Oma


Laiskottelin peiton päällä ja katselin talon edustan sotkua.  Mietin onko tässä mitään järkeä alkaa rakentamaan  unelmaterassia jos vuoden päästä joudutaan pistämään talo myyntiin ja muuttamaan pois. (Miehen työpaikka siis lopettaa ja tulevaisuus on vähän auki).   

Taloa on asuttu melkein seitsemän vuotta ja remonttia (peruskorjausta) tehty jatkuvasti enimmäkseen omin voimin ja pienellä budjetilla. Kaikki on kuitenkin pyritty tekemään hyvin. Kun ei ole jaksanut tai rahat olleet vähissä on pidetty taukoa - mihinkäs tässä kiire olis omassa kodissa.  Melkein voisi sanoa, että talo alkaisi olla terassia vaille valmis. (Tässä kohtaa kaikki, joilla on talo voi naurahtaa tietävästi). Surettaa se, että joku muu saattaa ensi kesänä tassutella mun ihanalla terassillani.  Näissä seinissä on niin paljon meitä, että tuntuu kuin itsekin olisi vaarassa joutua myyntiin. 

Että mitä järkeä?  No en minä tiedä, mutta tämä on kuitenkin nyt meidän koti, ja me aletaan rakentamaan sellaista unelmaterassia. Kun se on valmis aion tassutella siinä niin paljon kuin ikinä ihminen voi ehtiä.


PS:  Koska nämä nikkarointi-  ja muut vahingossa alkaneet pihaprojektit (ja kesä!) ei jätä paljon aikaa bloggaamiselle, niin ajattelin päivitellä etenemiskuvia tuonne facebookin puolelle.  Jos siis iskee uteliaisuus niin sieltä voi kurkkia.    Nauttikaahan lämpimistä keleistä!

Kommentit

  1. Meillä on myös terassiremontti meneillään, ymmärrän kyllä, että on tympeä tunne miettiä, että kenellekäs sitä tekee...Mutta toivossa (että omalle perheelle) on hyvä elää! Ja ed. postaukseen pakko kommentoida, että ihana kuvaus noista koulumatkoista! Ja mullakin oli kultainen tunturi, vissiin se sit oli vip. Sain sen naapurin tytöltä kun se jäi sille pieneksi ja vitsit se oli hieno! Ja toinenkin juttu, meillle myös siskoni kanssa ostettiin jo pienestä pitäen kasvunvaraa kaikkiin kenkiin, monoihin ja luistimiin ja oon joskus aikuisiällä maininnutkin isälleni, että en sitten koskaan kasvanut odotettuihin mittoihin, niihin 41/42 kalosseihin...haloo isi?! nim. 38, raskauksien jälkeen 39

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä vielä viitsi luovuttaa, yleensä asiat järjestyy. Toivotaan, että tälläkin kertaa!

      Ai hitsi, pitäisi pitää kultaisten tunturien kokoontumisajot... Paitsi että mun pyöräni lienee jo siirtynyt autuaammille maanteille. Ja jestas, että sulla on ollut sitten kunnolla kasvunvaraa :D

      Poista
  2. Voi, toivon todella että asiat järjestyvät niin, että talo ja terassi ovat teidän ikiomia jatkossakin!

    VastaaPoista
  3. Minäkin toivon, että saatte tassutella omalla terassillanne ihan omilla jaloillanne ihan ite. Ihan aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi se kivaa. Ja se, että saisi toteuttaa vielä ne loputkin remppasuunnitelmat esim. pihasaunan kunnostus ja muuta pientä on pitkän aikavälin listalla...

      Poista
  4. Täälläkin on peukut pystyssä, että terassi on teidän käytössä sen lahoamiseen saakka :)

    ps. ihastelin juuri tässä teidän talon värityksiä. Kutkuttaisi pistää seuraavan maalauksen yhteydessä Tyynelälle ihan uudenlaista pintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki peukut on tervetulleita, kiitos :)

      Tykkään näistä väreistä, erityisesti punaisesta ovesta. Värit nappasin pihatuomesta...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit