohtori uni olikin aika kesy kauhukirjaksi.  King oli yksi teinivuosieni suursuosikeista, mutta sittemmin hermot ei ole enää kaivanneet lisäjännityksiä yliluonnollisessa muodossa.  Joten dekkarit ♥.    Oli kuitenkin kiva lukea mitä Overlook -hotellin Danny puuhaa aikuisena, vähän niin kuin olis kuulumiset vaihtanut vanhan tutun kanssa.  Kiitti, Stephen, varsin mukavasta lukukokemuksesta. 

Mutta sitten, oi onnenpäivää, osuin kultasuoneen ja löysin kesädekkarin just mun makuun.  Jos ei Belinda Bauer ole ennestään tuttu ja kaipaat hyvää luettavaa, niin etsi käsiisi!  Kadonneet lapset luin eilen, tänään hain Tappajan katseen kirjastosta ja luin senkin yhdeltä istumalta kun oli niin vietävän hyvä! Vielä pitäisi löytää sarjan ensimmäinen osa Hautanummi. Niin, sattumalta nämä tulee nyt luettua takaperoisessa järjestyksessä, mutta homma toimii loistavasti näinkin.  Yhtä innoissani en ole ollut sen koommin kun ensimmäisen Pendergastini luin.  Bauer tarjoaa hyvin rakennetut hahmot, aidon oloisen miljöön ja tietysti tärkeimpänä hallitsee tarinankuljetuksen taidon.  Plussaa myös siitä, että kirjat eivät ole liian ohuita: en tykkää, jos rikos ratkeaa muka alle kahden ja puolensadan sivun.

Kyllä tämä hyvittää moninkerroin sen viimekesäisen tökkivän lukukokemuksen, kun tajusin vasta kannet suljettuani lukeneeni Harlekiinidekkarin.  Se oli niin kökkö että vieläkin kirpasee. Moisia tilanteita haluan vältellä vastaisuudessa, joten vinkatkaas hyviä dekkareita!  En oikein tykkää sellaisista enemy of the state -tyylisistä salaliittojutuista, mutta sen sijaan usvaiset nummet, maissipellot ja vähän erikoiset sankarit on aina jees.  Enemmän ehdottomasti stephenking- kuin harlekiinimeininki.

2 kommenttia:

  1. Ystäväni suositteli minulle kirjaa Alan Bradley: Piiraan maku makea, joten laitan suosituksen eteenpäin. Sankarina 11-vuotias tyttö. En ole vielä lukenut, mutta aion saada käsiini pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi tuo kuulostaa mielenkiintoiselta heti lähtöön, kokeilen! (Tuo kuvan pinossa päälimmäisenä olevaa kirjaa koitin lukea illalla, mutta se ei napannut tyyliltään yhtään...)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...